Kirjoittaja Aihe: Alberto ja Enrique Breccia  (Luettu 2345 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 138
Vs: Alberto ja Enrique Breccia
« Vastaus #30 : 20.03.2022 klo 15:59:27 »
Life of Che: An Impressionistic Biography (Fantagraphics, 2022) on historiallisesti kiinnostava opus, mutta ei sitä oikein pysty suosittelemaan.

Originaalisivuja ei tunnetusti enää ole, mutta sivut on ilmeisesti skannattu myöhemmästä painoksesta. Kyseinen laitos oli painettu todella ohkaisille sivuille, joista näkyi kääntöpuoli aavistuksen läpi.

Tämän painojäljen kurjuutta korostaa kuva sivulla 76, joka tulee (olettaen ettei tule viime hetken muutoksia) Eternautti 1969:n artikkelin oheen sivulle 61. Kaikki Eternautti 1969:n artikkelin oheen liitetyssä kuvassa näkyvät hennot viivat ja hienoimmat yksityiskohdat ovat poissa, eli opuksen olisi todellakin voinut painaa myös paremmin, vaikka olisi sallittu vähän sivujen ryppyjä mukaan.

On siinä tietysti sekin mahdollisuus, että materiaali on edunvalvojan/perikunnan vaatimuksesta oltava mitä on, mutta olisin itse vetänyt (jälleen kerran) vähintään mustan tasot tappiin etenkin, koska Enrique Breccia kuvasi työnsä pohjautuneen raapetekniikkaan. Hän muisteli monta kertaa, että siitä ei paljoa jäänyt taskun pohjalle, koska paksu kartonki oli niin kallista.

Alberto Brecccia oli vasta hieman aiemmin löytänyt kollaasitekniikan, joten tuo olisi mielenkiintoinen siinäkin mielessä, että se on Eternautti 1969:n edeltäjä.

Breccia-artikkelissa on muuten ollut sama El Vieho -kirja lähteenä, mutta hymyilyttävästi KVAAK Kirjalla oli niin armoton kustannustoimittaja näissä artikkeleissa, ettei vastaavia epätarkkuuksia olisi ikipäivänä hyväksytty. Sen piiskaamisen ansiosta, jopa meitin Kvaak-artikkeli on tarkempi ihan jo sellaisissa yksityiskohdissa, että se mainitsee La Flamme d’or -tunnustuksen, jonka lähde on belgialaisen Le Soir -lehden uutinen, jonka kirjoitti itse valinnan suorittaneisiin kuulunut toimittaja. Ja kun palkinnon painoarvosta oli epäilystä, niin kaivettiin Hesarin vanhoja artikkeleita myöten kaikki. Siinä vasta lähdekritiikkiä.

Ovat nuo artikkelit muutoin aivan huolella kirjoitettuja, työ todella tehtiin vuoden 1968 lopussa, mutta julkaisu viivästyi ja saatiin lehtikioskeille vasta vuoden 1969 puolella. Oesterheldin mukaan sen kohtaloksi kävi, että julkaisuajankohta osui kesälomakaudelle. Hänen mukaansa yliopistojen opiskelijat olisivat kesken opintovuoden ehtineet ostaa sen kioskilta saman tien, eikä asiasta olisi noussut suurempaa hälyä.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 138
Vs: Alberto ja Enrique Breccia
« Vastaus #31 : 22.03.2022 klo 15:41:48 »
Näyttääkö liitetiedoston kuva tutulta? Sehän on aivan kuin Breccia-artikkeliini liittämäni kuva tarinasta Miedo, joka julkaistiin Italiassa 1973. Olen nähnyt sitä epäillyn Héctor Oesterheldin kirjoittamaksi, mutta en mitään perusteluja epäilyille.

Kuva on tarinasta Fantasmas, joka julkaistiin Hora Cero -lehden numerossa 100 vuonna 1959. Tarina on käytännössä sama. Kirjoittajaksi on merkitty Jorge Mora, joka oli Oesterheldin Jorge-veljen käyttämä nimimerkki. Sitä kuitenkin käytti myös Oesterheld itse, ja tarina lähes varmasti onkin hänen kirjoittamansa. Breccia ei ainakaan ole itse tiennyt kysyttäessä koskaan kirjoittaneensa Jorgen kirjoittamia tarinoita. Asiaa on kysytty ensimmäiseen Sherlock Time -tarinaan liittyen, koska se poikkeaa hyvin paljon kaikesta Oesterheldin aikaisemmasta tuotannosta.

Todennäköisemmin selitys on paljon yksinkertaisempi, eli Oesterheld luopui käsikirjoitusten sanelusta nauhurille ja ylisanaisuus katosi hänen kirjoittaessa käsikirjoitusliuskansa paperille omin käsin.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 138
Vs: Alberto ja Enrique Breccia
« Vastaus #32 : 17.04.2022 klo 00:50:25 »
Originaalisivuja ei tunnetusti enää ole, mutta sivut on ilmeisesti skannattu myöhemmästä painoksesta.

Tulipa luettua lisämateriaalit tästä opuksessa siinä sivussa, kun puhaltelin ilmapalloja lastenkutsuille. Toisin kuin epäilin, Espanjasta on 1987 löytynyt säilynyt kappale, ja siitä on alkuperäiset skannit peräisin. Silmämääräisesti ihan sama materiaali siis kuin aiemmin näkemäni.

On muuten kovaa hommaa, sekä ilmapallojen puhaltaminen kuin sarjakuvien lisämateriaalien toimittaminen.

Opuksen alussa (s. 3) on lyhyt tekstipätkä "Publication History", johon on lipsahtanut että sensuuriviranomainen iski kustantajan tiloihin 1973 tuhoten mm. originaalit, vaikka oikea vuosi on tietenkin 1969, mikä käy ilmi jälkisanoista.

Jälkisanoissa on paljon hyvää, mutta myös sellainen omituisuus, että siinä mainitaan, että Vida del Chen tuhoaminen lehtikioskeista olisi myytti, ja kirjoittaja perustelee asian Oesterheldin haastattelulla (joka on ulkomuistista siinä Trillon ja Saccomannon 1980 opuksessa).

Kuitenkin Oesterheld (ulkomuistista kirjoitan) ko. haastattelussa sanatarkasti harmittelee, että julkaisu viivästyi tammikuun puolelle, jolloin opiskelijat olivat lomalla. Tämä siis haastattelussa selittää tuhotuksi joutumista (muussa tapauksessa se olisi myynyt loppuun hujauksessa eikä sitä olisi siis jäänyt tuhottavaksi asti). Oesterheld ei siis sano, että se olisi myyty loppuun, vaan päinvastoin harmittelee sen liikkuneen hitaasti.

Kirsikkana kakussa Oesterheldin esittelyn kirjoittaja puolestaan mainitsee opuksen tulleen tuhotuksi. Uskon kyllä tätä versiota, koska sotilasjuntilla oli tapana siivota lehtiä hyllyiltä ihan säännöllisesti. Lisäksi jos se koko painos olisi ehditty myydä, ei säilynyttä kappaletta olisi tarvinnyt Espanjasta asti vuonna 1987 metsästää, eli arkijärki on myös tuota jälkisanojen kirjoittajaa vastaan.

EDIT: Oesterheldin esittelyn kirjoittaja kuitenkin mokaa todella pahasti väittäessään Eternautin joutuneen bannatuksi. Tämä on ihan oikea, miljoonaan kertaan kumottu perätön myytti, joka on parhaan käsitykseni mukaan peräisin Comiqueando-lehden artikkeleista ja levinnyt erityisesti englanninkieliseen maailmaan. Totta puhuen Eternautin eri versioita myytiin joka kadunkulmassa Argentiinan viimeisen sotilasjuntan vallassaoloaikana, sitä myytiin joka formaatissa ja peräti mainostettiin televisiossa (luulin tätä pitkän aikaa perättömäksi jutuksi).
« Viimeksi muokattu: 17.04.2022 klo 00:59:18 kirjoittanut Jarkko Sikiö »

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 138
Vs: Alberto ja Enrique Breccia
« Vastaus #33 : 23.04.2022 klo 04:57:04 »
Enrique Breccian mukaan "maailmanlaajuinen eliitti" on känkelöinyt hänet (linkki espanjaksi).

Tämä ei kuitenkaan ole ristiriidassa sen kanssa, että juttu on julkaistu Espanjassa, näyttely on parasta aikaa esillä Venetsiassa ja Guillermo del Toro on ostanut viisi hänen Lovecraft-originaaliaan.

Tällaisia höpöjä voi siis saada julki, kun haastattelemassa on aina sama luottotoimittaja, mistä syystä niitä paksuimpiakaan juttuja ei ole kyseenalaistettu.

Känkelöinti jutun mukaan ilmeisesti on, että joku argentiinalaisjulkaisun toimitus oli katsonut parhaaksi hyllyttää Enriquen haastattelun. Sen verran Enrique tässäkin jutussa lipsahtelee rotuteorioiden puolelle, etten yrittämälläkään saa huulillani muodostettua kovin pyöreää ympyrää. Jutussa Enrique niputtaa peronistien oikean ja vasemman laidan yhteen, mikä varmaan kertoo lukijalle että nyt tarkastellaan maailmaa äärioikealta käsin.

(Ja jos joku nyt suuttuu Enriquen puolesta, niin kyllä taiteilija on itse tuonut suorin sanoin esiin paitsi menneisyytensä ja sympatiansa ääriaatteita kohtaan ihan kirjan muodossa. Taustoihin voi tutustua lukemalla vaikka Kvaakin Enrique Breccia -artikkelin.)