Olipa suuri pettymys palata Manfred Sommerin Frank Cappa -sarjan pariin. Sarjaa julkaistiin Cimoc-lehdessä, eli samassa julkaisussa kuin Bois-Mauryn tornit. Samasta lehdestä näyttää julkaistun Alfonso Fontin scifi-sarja Clarke & Kubrick englanniksi, mutta siitä en tiedä mitään.
Tämä Frank Cappa sen sijaan on varsin legendaarisessa maineessa, ja jäänyt itsellekin mieleen jonkinlaisena mestariteoksena. Uskalsin sitä jopa ehdottaa kandidaatiksi suomeksi julkaistavien opusten joukkoon. Olipas tyhmästi ehdotettu.
Olen tästä vanhasta integraalista tuskaillut sotareportterista kertovista osuuksista Afrikan ja Brasilian läpi ja voi että, oli varmaan aikanaan espanja vähemmän hallussa, kun muistin kielen olevan jotain oikein nokkelaa. Eihän tuossa nyt ole sen kummempaa kuin yksi puhuu "hoonoa soomea", toinen portugalia ja eri maanosissa teititellään eri tavoin. Iso juttu.
Sen sijaan tässä tökkii nyt kummasti tuo päähenkilö itse. Ensinnäkin se on kovempi jätkä kuin Tex Willer, ja siihen päälle sellainen ummehtuneen pölyinen kasarihenki. Ensin ollaan puolueettomia, mutta sitten kun ase isketään käteen, niin jopas siitä tulee kovempi kuin Sgt. Rock. Sitten tunnontuskista päästää vanhan rakkauden sylissä. Brasiliassa on sitten vähän sellaista Hugo Pratt -henkistä menoa yhdistettynä kasarimeininkiin aitoon Golden Boy -tyyliin.
Espanjalaisten asenteetkaan eivät ole juuri sen parempia kuin ennenkään. Sanoisin, että tuo Afrikka-aloitus ei ole kuin karskimpaa Korkkarimenoa. Ehkä tässä teki vaikutuksen se paljas raakuus, jolla Sommer esittää sodan, mutta nyt tätä painaa osaltaan se, että argentiinalaisilla oli samaan aikaan paljon kovempia juttuja. Ei tämä vain pärjää.
Kuvitus kyllä on komeaa, osa on vähän lainattu Hugolta itseltään, mutta osa on sitten ihan nerokasta. Ei nyt kyllä pysty yhtään enempää tätä. Olisin mieluumin pitänyt tästä sarjasta muistot kuin kohdannut totuuden.
Aihe: Espanjalainen sarjakuva (Luettu 1169 kertaa)