Onhan siellä taas finaalin joukossa myös Tiitu Takalokin, joka on jo sarjakuva-Finlandian saanut. Itse kanssa toivoisin, että mikä tahansa Finlandia (myös kirjallisuuden Finlandia) olisi ainutkertainen...vähän niin kuin Puupäähattu...sen voi saada vain kerran elämässä.
Ja veikkaan sinun tietävän että esimerkkinä olleessa kirjallisuuspalkinnossa kahdesti voittaneita on kolme, Olli Jalonen, Bo Carpelan ja Jukka Viikilä. Ja monella on ollut sama kuin Kari Hotakaisella eli ollut ehdolla useasti voittonsa jälkeen.
Ajatus ainutkertaisuudesta on minusta kohtuuton tekijöitä kohtaan.
Monien kehityskaari ei koskaan lakkaa ja työnsä ovat yksilöllisiä, eivät läheskään aina saman toistoa hiukan eri paketissa.
Finlandia sanalla on jylhä kalske ja jos se on ainutlaatuinen kerran myönnettävä on jo valmiiksi aikanaan kritiikin ruoskasta saanut "vulgarisoitu" palkinto tilanteessa jossa sen pitäisi rukata ennestään laadullisesti alaspäin määreitään koska jo palkitut pitää jäävätä ulos kisasta.
Ei siinä, maailma olisi mielenkiintoisempi paikka jos olisi säätely muuallakin kuin kulttuuripiireissä, urheilussa voi voittaa vain yhden mitalin kutakin kerran elämässään ja kun ensimmäinen miljoona euroa on tienattu ei voi enää sijoittaa ei pörssi- eikä asunto-osakkeisiin eikä saa enää veikata tai pelata uhkapelejä.
Asian ollessa epätasa-arvoinen näillä aloilla jotka minun nähdäkseni eivät suuria ponnisteluja vaadi en katso että kulttuuripuolella tulisi olla kovemmat rajat .
Hämeen-Anttila on vänkä ratkaisu sekoittamaan pakkaa. Omat suosikit listasta Tiitu Takalo ja Tiia Salmelin. Mutta jolleivät voita nyt on vankka usko että tulevaisuudessa kyllä.
Ja ihan meriiteillä eikä kuten mm. niin kutsutun kultakauden Hollywoodissa jolloin joitain Oscareita jaettiin seuraavana vuonna kun oikeastaan edellisestä näytöstä olisi pitänyt.