Spider-Man on ehtinyt esiintyä useana eri versiona, mutta on hahmolla myös jo melkoinen määrä omia julkaisujaan saaneita sivuhahmoja ja antisankareja.
Kun en jaksanut suoraan selvittää, kuinka ne liittyvät toisiinsa, tartuin hetken mielijohteesta
Mike Costan ja
Gerardo Sandovalin Venom-sarjaan.
Harvoin on enää tarina ja kuvitus näin pahasti epäsuhteessa toisiinsa nähden, mutta Costa kirjoittaa niin hyvin, että kantaa sarjan Sandovalin heikon kuvituksen yli.
En innostunut edes
Rick Remenderin rupeamasta, jossa esiintyi jalkansa menettänyt Flash Thompson Venom-vahvisteisena sotilaana, mutta kumman hyvin meni täysin uusi isäntä symbiootille. Itse olisin lukenut vielä enemmänkin ennen Eddie Blockin paluuta, mutta sarja ei siitä kärsinytkään. Hienoinen pettymys oli, että
Tradd Moore kuvitti vain numeron 150, mutta lopulta kuka tahansa muu kuvittaja oli piristys. Sandovalin jälkeen arvostin kovasti joskus yllätyksettömänä pitämäni
Mark Bagleyn selkeää jälkeä.
Tätä on kokoelmina saatavilla neljä osaa, mutta ennen viimeistä täytyy loikata The Amazing Spider-Man -sarjan (TASM) puolelle, joka
Venom Inc. -kokoelmana on niin ikään Hämiksen nimissä. Hieman sitä luettuani oivalsin miksi en vuosiin ole Hämikseen tarttunut: aivan hirmuisesti hahmoja ja tohinaa.
Tuli melkein ikävä niitä yksinkertaisia kasaritarinoita, jotka tosin Michelinien aikana jo menivät ajoittain häiritsevän yksinkertaisiksi.