Kirjoittaja Aihe: Derf Backderf  (Luettu 1909 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Derf Backderf
« Vastaus #15 : 24.07.2021 klo 08:53:54 »
Kas, Eisner-palkinto Kent Statelle!
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Derf Backderf
« Vastaus #16 : 25.08.2021 klo 16:32:24 »
Rolling Stones ei enää koskaan tule olemaan entisensä. Bändi ehti olemaan monessa mukana, suoraan sekä välillisesti, kuten tästä näytteestä näkyy. Kent State on viimein lähestulkoon valmis painoon ja jos ei ihmeitä tapahdu, suomalainen laitos on kaupoissa noin kuukauden kuluttua.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 145
Vs: Derf Backderf
« Vastaus #17 : 30.11.2021 klo 14:24:01 »
Kent State on viimein lähestulkoon valmis painoon ja jos ei ihmeitä tapahdu, suomalainen laitos on kaupoissa noin kuukauden kuluttua.

Kuukaudet ovat joskus pitkiä mutta nyt on kirja ulkona! Julkkarit tänä lauantaina Telakka Kuplii -tapahtumassa Tampereella: https://www.facebook.com/events/1190135705142990

Pikku hiljaa kirja ehtii myös hyviin sarjakuvakauppoihin ympäri maan.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Derf Backderf
« Vastaus #18 : 07.11.2022 klo 08:50:44 »
Ystäväni Dahmer kolisee aivan yhtä kovaa suomeksi kuin sen muistin alkuteoksen perusteella kolisseen. Kuvituksen lisäksi teoksen voima on omassa tyylittömässä tyylitajussa, minkä ansiosta tuleva sarjamurhaaja on niin mahdottoman karmiva. Useammankaan lukukerran jälkeen teoksen pienet kauneusvirheet eivät nouse häiritsevästi esiin, ansio sekin.

Sen sijaan suuresti odottamani Kent State oli minulle näin suomennettuna aivan uusi tuttavuus. Opus on vaatinut niin paljon työtä paitsi tekijältään myös suomenkielisen painoksen ulos pullauttajilta – hirmuinen kääntäminen ja latominen siinä on ollut – että teoksesta todella tekisi mieli pitää enemmän.

Kuvituksessa on edelleen täydet tehot, niiltä osin opus toimii todella hienosti. Sen sijaan tapahtumien tarkasteleminen liian usein dokumentaristisella otteella vetää tapahtumiin tarpeettomasti etäisyyttä. Itse teki mieli monesti vain loikata tekstimassat sivuilta yli. Draaman tajussa Backderf latistuu pahemman kerran, ja toisinaan tuntuu kuin sävelkorkeutta pitäisi nostaa. Tasainen poljento Dahmerin tapauksessa toimi mainiosti, mutta sen verran opiskelijaliikehdinnässä on tunnetta ettei sama oikein kanna Kent Statea. Lopussa kuvataan uhreja luodin repimien kehonosien tarkkuudella, mikä on melkoisen järkky tyylikeino, mutta vie omalla tavallaan tasaisen toteavuuden äärimmäisyyksiinsä. Taustamateriaaleja en ole vielä jaksanut käydä läpi.

Osasyy Kent Staten puisevuudelle tietysti on, ettei kuvattu tapahtuma ole tuttu. Huolimatta siitä, että pystyy vetämään kytköksiä lähivuosien poliittiseen kahtiajakoon, se tuntuu edelleen etäiseltä. Jos eläisi osana amerikkalaista yhteiskuntaa, teos herättäisi todennäköisesti aivan toisenlaisia tunteita. Mutta lopulta aina: taiteen ei tarvitse viihdyttää.