Sacre-Coeurin sekoilu on tehty selvästi enemmän kieli poskessa kuin Incal (jos se on mahdollista), mutta kaikki mikä on hauskaa ei välttämättä ole parodiaa, vaan todellakin näyttö siitä, että näinkin voi asioita tehdä. Jodorowskyn mielikuvitus on uniikki, eikä Giraud hänestä juuri jälkeen jää.
Jos Sacre-Coeurin / Sorbonnen hulluttelua johonkin voisi verrata, niin ehkä Preacheriin, mutta Jodo ja Mobbe hoitavat käytännössä samat dogmat paljon tyylikkäämmin, öööh, sanoisinpa jopa "eurooppalaisen sivistyneesti". Jos itse olisi katolilaisittain kasvatettu, molemmat iskisivät vielä paljon lujempaa.
Dark Horse julkaisi S-C:sta jostain syystä vain kaksi ekaa albumia mustavalkoisena ja englanninkielisenä koostepokkarina. Ehkä tekijöillä oli aikomus jatkaa tarinaa pitempään, mutta aika loppui kesken. Kolmas ja viimeinen albumi on nimittäin melko tiiviiksi pakattu, ja ihan yhtä mieletön tai mielekäs kuin Incalinkin viimeinen osa.
