Kirjoittaja Aihe: Sentry  (Luettu 201 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 096
Sentry
« : 30.11.2020 klo 23:07:07 »
Kun Sentry julkaistiin, se kuulosti ideana puolinaiselta, eikä "Teräsmies tuodaan Marvel-universumiin" riittänyt myyntipuheeksi. Hahmosta en sen suuremmin pitänytkään, etenkin kun se lukeutui Dark Reign -kauden pahiksiin hyviksiin. Siitä myös muodostui käsikirjoittajille helppo työkalu kirjoittaa ratkaisuja itse luotuihin ongelmiin, josta pahin esimerkki nähtiin World Wide Hulkissa. Ehkä suurin ongelma siitä muodostui siinä suhteessa, että se ikään kuin rikkoi Marvel-universumin sisäisen dynamiikan ja sen jälkeen siitä ei ollutkaan muuksi kuin tölkinavaajaksi: sopi tölkin avaajaksi, mutta muuta virkaa sitten ei ollutkaan.

Hahmon esittelevä Paul Jenkinsin sarja ei ollut lopulta niin huono kuin sen olin kuvitellut olevan, vaikka tekstiä nykymakuun onkin aivan liikaa. Loppu on kuitenkin vähän kuin Jenkins kuvainnollisesti sitoisi kengännauhat yhteen, mutta jättää vetämättä rusettia viimeiseksi. Jae Lee on hieman positiivisen puolella keskiakseliin nähden, vaikka ei niin uransa tuossa vaiheessa minun silmääni miellyttänytkään.

Kahdeksanosainen sarja, koottu Reborn-nimellä, on kuvituksen puolesta ookoo kuin hookoo, kun JR JR on puikoissa. Kuvitusta katselee jälleen mieluusti eikä sen lomassa ole niin väliä vaikka käsikirjoitus kulkee miten sattuu. Käsikirjoituksen osin sarja on aluksi tylsä kuin mikä, mutta sitten alkaa jo käsikirjoituksen vikuroidessa kiinnostamaan, että miten Jenkins hahmon lopulta oikein päin lukijalle selittää.

Man of Two Worlds on Jeff Lemiren napakampi tarina viidessä osassa, jossa käännellään hahmoa vähän sinne rankempiin ulottuvuuksiin. Toisaalta sama on tehty paremmin jo niinkin aikaisin kuin... hmm, Alan Mooren toimesta, mikä antaa varmaan tekosyyn tarttua joku päivä Miraclemaniin uudelleen. Hieman kyllä tuo Lemiren äijäily alkaa jo väsyttää, mutta ei kai tällaiseen minisarjaan mitään uuttakaan jaksa keksiä. Ihan viihdyttävä tämä on kuitenkin niille, jotka näistä jaksavat vielä innostua.

Kuvittajat, Kim Jacinto ja Joshua Cassara, sopivat riittävän hyvin toisiinsa, että menevät yksin ja yhdessä. Erikoinen työnjako kuitenkin, että ensimmäinen on Jacinton, viimeinen Cassaran ja välissä molempien kynästä. Mikä mahtaa olla ratkaisun taustat, puolittain jo kiinnostaisi tietää.

Sentry on vähän sellainen hahmo, ettei sen kohdalla ole oikein varma onko edes oma ketju perusteltu, mutta arvottuani asiaa aikani päädyin niin tekemään.