Komean näköinen on tämäkin ja epäilemättä laatujälkeä, vaikka kirjaa ei ole pelkkiin kansiin katsominen. Tässä nopeasti tuli mieleeni, että perinteisestä Disney-sarjakuvasta osin poikkeavaa ilmaisua suosivat taiteilijat tuntuvat mielellään palaavan tarinoiden asetelmissa sanomalehtisarjakuvan ja Disneyn lyhärien kultakauteen, tarinat ovat niin visuaalisilta vaikutelmiltaan kuin juonimotiiveiltakin usein kuin vähän sellaisia vinksahtaneita Gottfredsonin ja Taliaferron aikojen pastisseja, vaikka poikkeuksiakin toki on - Don Rosan Roope-saagat ovat selvästi innoittaneet esimerkiksi "Picsou, le dragon de Glasgow'ta". Enemmän ihmettelen sitä, ettei Italian mittava Disney-tuotanto tunnu inspiroivan, vaikka tekijöinäkin on italiaisia ja Topolino-tarinat ovat varmasti Ranskassakin tuttuja. Lewis Trondheimin Taikaviittaa tai Riitta Hanhen ja Kuuno Kaakkurin seikkailuja odotellessa.