Aikoinaan tullut muutaman kerran luettua albumina musta incal. Edellisestä kerrasta aikaa ainakin seitsemän vuotta joten muistikuvia ei enää paljon ollut. Nyt viimeinkin päätin tutustua aiheeseen tarkemmin lähteä lukemaan koko tarinan ja vielä "oikeassa" järjestyksessä.
Ensimmäisenä hyllystä luettavaksi Incal edeltävien aikojen kirjat. Myöhemmin tehdyt esiosat eivä yleensä yllä alkuperäisen tasolle mutta nyt ei ollut vertailukohtaa. Luettu musta incal oli kuitenkin vain pieni osa koko tarinasta. John Difool tuntui hahmona heti tutulta ja betonilokinkin jopa muistin. Aluksi tarina ei lähtenyt imaisemaan mukaansa mutta johnin äidin ja isän tarinat alkoivat tuomaan hahmoon syvyyttä. Johnin ystävät jäivät aika etäisiksi mutta ystävystyminen deepon kanssa oli todellista. Rakastuminen ylimys Luzaan tuntui aluksi vain tapauksen ratkaisimeen tarvittavalta juonelta mutta osoittautuikin aidoksi. R luokan etsiväksi tarvittavan tapauksen John ratkaisi vähän liian helposti. Muistin pyyhkiminen ja Luzan menetys saivat toivomaan että incalissa asiat selviävät. Vähän nihkeästi tarina käynnistyi mutta loppua kohden parani koko ajan.
Seuraavaksi hyllystä luettavaksi se alkuperäinen Incal. Tarinan alku oli tuttua albumista ja kohtalaisen hyvin sen näköjään sittenkin muistin. Alku oli hyvä mutta täytyy sanoa että loppua kohti tarina alkoi kiinnostamaan koko ajan vähemmän. Koko ajan odotin että koska Luzan ja Johnin tarina jatkuu mutta eihän se jatkunut. Muisti ei palautunut ja koko naista ei edes ollut tarinassa. John kylläkin taas rakastui mutta jotenkin tällä kertaa ei tarina onnistunut herättämään mitään tunteita. Kuvitus oli hyvin samanlaista tässä ja edeltävien aikojen kirjoiossa ja tarina mukaili toistaan. Esiosa ja alkuperäinen oli mielestäni hyvin onnistuttu yhdistämään. Molemmista pidin aika saman verran mutta ehkä esiosa vei kuitenkin tarinallaan voiton.
Viimeinen incal. Tämä poikkeaa selvästi kuvitukseltaan aiemmista. Tuttu Johnin putoaminen jo näytti erilaiselta mutta kaupunki ja osa hahmoista poikkesi vielä enemmän. Tarina on synkempi ja aluksi tuntuukin että tämä ei ole ollenkaan samaa jatkumoa. Sitten siirrytään tutumpaan menoon ja hahmoihin. Viimeinkin Luza palaa tarinaan ja Johnin todellinen rakkaus on taas tavoitettavissa kun muistikin toimii. Tempo on tarinassa nopeampi kun sivuja on käytettävissä vähemmän. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä millainen tarina olisi jos kuusi albumia olisi ollut käytettävissä. Ihan ok mutta ei yllä kahden edellisen tasolle. Onnellinen loppu?
Ennen kuin kirjoitin tämän tuli vielä luettua koko viestiketju läpi. Incalissa värit eivät häirinneet yhtään kun alkuperäisestä värityksestä ei ole tietoa. Myöskään mitään värien harmautta ei minun kappaleeseen ollut osunut. Jos olisin lukenut ensin alkuperäisen ja aikaa olisi kulunut niin olisi esiosa ja viimeinen voineet tuntua huonommilta. Nyt kaikki oli yhtä kokonaisuutta jotka tuli kahden päivän aikana luettua eikä mikään ehtinyt saada nostalgian kautta suurempaa arvoa kuin toinen. Incal ei saanut minua niin innostumaan että lähtisin ostamaan mitään deluxe versioita värityksen takia. Voi vain todeta tehtävä suoritettu. Viimeinkin luettu tämäkin klassikko. Mukavaa oli ja nyt incalit myyntiin/vaihtoon ja jotain uutta luettavaa tilalle.
