Puhekuplat, sommittelussa vai jälkikäteen?

[JPH]

Tätä olen aiemminkin miettinyt ja nyt kun tuli taas eteen tää aihe niin päätin siitä kysellä teidän ajatuksia....

Mites teette puhekuplat, jo siinä kuvan sommitteluvaiheessa vai vasta jälkeenpäin kun ruutu on valmis (olettaen tietysti että Fotarilla ja vastaavalla ne pystyy siihen päälle lätkäisemään digitaalisesti)?

Itte oon yleensä aina lähtenyt suunnittelemaan  kuplan paikan ja about sen koon jo sommittelu/suunnitteluvaiheessa. Ja niin olin uusimman nyt työn alla olevan kanssa tehnyt. Kyseessä on Amerikkalainen kollektiivi ja sarjakuvalle on toinen tekstaaja, niin ohjeistettiin ottamaan kaikki kuplat, tekstit yms. "placeholderit" pois - tekstaaja miettii sitten paikat ja sovittelut.

Mietin vaan että miten isoksi hahmot sitten piirtää ruudulle että tekstit mahtuu. Jotenkin outo ajattelutapa mulle tää, ja varmaan silti tuun ainakin alitajuisesti suunnittelemaan minne jättää paikat puhekuplille.

Kai pitää vaan luottaa että tekstaaja osaa samaa käsikirjoitusta katsellen päätellä mitä piirroksia ruudulla voi puhekuplila peittää ja mitä ei....

[Curtvile]

Itse ajoittain piirtäjävänä ( koska kokemuksen mukaan muuten ei juuri mitään tapahdu ellei raha vaihda omistajaa ja kun näissä ei juuri rahaa liiku...) Niin itse olen vanhakantaista porukkaa: ensin tsekataan että teksti ja sommittelu toimii.
Suomessa on verrattain vähän tekstaajia, joskin kvaakistakin tuttuja kaksi ehkä tunnetuin Timo Ronkainen ja Reima y.

Tekstin ja kuvan suhde pitäisi olla hanskassa jo käsikirjoitusvaiheessa. Niin että tarina rullaa ja molemmissa kuvassa ja tekstissä. Eikä paljoa puhuvia päitä ja dialogia jos ei ole pakko.
Niitä on leffoissa ja teattereissa toki mutta eivätpä kaikki nekään ole hyviä.

Yhdysvaltain puolella iso osa graafista ilmettä jää tekstaajalle. Parhaimmillaan on kuten tussajat ja värittäjät, ei edes tajua miten iso roolinsa on... koska se toimii.
Digitaalisuus antaa lisää keinovalikoimaa mutta vaikka tästä on montaa koulukuntaa ( vain kirjoittaja päättää, vain piirtäjänä oleva päättää jne) niin yhteistyössä pitäisi päättää asioista.

Ovatko kaikki puhekuplat sama mallisia? Onko eri äänet ilmaistu puhekuplan muodolla vai fontilla? Minusta näistä pitäisi sopia etukäteen jotta kaikkien työpanos tukee toisiaan valmiissa sarjakuvassa.

Se että hahmo jää tekstimassan puristuksiin ei ole jäänyt 1950- luvulle. Ja kun sommittelu on osa kerrontaa.
Siksi mielestäni suunnittelu ensin. Jää silti tilaa hyville vahingoille.

[Reima Mäkinen]

Kyllä se tekstin määrä kannattaa ottaa huomioon vaikka "vain" piirtäisi ja olisi tekstaaja erikseen. Toki fontin koko, kuplien koko, kuplan muoto ja se paljonko jätetään ilmaa vaikuttaa tilantarpeeseen.

Mulle on aika vaikeaa se että kuplia voi olla ruudussa missä sattuu. Vanhakantaisena ajattelen ne usein yläreunaan. Tästä olen yrittänyt opetella pois.

Mutta kuplien paikka tosiaan vaikuttaa lukukokemukseen. Pahimmillaan joskus kymmeniä vuosia sitten oli hankala hahmottaa supersankarisarjakuvissa, että missä järjestyksessä pitäisi lukea. Aina tällä tosin ei ole merkitystä.

Jos ja kun sarjakuva kuitenkin on vahvasti toiminnallinen, piirtäjän kannattaa keskittyä sivusommitteluun juurikin tästä näkökulmasta. Että ruudut ja sivut tukevat liikettä. Hahmojen ja lukijan silmän liikettä sekä lukusuuntaa. Ellei itse voi edes vaikuttaa siihen paljonko tekstiä sivulle tulee, voi olla hankala tehdä enempää.