Life of Che: An Impressionistic Biography (Fantagraphics, 2022) on historiallisesti kiinnostava opus, mutta ei sitä oikein pysty suosittelemaan.
Originaalisivuja ei tunnetusti enää ole, mutta sivut on ilmeisesti skannattu myöhemmästä painoksesta. Kyseinen laitos oli painettu todella ohkaisille sivuille, joista näkyi kääntöpuoli aavistuksen läpi.
Tämän painojäljen kurjuutta korostaa kuva sivulla 76, joka tulee (olettaen ettei tule viime hetken muutoksia) Eternautti 1969:n artikkelin oheen sivulle 61. Kaikki Eternautti 1969:n artikkelin oheen liitetyssä kuvassa näkyvät hennot viivat ja hienoimmat yksityiskohdat ovat poissa, eli opuksen olisi todellakin voinut painaa myös paremmin, vaikka olisi sallittu vähän sivujen ryppyjä mukaan.
On siinä tietysti sekin mahdollisuus, että materiaali on edunvalvojan/perikunnan vaatimuksesta oltava mitä on, mutta olisin itse vetänyt (jälleen kerran) vähintään mustan tasot tappiin etenkin, koska Enrique Breccia kuvasi työnsä pohjautuneen raapetekniikkaan. Hän muisteli monta kertaa, että siitä ei paljoa jäänyt taskun pohjalle, koska paksu kartonki oli niin kallista.
Alberto Brecccia oli vasta hieman aiemmin löytänyt kollaasitekniikan, joten tuo olisi mielenkiintoinen siinäkin mielessä, että se on Eternautti 1969:n edeltäjä.
Breccia-artikkelissa on muuten ollut sama El Vieho -kirja lähteenä, mutta hymyilyttävästi KVAAK Kirjalla oli niin armoton kustannustoimittaja näissä artikkeleissa, ettei vastaavia epätarkkuuksia olisi ikipäivänä hyväksytty. Sen piiskaamisen ansiosta, jopa meitin Kvaak-artikkeli on tarkempi ihan jo sellaisissa yksityiskohdissa, että se mainitsee La Flamme d’or -tunnustuksen, jonka lähde on belgialaisen Le Soir -lehden uutinen, jonka kirjoitti itse valinnan suorittaneisiin kuulunut toimittaja. Ja kun palkinnon painoarvosta oli epäilystä, niin kaivettiin Hesarin vanhoja artikkeleita myöten kaikki. Siinä vasta lähdekritiikkiä.
Ovat nuo artikkelit muutoin aivan huolella kirjoitettuja, työ todella tehtiin vuoden 1968 lopussa, mutta julkaisu viivästyi ja saatiin lehtikioskeille vasta vuoden 1969 puolella. Oesterheldin mukaan sen kohtaloksi kävi, että julkaisuajankohta osui kesälomakaudelle. Hänen mukaansa yliopistojen opiskelijat olisivat kesken opintovuoden ehtineet ostaa sen kioskilta saman tien, eikä asiasta olisi noussut suurempaa hälyä.
