Jodorowsky - Moebius: Incal

[zoukka]

Kyllä tämä oma suosikkini on sci-fi sarjakuvista. Jodorowskyn muukin tuotanto on uponnut niin sarjakuvan kuin liikkuvankin kuvan puolelta. Symboliikan tulkintaa saa Incalia lukiessa vielä treenata, että kaikki aukeaisi, mutta enpä ole kuin kerran vasta lukenut. En pidä uudesta värityksestä, sillä minusta se peittää Moebiuksen viivaa siellä täällä ja sen pitäisi jo olla anteeksiantamaton synti. Sarjakuvan viimeinen "ruutu" oli kyllä todella voimakas!

Vähän sama juttu tuon uuden Killing Joken kanssa.

[Mikko Akkola]

Kyllä tämä oma suosikkini on sci-fi sarjakuvista. Jodorowskyn muukin tuotanto on uponnut niin sarjakuvan kuin liikkuvankin kuvan puolelta. Symboliikan tulkintaa saa Incalia lukiessa vielä treenata, että kaikki aukeaisi, mutta enpä ole kuin kerran vasta lukenut. En pidä uudesta värityksestä, sillä minusta se peittää Moebiuksen viivaa siellä täällä ja sen pitäisi jo olla anteeksiantamaton synti. Sarjakuvan viimeinen "ruutu" oli kyllä todella voimakas!

Vähän sama juttu tuon uuden Killing Joken kanssa.

Mun mielestä uusi väritys ei ole tyyliltään yhtenäinen piirroksen kanssa. Moebiuksen viiva on kuitenkin jotenkin pilke silmäkulmassa piirrettyä, väritys ei tee tälle oikeutta, vaan ikään kuin yrittää tehdä kuvituksesta tosikkomaisempaa. Haluaisin kuulla, ovatko muut ollenkaan samaa mieltä, tai tajusivatko ylipäätään?

[JV]

Minä uskoisin, että tietty värien tarkistaminen on voinut olla ihan järkeväkin ajatus uusia (lue: nuorempia) lukijoita ajatellen, 70-luvun hippikulttuurin mieleen tuova väritys saattaisi olla häiritsevä elementti monille.

Mutta tuo uusi tietokoneväritys ei kuitenkaan ole ollut hyvä ratkaisu - ensinnä se ei ole kovin hyvin tehty, eikä tee oikeutta Moebiuksen tyylille. Minusta olisi kannattanut ottaa alkuperäiset värit ja tehdä niihin vähän sävyjen säätöä ja pientä viilausta - lopputulos olisi ollut paljon orgaanisempi ja mielekkäämpi.

Mutta ylipäänsä tuntuu, että eurooppalaisessa sarjakuvassa tuo tietokoneväritys on usein aika köppäistä.

[tertsi]

väritys ei tee tälle oikeutta, vaan ikään kuin yrittää tehdä kuvituksesta tosikkomaisempaa.

Tismalleen samaa mieltä.

Incal on pohjimmiltaan komedia.

[VesaK]

Incal on pohjimmiltaan komedia.

Incal on Jodon ja Mobben näkemys Marvel-sarjakuvista.

[Lurker]

Incal on pohjimmiltaan komedia.

Tai tragikomedia, jossa on mukana farssia ja satiiria ja ironiaa ja parodiaa ja ties mitä. Kaleidoskooppimainen on koko tarina, joten vinhat värit eivät sitä minusta niinkään kauheasti haitanneet.

Joskus tosin väreillä oli melkeinpä "piirretty", jolloin tuli sellainen tunne, että värittäjä oli ruvennut parantelemaan alkuperäistä työtä.

Siltikin, loistava kirja.

[JV]

Incal on Jodon ja Mobben näkemys Marvel-sarjakuvista.

En lähtisi tuota kyllä allekirjoittamaan - no, ehkä juonien vinha mielikuvitus yhdistää Incalin Leen ja Kirbyn kosmisiin seikkailuihin. Minulla Incalista tuli mieleen manga ja anime, niin päin että tämä on voinut olla esikuvana japanilaisten pläjäyksille.

Aika psykedeelinen kokemushan Incal on, enkä minä usko että Jodorowsky new age- spirituaalista trippailua ja mielikuvastoaan on ihan puhtaana parodiana heittänyt kehiin.

[VesaK]

Aika psykedeelinen kokemushan Incal on, enkä minä usko että Jodorowsky new age- spirituaalista trippailua ja mielikuvastoaan on ihan puhtaana parodiana heittänyt kehiin.

Ei, ei, suuri osa jutun hauskuudesta piileekin siinä, että Incal on tehty täysin vakavissaan ja esimerkkinä muille: Näinkin voi sarjakuvia tehdä.

[JV]

Ei, ei, suuri osa jutun hauskuudesta piileekin siinä, että Incal on tehty täysin vakavissaan ja esimerkkinä muille: Näinkin voi sarjakuvia tehdä.

Toisanlaista uskontosatiiriahan Jodorowsky ja Moebius tekivät myöhemmin albumissa Le Cœur couronné  (The Madwoman of the Sacred Heart http://www.amazon.com/Madwoman-Sacred-Heart-Alexandro-Jodorowsky/dp/1569711364 ). Löytyi aikanaan kirjastosta, hulvatonta menoa sekin.

[tertsi]

(The Madwoman of the Sacred Heart http://www.amazon.com/Madwoman-Sacred-Heart-

Mainiota tarinaniskentää, vaikka ikävä kyllä tarina jää pahaan cliffhngeriin tuossa pokkarin lopussa.

[JV]

Mainiota tarinaniskentää, vaikka ikävä kyllä tarina jää pahaan cliffhngeriin tuossa pokkarin lopussa.

Niin, minullakin oli hämärä muistikuva siitä, että tarina olisi jäänyt kesken. Jatkosta ei kai ole ollut mitään viitteitä?

Ovatko muuten Metabarons-sarjat missä suhteessa Incaliin? Eikö Jodorowsky ainakin osan niistä ole kirjoittanut?

[tertsi]

Niin, minullakin oli hämärä muistikuva siitä, että tarina olisi jäänyt kesken. Jatkosta ei kai ole ollut mitään viitteitä?

Ranskaksi on ilmestynyt albumi, jossa tuo tarinakokonaisuus saatetaan kunniakkaasti loppuun.

Le Fou de la Sorbonne.

[Curtvile]

Minulta oli tätä ennen jäänyt huomaamatta että pyhän sydämen hullunainen olisi ikinä jatkoaan saanut.
Mainio löytö, kiitämme.

Ovatko muuten Metabarons-sarjat missä suhteessa Incaliin? Eikö Jodorowsky ainakin osan niistä ole kirjoittanut?

itselle ei muiden kirjoittamia Metabarons-tarinoita ole tullut vastaan. Jodorowskyhan lisäsi sitten vielä technopriest jatkumonkin tähän scifi-eepokseensa yhdeksi ulottuvuudeksi.
Joskus silloin kun Fifth element tuli elokuviin oli jotain höpinää Moebiuksen ja jodorowskin kanteesta, koska elokuva "varasti" Incalin ja metabaronsin teemoja.
Niin ja tietty Valeriania.
Mutta mikä siinä minua huvitti oli se miten minusta Incal ja Metabarons vielä enemmän on ranskalasitettu versio Dyynistä, Lensmanista ja metabaronin kohdalla starship troopersmaisesta äärimilitarismista.

pitää varmaan taas katsoa se Moebius-dokumentti uudestaan siinä oli muistaakseni Incalista ja sen tarkoitusperistä.

[VesaK]

Sacre-Coeurin sekoilu on tehty selvästi enemmän kieli poskessa kuin Incal (jos se on mahdollista), mutta kaikki mikä on hauskaa ei välttämättä ole parodiaa, vaan todellakin näyttö siitä, että näinkin voi asioita tehdä. Jodorowskyn mielikuvitus on uniikki, eikä Giraud hänestä juuri jälkeen jää.
Jos Sacre-Coeurin / Sorbonnen hulluttelua johonkin voisi verrata, niin ehkä Preacheriin, mutta Jodo ja Mobbe hoitavat käytännössä samat dogmat paljon tyylikkäämmin, öööh, sanoisinpa jopa "eurooppalaisen sivistyneesti". Jos itse olisi katolilaisittain kasvatettu, molemmat iskisivät vielä paljon lujempaa.
Dark Horse julkaisi S-C:sta jostain syystä vain kaksi ekaa albumia mustavalkoisena ja englanninkielisenä koostepokkarina. Ehkä tekijöillä oli aikomus jatkaa tarinaa pitempään, mutta aika loppui kesken. Kolmas ja viimeinen albumi on nimittäin melko tiiviiksi pakattu, ja ihan yhtä mieletön tai mielekäs kuin Incalinkin viimeinen osa.

[Curtvile]

Sacre-Coeurin sekoilu on tehty selvästi enemmän kieli poskessa kuin Incal (jos se on mahdollista), mutta kaikki mikä on hauskaa ei välttämättä ole parodiaa, vaan todellakin näyttö siitä, että näinkin voi asioita tehdä. Jodorowskyn mielikuvitus on uniikki, eikä Giraud hänestä juuri jälkeen jää.
Jos Sacre-Coeurin / Sorbonnen hulluttelua johonkin voisi verrata, niin ehkä Preacheriin, mutta Jodo ja Mobbe hoitavat käytännössä samat dogmat paljon tyylikkäämmin, öööh, sanoisinpa jopa "eurooppalaisen sivistyneesti". Jos itse olisi katolilaisittain kasvatettu, molemmat iskisivät vielä paljon lujempaa.

Ymmärrän näkökohdan mutta kun itse olen lukenut niin sacre-coeurin ja incalin kuin preacherinkin siten että ne eivät ole parodiaa.
Kärjistäviä, yliampuvia(ei niin paljon kuin todellisuus) mutta noin  perusolettamuksella vakavissaan tehtyjä. kaikissa on huumoria ja liiottelua mutta niin on mausissa ja hiroshiman pojassakin.
Ei katolaista kasvatusta mutta arvostin S-Cssa sitä että ei jäänyt vain uskontokriittiiseksi vaan osansa sai aivan koko yhteiskunta.
Sen lisäksi oli lajissaan mainio osoitus että voi olla niin sisällöltä kuin muodolta teknisesti korkeatasoinen yhtäaikaa.
Täytynee etsiä se sacre couerin viimoinen osa jostain.

Aloin nimittäin miettiä että miten monta yhteneväisyyttä SClla ja Incalilla onkaan. Samasta kynästä, mutta siis rakenteena, meta-tasoina.