Scarpan kohdalla varmaankin, vaikka veikkaan, että mehen 1990-luvun huippupitkissä Mikki-tarinoissa voisi olla potkua.
Vaan kun eipä todellakaan ole edes kaikkia Scarpan 60-luvulla itse kirjoittamia Mikkejä meillä julkaistu. En tiedä, miten paljon missäkin näistä on dekkarointia, mutta huikeita tarinoita ovat varmasti:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++257-APhttp://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++288-APhttp://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL++596-AP.
Tämäkin tarina sietäisi saada uusintajulkaisun jossakin kirjassa, joka jonkun olisi jostain mahdollista joskus löytääkin...
Myös 70- ja 80-luvuilta on julkaisematta paljon Scarpan käsikirjoittamia Mikkejä, jotka näyttävät hyvin houkuttelevilta. Muutamia esimerkkejä:
http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1047-Chttp://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1073-Ahttp://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1114-Bhttp://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1252-Ahttp://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1301-Ahttp://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1447-Ahttp://coa.inducks.org/story.php?c=I+TP++++6-1http://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1468-APhttp://coa.inducks.org/story.php?c=I+TL+1536-ASitten tosiaan ovat
nämä Jannen mainitsemat
superpitkät 90-luvun tarinat, jotka kieltämättä kiinnostaisivat rutosti. Laitetaan jokerikorttina vielä
tämä mielenkiintoisen oloinen aikakonetarina.
Ja tässä eivät todellakaan ole kaikki Suomessa julkaisemattomat Scarpan hiiritarinat, jokainen voi käydä Inducksista tutkimassa, millaista herkkua vielä on täällä näkemättä. Sieltä löytyy vielä esimerkiksi vino pino tarinoita, joissa Kuru Korppi on pääosassa.
Muidenkin käsikirjoittamissa tarinoissa on tuon jo mainitun 90-luvun aikakonejutun lisäksi erittäin
paljon muitakin, jotka näyttävät huomattavasti
kiehtovammilta kuin esimerkiksi tämä nyt julkaistu lyhykäinen ja vaisu Guido Martinan tarina. Ei pidä ymmärtää väärin, toki on aina upeaa, kun Scarpaa ja/tai Martinan Mikkiä julkaistaan, mutta kun selvästi niin paljon parempaakin olisi vielä julkaisematta, niin harmittaa.
Kirjan ainoa ensijulkaisunsa saanut pitkä tarina oli siis jonkinlainen pettymys. Muita huomioita:
— Mukana on Romano Scarpan paras tarina kautta aikain,
Neljäs ulottuvuus. Vanhaan suomennokseen tottuneelle uusi käännös vaatii totuttelua, ja joissakin kohdissa pidän enemmän vanhasta, mutta onhan tämä tavallaan toki parempi. Suurin ongelma tässä on kuitenkin väritys. Kokonaan väritetty tarina on sinällään ajatuksena jees, mutta nyt värit eivät matchaa. Katsokaa vaikka hahmojen vaatteita tai, huoh, Mikin kasvoja, joiden sävy vaihtuu kahden sivun välein. Sietämätöntä.
—
Mustan aaveen arvoitus on niin ikään fantastinen tarina ja uudelleenjulkaisunsa ansainnut, mutta tähän on sitten revitty jostain Mikille epäitalialainen kokobeige naama. Myös uusi suomennos tökkii paikoin tässäkin. Taksimatkaan liittyen mainittavat rahasummat ovat aivan päin honkia tässä uudessa käännöksessä. Alkuperäisessäkään suomennoksessa summat eivät vastanneet kuvia, mutta olivat sentään toisiinsa nähden loogisia. Tässä niissä ei ole mitään järkeä.
— Tarinoiden taso vaihtelee taas paljon. Edellämainittujen lisäksi Martinan klassikot
Kadonnut pakettiauto ja
Salaperäinen herra Mosteri ovat tietenkin ensiluokkaisia, samoin kuin Corteggianin
Menetetyn muistin tapaus, joka tosin julkaistiin uudelleen vasta muutama vuosi sitten. Dalmasson ja De Vitan
Väärän rahan verstas on myös mainio, vaikkei sitä kaikkien aikojen Mikki-dekkarien joukkoon voikaan laskea. Sen sijaan
Perijätär pulassa ja
Rouva Tuppuraisen arvoitus ovat tarinoita, joita ei missään nimessä olisi tarvinnut toista kertaa julkaista.
— Sisällysluettelossa on saavutettu varmasti jonkinlainen ennätys virheiden määrässä. Emilio Urbanon nimi on kirjoitettu väärin. Rankku Kanuunan italiankielinen nimi on kirjoitettu väärin. Kaiken kukkuraksi Taskarin erikoisnumero Kalin kynsi on kirjan mukaan ilmestynyt vuonna 1988 (oikeasti kymmenen vuotta myöhemmin). Virhe toistuu kahteen kertaan.