Vanhojen sarjakuvien digitoinnissa näin usein olikin.
Ja printissä kannattaa huomata että vanhojen värillisten lehtisarjojen skannaaminen ja painaminen sinällään, suoraan skanneista ei yleensä ole laadun puolesta ollenkaan riittävä. Jossain vaiheessa (ja joissain tapauksissa on ollut pakko) mv-sarjakuvan kanssa skannaukset ovat lähes suoraan kelvanneet uudelleen painettavaksi.
Uskoisin, että myynti kasvaisi, mutta ihan niin varma en ole siitä kasvaako se niin paljon, että markkinointikulut saataisiin katettua 
Tuota juuri tarkoitin. Eivät kustantajat niin tyhmiä ole, etteivätkö osaisi laskea kannattaako markkinoida vai ei. Tämä on kuitenkin toisen ketjun aihe.

Ja palatakseni aiheeseen, niin kyllähän siitä värittämisestä tulee alkutuotannossa lisäkustannuksia, kun jonkun pitää ne sivut värittää.
Vastauksena aivan ekassa ketjun postauksessa otin tähän liukuvan kannan, mutta avataan sekin nyt vielä. Nykyään on diginä ja vaikka paperillekin, täysin mahdollista "piirtää" niin ettei sarjaa tarvitse erikseen värittää.
Sinänsähän tämä koko kysymyksen asettelu on sillee typerä, että jos kysytään tuleeko enemmän kustannuksia (luodessa ja painaessa) jos tekee enemmän työtä (1 värin ja työvaiheen sijasta monta) ja haaskaa enemmän maalia: vastaus on tietenkin kyllä. Mutta koska nuo ovat varsinkin suurten painosten kohdalla vielä melko marginaalisia kuluja tuotekappaletta kohden ja koska asiaan liittyy muitakin muuttujia, kuten vaikkapa (painotekniikka/materiaalit, markkinointi, oikeuksien omistajien proviisio, kustantamon juoksevat kulut, mahdolliset käännös ja lokalisointi, tekstaus/ladonta) kulut, niin...
Kvaakissahan on hieman vastaavia
joku vastaan joku keskusteluja ja äänestyksiäkin käyty siltä pohjalta että kumpi miellyttää enemmän. Itse, sarjakuvien tekijänä ja miksei lukijanakin, koen tällä hetkellä jotenkin ristiriitaisia fiiliksiä sen suhteen että kumpi nyt olisi lopulta mieluisampi? Onneksi on molemmat!
Hyvin tehty mustavalkosarjis on vain niin jumalattoman komeata. Samaan draamaan tai tehohin väri ei vain yllä. Väripuoli taas tuo minun näkökulmastani mukaan lähinnä leikkisyyttä ja mahdollisuuden nostalgisoida sen vanhan (90-luvulle asti vallalla olleen) rasteritekniikan kanssa. Toisaalta väritys saattaa huonosti tehtynä myös tukahduttaa koko ilmaisun.
Nyt kun vihdoin olisi (julkaisukulujen laskemisen ansiosta) mahdollisuus tehdä väreissä, niin en oikein osaa sanoa. Tätä tuli muutama kymmenen vuotta hinguttua, mutta se että värit olisivat tarinassa jotain muuta kuin kuorrutusta ja lukijoiden halpaa kosiskelua...
Kertokaapa mihin niitä värejä ylipäätään oikein muka tarvitaan?
