Lainasin tässä ilokseni lukemattomani Robert Crumbin Blues -albumin. Se on kokoelma Crumbin musiikkiaiheisia sarjakuvia. Täytyy sanoa, että miehellä on todella vahva blueskulttuurin tuntemus ja aihe kiinnostaa häntä, keräilijä kun on.
Mutta asiaan. Albbarissa on tarinoita vuosilta 1970 - 1991. Todella hyvä läpileikkaus siis Crumbin tuotantoon. Crumbilla on kaksi tapaa piirtää. Toinen, se parempi, on tumma ja jyrkkä kuin melkein kuin raapetekniikalla piirrettyä sarjakuvaa. Taitaa olla tussattua? Toinen tyyli on ohuella kynällä tehtyä erittäin pikkutarkkaa ja jossa varjostukset on tehty viivoilla, ei tussilla maalaamalla. Vuonna 1991 tehty sarjakuva "Mikä siinä on, että ihmiset jotka harrastavat ketkutusta ja jytää ovat minusta niin vastenmielisiä??" on suoraan sanoen paska teknisesti. Se on kuin se olisi jäänyt puolitiehen. Siinä näkee, että se on Crumbin, mutta se on avuton töherrys.
Huomasin, että 70-luvun lopusta 80 -luvun loppuun on Crumbin kultakautta. Viivatekniikka on vahvakätistä ja äärimmäisen pikkutarkkaa. Mikä muutti tyylin? Näin tässä uuden Crumbin työn, Kiitospäiväerikoisen erään lehden kannessa. Se oli tietysti ihan kelpo, värillinen ja muuta.