Pitkään meinasin että en varmasti lähde tänä vuonna kirjamessuille. En ole ikäni puolesta pahimmassa vaarassa mutta kuulun kuitenkin koronan riskiryhmään. Viikko ennen messuja kiinnostus alkoi kasvaa koska en ole korona-aikana matkustanut mihinkään kotipaikaltani. Päätin sitten luottaa rokotteisiin, maskinkäyttöön ja yleiseen varovaisuuteen ja lähteä yhdeksi yöksi Helsinkiin. Kotipaikallani ei ole antikvariaatteja eikä juuri kirjakauppojakaan. Netin kautta olen koronan aikana ostanut paljon uutta ja käytettyä sarjakuvaa ja se on ollut hienoa mutta silti sarjakuvien tutkiskelu paikan päällä on juttu jota oli ehtinyt tullut ikävä.
Messuilla oli paljon ihmisiä mutta halli oli kuitenkin niin iso että turvaväliä pystyi pitämään hyvin, käsidesiä oli tarjolla ja varsin monella näkyi myös maskeja. Lava-ohjelmaa seuraavat näyttivät pakkautuvan tiiviimmin katsomoihin mutta oma aika kului pääosin kirjoja selaillessa ja osastojen välillä haahuillessa.
Uutuuksia en messuilta juurikaan ostanut. Ne olin hankkinut jo aiemmin netin kautta koska ei tosiaan ollut aikeita osallistua. Sammakon pöydästä ostin uuden Kiroilevan siilin sekä Moa Romanovan Paniikkiprinsessan.
Suurin osa ajasta kuluikin sarjakuvia etsiskellessä antikvariaattiosastolla. Coppolalta ostin Eläinten vallankumouksen sarjakuvaversion sekä Teräsmiehen ja Muhammad Alin ottelusta kertovan albumin. Jälkimmäinen vielä myyjän ylistävien kehujen siivittämänä.
Makedonialta ostin ensimmäisen Rabbin katti -kirjan, jota harvoin olen nähnyt, sekä mielenkiintoiselta näyttäneen "Naiset - 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta"-sarjakuvakirjan.
Libriconin osastoltakin löytyi paljon luettavaa. Ostin Rabbin katin toisen osan, Alison Bechdelin Lepakkoelämää -albumeita, pari Lucky Lukea ja muutaman Marvelin, joilla sain täyteen suomenkielisen Vihreä mies Hulk -sarjan. Lisäksi ostin kaikki puuttuvat mustavalkoiset Tintit. Muutama löytyi jo valmiina enkä meinannut puuttuvia hankkia. Jotenkin olen mieltänyt ne Neuvostoalbumin ohella enemmänkin historiallisiksi kuriositeeteiksi enkä ollenkaan lapsuudesta tutuiksi "oikeiksi" Tintti-sarjakuviksi. Mielipide ei ole täysin muuttunut etenkään ensimmäisten tarinoiden osalta mutta kyllähän ne silti ovat tärkeä osa Tinttiä ja sarjakuvahistoriaa joten hienoa että ne julkaistiin. Pidän myös kovasti albumien ulkoasusta.
Brahen antikvariaatissa olen muutaman kerran asioinut Turussa, messuillakin oli hieno valikoima sarjakuvia. Mukaan lähti hienokuntoinen Corto Maltese Argentiinassa.
Messukäynti oli kokonaisuudessaan oikein miellyttävä. Vaikutuksista koronatilanteeseen en osaa sanoa mutta tapahtuma vaikutti yhden päivän käynnin perusteella hyvin järjestetyltä. Sarjakuvatarjontakin oli taas erittäin hyvä. Jossain vaiheessa on kai vain ns. pakko alkaa varovaisesti palata normaaliin arkeen myös harrastusten osalta.