Mestari-tarinat ovat kyllä ehdotonta huippua, mitä nyt jälkimmäisessä tarinassa Letteri ei ollut enää parhaimmillaan. Mutta kyllä näistä kolmesta paras tarina sittenkin on Custer. Suhtauduin tarinaan penseästi, kun se alun perin julkaistiin, mutta joka lukukerran jälkeen se on tuntunut aina vaan paremmalta. Käsikirjoittaja Nizziltä kyseessä on erittäin kunnianhimoinen tarina, kun ajattelee, että hyvin usein uransa jälkipuoliskolla mentiin sieltä, missä aita on matalin. Texille on saatu mahdutettua tähän eeppiseen taisteluun oikein sopiva rooli. Vaara tosiaan olisi ollut, että hän on pelkkä sivustaseuraaja. Nyt kaikki toimii aivan upeasti. Ja kruununa kaikelle on Ticcin järjettömän hieno kuvitus. Tiedän, että monien mielestä hän oli parhaimmillaan 1970-80 -luvuilla. Mutta on näissä tämän ajan tarinoissakin häneltä aivan erityinen imu, ja omasta mielestään Ticci oli juuri näihin aikoihin parhaimmillaan. Liike ja energia taistelukohtauksissa ovat mielestäni ihan omaa luokkaansa ja intiaanien piirtäjänä hän on lyömätön. Olen sitä mieltä, että Ticci on paras western-tarinoiden kuvittaja, jopa parempi kuin maineikas ja kehuttu Giraud, sillä panin merkille viimeisintä Blueberry-integraalia lukiessani, että vaikka kuvitus on kaunista, komeaa ja jylhää, niin taistelukohtaukset olivat kumman jähmeitä, eivät alkuunkaan Ticcin vastaavien veroisia. (Ei ole todellakaan tarkoitus lytätä Giraudia, joka on mielestäni aivan ensiluokkaisen upea kuvittaja, mutta kun joitakin kertoja on tullut vastaan kysymys, että kuka on paras western-kuvittaja, niin Giraud siellä tuntuu aina olevan ykkösenä, ja esim. Ticciä verrataan usein juuri häneen.)
