Cocco Bill -sarjakuvaa piirsi italialainen sarjakuvataiteilija Benito Jacovitti (19.3. 1923 - 3.12. 1997). Ensimmäinen tarina ilmestyi sanomalehdessä nimeltä Giorno dei Ragazzi, 30 ensimmäisessä numerossa (28.3. - 17.10. 1957) ja viimisimmät 1998. Lehtimiehet julkaisi Coccoa vuosina 1975-1979 kaikkiaan 10 albumillista. Tosin osassa alppareista oli suurikin määrä myös muita Jacovittin hahmoja (Kananjalka, Tarallino, Kanansilmä, Zorro Kid sekä muutama muu). Suomalaisten alppareiden alkuperäiset tarinat sijoittuvat vuosille 1966-1972 sekä viimeisessä numerossa vuoden 1978 uutukainen. Cocco Billin tarinoita on piirretty kaikkiaan satakunta, mutta niistä valta osa on muutaman sivun lyhäreitä. Lehtimiesten suomennoksina pitkiä tarinoita on suomennettu noin 10 ja lyhäreitä 7. Raja lyhyen ja pitkän tarinan välillä on häilyvä, sillä Cocco-tarinoiden pituudet vaihtelevat suuresti 2-48 sivun välillä (yksi jakso jopa 94 sivuinen) niin, että yli 20 sivun tarinoita on vain kolmisenkymmentä. Coccojen suomennokset olivat hyvin reheviä (vaikkakin paino- ja tekstausjälki oli osin häiritsevän suttuista) ja lehdistä onkin jäänyt monelle tuon ikäluokan sarjakuvaharrastajille varsin syvälle juurtunut positiivinen mielikuva.
Alkuperäistä Cocco Billiä julkaistiin Italiassa melko tasaisesti vuodet 1957-1976. Vuonna 1978 ilmestyin vain yksi kokopitkä Cocco-tarina, joka julkaistiinkin suomennosten viimeisessä albumissa. Cocco Bill teki muutaman pyrähdyksen vuosina 1981-1983, 1986-1987 ja 1997-1998, ja se saikin oman albuminsa Jacovitti Magazinen 1990-luvun puolessa välissä. Lehti julkaisi vanhoja tarinoita uudelleen (sekä Coccoa että Jacovittin muuta tuotantoa), mutta lehden elinikä jäi 20 albumiin (1994-2001).
Seura-lehti julkaisi 50/60-lukujen taitteessa Jacovittin lännensarjaa nimeltä "Paukku-Pete". Ainakin osittain sarja oli alkuperäistä Cocco Billiä. On myöskin mahdollista, että Seuran "Paukku-Pete" alkoi vasta 1960/1961 ja silloin se olisi ollut nimen omaan ensimmäinen Cocco Bill -tarina vuodelta 1957.
Mustanaamio herätteli Jacovittin lyhäreitä numeroissaan 17/2004-2/2005, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä.
70-luvun lopulla Lehtimiehet julkaisivat omissa miestenlehdissään Jacovittin pornahtavia seksivitsejä. Tarinat olivat tekstittömiä sivun mittaisia pläjäyksiä, jotka muistuttivat pitkälti Mordillon vitsejä, mutta ne olivat kerronnaltaan selvästi sarjakuvan muodossa ja niiden alastomat hahmot ammensivat ideansa suoraan seksistä, vahvasti Jacovitti-huumori silmäkulmassaan. Lehti, jossa niitä ilmestyi, oli ehkä Hymy, Ratto tai Jallu, sillä ainakin osaa mainituista lehdistä viljeltiin myös Cocco Billin käännöksissä.
SidSid Keränen
http://muuta.net/CoccoBill/
