Nähty eilen. Komea ja vaikuttava, kuten odotinkin. Tosin ennakolta pelkäsin, miten tietyt seikat toimivat realismia tavoittelevassa rikostoimintajännärissä. Paljon paremmin kuin ajattelin.
Hyvä elokuva. 4/5 pistettä. Suosittelen.
Spoilereita:
--------------------------
--------------------------
Se miten sarjakuvan hahmot oli elokuvassa toteutettu, oli vaikuttavaa. Rekonstruoitu, oikeastaan. Arvuuttajasta oli poistettu kaikki hassuttelu ja rooliasut ja jätetty mielipuolisuus, julmuus ja ne arvoitusleikit. Samalla huomasi silti, että sarjakuvat on luettu huolella, Hushista oli aika paljonkin elementtejä, samoin Ensimmäisestä vuodesta ja Millerin Yön ritarista. Tämä on helppo kuvitella siksi samaksi Bat-maailmaksi ja Gothamiksi, mihin elokuvassa Jokeri päädyttiin.
Realismivetoinen juonenkuljetus oli hienoa ja sujuvaa, erityisesti viehätti se, miten paljon tosimaailmassa oikeastikin korpeaisi poliisikuntaa, jos iso nahka-asuinen poliisipäällikön kaveri änkeäisi paikalle rikospaikkaa nuuskimaan. Pingviinin takaa-ajossa aiemmin vaalittu realismi taisi lentää ulos auton ikkunasta hetkiseksi, mutta tyylirikko ei särkenyt koko elokuvaa.
Loppupuolen ylläri ei ole kovin ylläri, mutta hieman se virnistyttää, miten pahis koetti toteuttaa köyhän miehen Baneilunsa samaan tapaan kuin edellisen trilogian päätösosassa, ja Jokeri ja Ras-Al Ghul aiemmin. Q-Anon -henkiset nörttikostajat olivat ihan mahtava veto, koomistahan näiden vähemmän spesialistien pyssyttelijöiden mukaantulo oli. Ja huikeaa oli se, miten yksi näistä noobie-roistoista oli tuhota henkisesti hermoraunion Batmanin yhdellä ainoalla puolihuolimattomalla lauseella. Ja tavallaan tuhosikin. Tuosta iso B saattoi pelastaa itsensä vain rakentamalla itsensä uudestaan.