No niin. Pokkari ostettu kannatuksen vuoksi hyllyyn vaikka sairaustelupäivien ratoksi. Siinä onkin monta hyvää tarinaa, kuten vaikka Leirielämää, joka saattaa jopa olla yksi Barks- suosikeistani. Koska en omista koottuja, on myös kiinnostavaa seurata sarjakuvan kehitystä. Lumotussa papukaijassa esiintyy Karhukoplaa muistuttava rikollisduo, eivätkä Sankariteon kunniaa tekevät tai Leirielämän pesukarhulakkinen ankanpoika niin kaukana sudenpennuista enää ole. Mummotarinasta tein mielenkiintoisen havainnon:
Sarjakuvassahan Mummo Ankka touhuaa maatilallaan Hansun "autellessa". Posti tuo karhukirjeen erääntyneestä kiinnelainasta. Tupu, Hupu ja Lupu ovat tulossa kylään. Saapumisen jälkeen tutustutaan erilaisiin maatilan aktiviteetteihin mm. munienkeruun ja kotitekoisen jäätelön merkeissä. Toisin kuin uudemmissa tarinoissa kaupunkilaislasten näkökulma pikemminkin oudoksuu kuin ihannoi maalaiselämää. Äreä kukko ajaa pojat sikojen rapakkoon, ja ruuduton iltaohjelma on kuolettavan tylsää. Uni ei silti meinaa tulla maaseudun hiljaisuudessa. Siitä hyvästä Mummo uhkaa selkäsaunalla.
Mummo onkin tarinan alkupuolella lähempänä äreää, taliaferromaista itseään. Monet vitsitkin ovat kuin stripeistä vetäistyjä. Esimerkiksi lapsille peseytymisestä saarnannut Hansu saa itse niskapesun. Mummon mieli kuitenkin muuttuu hetkessä. Hän löytää keittiöstä kasan poikien leluja ja muita aarteita myytäväksi velkojen maksuun. Kyynelehtivä Mummo katuu äskeistä vihaisuuttaan, ja alkaa Hansun kanssa metelöidä tuudittaakseen kolmoset uneen.
Hahmon toiminta on yhdistelmää vanhempaa ja uudempaa luonnetta. Muutos tapahtuu lukijan silmien alla, kirjaimellisesti yhdessä yössä. Pokkarin viimeisessä joulutarinassa (Koettakaa arvata) mummo onkin jo nykylukijalle tutumpi itsensä. En muista Barksin varhaisempia mummotarinoita, paitsi yhden joulujutun, jossa Aku ja pojat ajavat reellä maalle. Voisiko olla, että hänelle on vasiten käsikirjoitettu mielenmuutos uusien tarinoiden tarpeeksi?