Sovitukset Makoto Shinkain elokuvista (your name, Weathering With You)

[Sampsa Kuukasjärvi]

Aloitan tässä oman ketjun your name. -mangalle. Animestakin varmaan saa samalla keskustella.

your name. (2016) on Makoto Shinkain kuuluisa ja suosittu anime, jota on laadukkuudessaan verrattu Hayao Miyazakin töihin. Moni on pitänyt siitä paljon, ja minullakin se on kauneimpia ja koskettavimpia elokuvia mitä olen koskaan nähnyt.

Sangatsu Manga julkaisi kyseisen animen kolmeosaisen mangasovituksen suomeksi vuosina 2017–18. Tänä syksynä Sangatsu Manga on julkaissut your name.:n täydennykseksi kaksiosaisen pokkarisarjan Another Side: Earthbound. Arvioin lisätarinat Kvaakissa täällä. Mielestäni ne antavat hyvää lisävalaistusta elokuvaan.

[Antti Valkama]

Totta puhuen minäkin pidin enemmän kakkososasta. Takia ja Mitsuhaa esiteltiin elokuvassa ja ensimmäisessä mangasarjassa sen verran paljon, että tässä olisi voinut heti alusta keskittyä sivuhahmoihin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Joo, Another Side: Earthboundin toisessa osassa esitetään henkilöitä, joita ei kovin paljon esiinny elokuvassa, eli Mitsuhan pikkusiskoa, isoäitiä, isää ja äitiä. Osan lukujen päähenkilöinä siis ovat pikkusisko ja isä.

Mangan ensimmäisessä osassa etenkin Mitsuhan ystävästä Tessie-pojasta kerrotaan paljon uutta, mutta niin kuin kirjoitin arvostelussa, se tehdään mielestäni hieman tasapaksusti ja pitkitetysti. Jonkin verran uutta toki saadaan nähdä myös Takista Mitsuhana. Mutta, mutta, ennen kaikkea ensimmäisen pokkarin tapahtumat eivät – mielestäni - palvele kertomuksen pääjuonta kovin paljoa.

Kakkososan sisältö on sitten perustarinan kannalta sitäkin upeampi, aivan huippu.

Sinänsä päähenkilöiden esiintyminen mangassa ei haittaa minua, sillä tasapainon vuoksi olisin mielelläni nähnyt myös Mitsuhan elämästä Tokiossa jotakin uutta.

Näitä mangan lisätarinoita ei varmaan juuri ymmärrä, jos elokuva ei ole tuttu. Leffa seisoo omillaan, ja siihen kannattaa ehdottomasti tutustua.

Jos jonkun on vaikeata hahmottaa elokuvan tarinaa, sen varsin perinpohjainen selitys englanniksi löytyy täältä. Spoilerien takia kyseistä linkkiä ei kannata lukea, jos ei ole vielä nähnyt animea, mutta aikoo ehdottomasti katsoa sen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Liitän tähän näytteet your name.:n mangasovituksesta ja sen lisätarinoista your name. Another Side: Earthboundista.

Näytteissä on sama kohtaus hieman eri tavalla. Yotsuha ihmettelee isoäidilleen isosiskonsa Mitsuhan outoa käytöstä. ”Mitsuha” on tuolloin Taki, eli Mitsuhan kehossa on Taki-pojan tietoisuus. Taki haluaa varoittaa kylää komeetan putoamisesta. Isoäiti tajuaa mistä ilmiöstä on kyse, koska tätä tietoisuuksien vaihtumista on esiintynyt usein Miyamizun suvussa. Tuota isoäidin lisätarinoissa mainitsemaa ”unennäköä” selitetään siinä myöhemmin jumalan luomaksi yhteydeksi.

Kun vertaa näytteiden taidetta, niin mielestäni mangasovituksen jälki on taitavampaa, jotenkin hallitumpaa. Sen piirrostyyli myös on aavistuksen realistisempi kuin lisätarinoissa, mutta siinä hahmot kuitenkin saavat tunnereaktioissa useammin luonnosmaisia, karrikoituja piirteitä, niin kuin tapahtuu näytteen kolmannessa ruudussa Yotsuhan kasvoille (mangaa siis luetaan oikealta vasemmalle). Vierastan mangassa yleisesti tällaisia hetkellisiä "pilapiirroskasvoja". EDIT: Siis lisätarinoissa on tasaisempaa, mutta ei yhtä realistista piirrostyyliä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Olen oppinut, että mangassa hahmojen ulkomuoto saattaa muuttua äärimmäisissä tunnetiloissa hetkellisesti erittäin karrikoiduiksi. Ohessa sivunäyte tällaisesta, your name. -mangan ensimmäisestä osasta. Ylimmässä ruudussa Mitsuha muuttuu radikaalisti erilaiseksi joko nolostuneena tai hämmästyneenä: hänen päänsä suurenee ja kasvonpiirteensä häviävät niin että päähän tulee ikään kuin eläimen kuono. Sivun kolmannessa ruudussa puolestaan Mitsuhan silmät suurenevat huomattavasti.

Onko tälle ilmiölle olemassa japanilaista nimeä? Olen kuullut chibi-termin, mutta onko se enemmän söpöilyä kuin hahmon radikaalia muutosta itsessään? Ja voiko tuo ”kuonon” muoto tuossa näytteessä viitata johonkin japanilaiseen ilmaukseen? Samassa ruudussa mainittu ”ketun henki” ainakin on japanilainen asia, joka menee minulta ohi.

[Reima Mäkinen]

Olen oppinut, että mangassa hahmojen ulkomuoto saattaa muuttua äärimmäisissä tunnetiloissa hetkellisesti erittäin karrikoiduiksi.Ylimmässä ruudussa Mitsuha muuttuu radikaalisti erilaiseksi joko nolostuneena tai hämmästyneenä: hänen päänsä suurenee ja kasvonpiirteensä häviävät niin että päähän tulee ikään kuin eläimen kuono. Sivun kolmannessa ruudussa puolestaan Mitsuhan silmät suurenevat huomattavasti.

Onko tälle ilmiölle olemassa japanilaista nimeä? Olen kuullut chibi-termin, mutta onko se enemmän söpöilyä kuin hahmon radikaalia muutosta itsessään? Ja voiko tuo ”kuonon” muoto tuossa näytteessä viitata johonkin japanilaiseen ilmaukseen?

Yritin tutkia tuota ilmiötä tehdessäni opinnäytetyötäni noin 15v. sitten. En muistaakseni löytänyt muuta kuvaavaa termiä kuin chibi. Osin tämä saattaa johtua siitä että japani (siis kieli) ei taivu kovin hyvin, eli en pystynyt juuri alkuperäisiä lähteitä, teoriaa tai tutkimuksia lukemaan. Chibi siis tarkoittaa tuommoista hahmon pelkistettyä ulkoista muotoa. Usein se on myös söpöstelevä, jo sitäkin kautta että on lapsenomainen. Kyseinen efekti laajenee kuitenkin usein jopa ruudun taustaan ja vaikkapa väritykseen. Siis koko piirtäjän ilmaisu saattaa muuttua. Itse tulkitsin tämän japanilaisten käsitteiden honne ja tatemae (muistaakseni ne oli nuo) kautta. Niillä kuvataan sitä miten on olemassa ihmisen/hahmon sisäinen ja ulkoinen maailma. Ja minusta vaikuttaa vahvasti että tuolla yksinkertaistamisella pyritään kuvaamaan hahmon sisäistä maailmaa. Itse asiassa se on siis merkintä joka tulee tulkita niin että nyt näkyy se toinen maailma, joka sarjakuvissa myös on, sikäki kun niillä hahmoillakin on tämä inhimillinen ulottuvuus.
Toinen chibi-merkintöjen käyttötarkoitus on nähdäkseni puhtaasti sarjakuvan modaliteetin muuttaminen. Eli se on merkki siitä että vakava sarjakuva kuuluukin siinä kohdassa lukea huumorisarjana, koska kyseinen hahmo nyt jostain syystä sattuu sekoilemaan. 

Ilmiön tutkimista haittaa sama ongelma kuin sarjakuvien merkkien ja efektien tutkimista muutenkin. Jokaisella piirtäjällä ja joka genressä on omat, alati muuttuvat konventiot koodata näitä juttuja. Siis tunne-ilmaisua, ja vaikka sitä sisäisen maailman näyttämistä. Pohjimmiltaan katselet, tulkitset ja yrität siis avat piirtäjän laatimaa visuaalista koodia. Hän on sen laatinut fiilispohjalta, pyrkien mahdollisimman hyvin (ja niillä keinoin mitä on muualta oppinut ja itse keksinyt) kuvaamaan kutakin tilannetta ja hahmoa.
Hyvä esimerkki tästä aivan normaalista epäsuhdasta ja minkäänlaisten teorioiden laadinnan vaikeudesta on se että on tietenkin olemassa paljon sarjakuvia, jotka on kokonaan piirretty chibi-tyylillä.  Lisäksi monesti piirtäjät itseään kuvatessaan piirtävät itsensä chibiksi. Kyse voi joskus olla myös pelkästään pelkistämisestä eli siitä että piirtähä haluaa tehdä nopeasti ja päästä ns. helpolla.

Ai, juu. Homma juontaa mielestäni juurensa jo Tezukaan, jolla oli tapana sijoitella jo 1950-luvulta alkaen, jos jonkinlaisia humoristisia heittoja, pilakuvia ja sekohahmoja vakaviinkin sarjakuviinsa. joskus 1970-luvun alussa tulivat sitten huumoripiirtäjät jotka alkoivat laajentaa ilmaisua ja keksiä lisää jippoja. Chibit liitetään yleensä kai enemmän tyttöjen sarjiksiin ja siellä se söpö meininki kaiketi sai alkunsa. (En katsonut mitä Wikipedia runoilee, kunhan spekuloin itekseni vanhasta muistista)

Kysymäsi "kuonon muoto", on nähdäkseni osa vakiintunutta tapaa piirtää chibit sivulta päin. 

Samassa ruudussa mainittu ”ketun henki” ainakin on japanilainen asia, joka menee minulta ohi.

Varmaankin mainittu henki on juurikin jokin japanilainen "kummitus" eli yokai. Se riittänee tässä lukijalle, että nyt puhutaan jostain henkimaailman olennosta.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitos, Reima, pitkästä ja antoisasta vastauksesta. Keskustelu tosin muuttui your name.:stä yleisemmäksi mangan tyylikeinojen pohtimiseksi. Jatkan off topicia.

Googletin sanomasi termit ja ymmärsin, että honne on yksilön aidot tunteet ja ajatukset, kun taas tatemae ulkoinen sosiaalinen rooli sopusoinnun ylläpitämiseksi. Täten voidaan, joo, puhua mangassakin hahmon sisäisestä ja ulkoisesta maailmasta, jotka voivat olla erilaiset.

Ilman muuta tuo ”pelkistäminen” tai mitä se onkaan kuvaa ainakin näissä tapauksissa hahmon sisäistä maailmaa. Ajattelin, että noissa esimerkeissä se mielentila myös näkyy hahmon ilmeissä ja eleissä ulospäin toisille, koska Mitsuha tuossa myös huudahtaa kovaa.

Tuo oli uutta ja kiinnostavaa, että samassa tilanteessa voidaan koko ruutukin kuvata erilaiseksi. Toisaalta kyllä se on yleinen keino myös länsimaisessa sarjakuvassa: siinä ainakin tausta saatetaan poistaa kun keskitytään hahmon ilmeisin.

Ahaa, en tiennyt, että tuo on yleinen tapa piirtää chibit sivulta. Luulin, että ”kuono” liittyi johonkin japaninkieliseen sanontaan, joka kuvaa kyseessä olevaa tunnetta.

Sarjakuvan lukeminen menee kovin vaikeaksi, jos jokainen taiteilija käyttää hahmojen tunteiden ilmaisemiseen omaa tapaansa. Itselläni on vaikeuksia mangapiirrosten ymmärtämisessä, mutta oletan ratkaisujen yleensä olevan yleisiä konventioita.

[Antti Valkama]

Japanilaiset näyttävät puhuvan ilmiöstä käyttäen (ainakin) sanaa deforume, joka on vissiin lainattu ranskan deformer-sanasta. Piirtäjäthän nimenomaan kertovat tarinaa, eivät kuvaa dokumenttia. Periaate lienee se sama kuin siinä, kun tyttöinsarjassa ruutuun ilmestyy kukkia tms. Eli kerrotaan tosiaan tunteista ja tunnelmista, kuten Reimakin taisi sanoa. (Ja totta kai revitään huumoria myös.)  Chibi sen sijaan on tullut ainakin minulle vastaan lähinnä lännen mangafanien puheissa. Ei se tuntematon sana Japanissakaan ole, mutta tyylillisenä kuvauksena harvinainen.

Honne & tatemae voisi varmasti osin liittyä asiaan, ainakin osassa deformoiduista kuvista. Mutta toisaalta ehkä välillisesti, sillä julkisivun & todellisten aatosten eroa voi kuvata myös ilman hahmojen pelkistämistä.

Mitä tulee kettuihin, ne ovat elikoita, jotka jo lähtökohtaisesti ovat muita maagisempia. Puijaavat ihmisiä sun muuta. Siksi japanilainen saattaa kuvata eriskummallista kokemusta sanomalla, että ihan kuin olisin tullut ketun puijaamaksi/riivaamaksi.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Antti: Kiitos uudesta hyödyllisestä termistä! Ketut ovat varmaan maagisempia japanilaisessa kuin suomalaisessa mytologiassa, vaikka kyllä ne täälläkin ovat erikoisia.

Nimistä yksi kysymys. Another Side: Earthbound -pokkarien kansissa sen tekijöiksi lukee Arata Kanoh ja Jyunya Nakamura. Ensimmäisen pokkarin johdantosivulla nimet kuitenkin lukevat muodossa Arata Kanō ja Jun’ya Nakamura (toisessa pokkarissa ei johdantosivua ole). Onko jälkimmäinen versio suomalainen kirjoitustapa? Ilmeisesti japanin kieltä kirjoitetaan länsimaisin kirjaimin monella tavalla, koska esim. Internet Movie Databasessä Kanoh näkyy muodossa Kanou.

[Antti Valkama]

Tekijöiden nimien kirjoitusasu silti oikeastaan riippuu lähinnä siitä, mitä sopimus sanoo. Ja sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä oikean tai edes tolkullisen kirjoitusasun kanssa.

Japaniksi vokaali pidennetään jollakin tavuista a, i, u, e ja o (muutama poikkeus kyllä on). Esim. sa + a = saa. Eli ihan järkeenkäypää. Mutta o-vokaalin sisältävät tavut pidennetäänkin yleensä u-vokaalin avulla. Eli ko + u = koo. Tämä on syynä siihen, että Aratan sukunimi voidaan aakkostaa muotoon Kanou. Siinä tavumerkit on orjallisesti muutettu aakkosiksi, mutta oikea ääntämistapa katoaa. Toinen tapa tosiaan on Kanoh. En ole selvittänyt, mistä se on peräisin, mutta h-kirjain merkkaa vokaalin pitenemistä. Minä taas käytän mieluiten, silloin, kun on vapautta, o:ssa ja muissa pitkissä vokaaleissa joko tuota pidennysviivaa tai sitten vain tuplavokaalia. 
 
Mainittakoon vielä, että japanilaiset itse usein jättävät pitkän vokaalin kokonaan piiloon nimien aakkosmuodoissa. Eli Kanō/Kanoh/Kanou voisi olla myös Kano.

Nakamuran etunimi Jun'ya on sekin sellainen, jonka voi aakkostaa monella tavalla. Kannessa oleva versio sisältää kirjaimellisemmin jap. tavuja (ei sekään ihan täydellisesti), mutta lausuminen jää arvoitukseksi. Ju ääntyy kuten sanassa jurassic, siihen perään irto-n ja sitten ya (eli suom. ja). Heittomerkkiversio erottaa n-kirjaimen lopun ya-tavusta. Se ei siis äänny Ju-nya vaan Jun-ya.

Mutta joo. Koska sopimuksessa mainittu virallinen versio on se, jota meidän pitäisi käyttää (oli se hyvä tai ei), alkusivulle on lipsahtanut virhe... Onneksi ei ole tullut palautetta japanilaisilta. 

[Markku Myllymäki]

Voi huokaus. Rōmaji-ongelmia?  Kuinka yllättävää. Joku natiivi japanilainen totesi netissä, että rōmaji on anglosakseille, suomen kieli sopisi paremmin ääntämyksen kääntämiseen.

Mutta kun ottaa huomioon kuinka villiä japanin käännös keskimäärin on, nuo lienevät teillä hyvin vähäisiä virheitä, Antti.

[Antti Valkama]

Meillä on periaatteessa vallinnut aakkostamisessa vapaus, kunhan esim. pitkät vokaalit tulevat jotenkin näkyviin eivätkä katoa. Suomentajat päättävät itse, miten toimivat. Muutama vuosi sitten julistin silti pannaan ou:n kaikissa uusissa nimissä ym. Eli jos ei iske kirjoitus- tai ladontavirhe, niin oo on aina oo taikka ō.

Ja tekijöiden nimien suhteen tosiaan mennään sillä muodolla, joka löytyy sopimuksesta.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitos, saimme rautaisannoksen tietoa kirjoitusasuista. Sinänsä minusta on selkeää, että tekijöiden nimet kirjoitetaan kansainvälisesti aina samalla tavalla.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Syyskuussa on ilmestynyt lehtipisteisiin manga Weathering With You. Se saattaa kiinnostaa your name.:stä kiinnostuneita, koska se perustuu saman ohjaajan Makoto Shinkain elokuvaan Weathering With You ja koska kyseisessä elokuvassa vilahtavat your name.:n päähenkilöt Taki ja Mitsuha.

[haplo]

Luin Weathering with Youn ensimmäisen osan viime viikolla ja pidin siitä kovastikin. Ideana tarina ei oikein vakuuta, mutta toteutus on tarpeeksi maanläheinen toimiakseen. Lisäksi tietynlainen ajankohtaisuus tarinassa vetoaa, Japanissa kun on kovista sateista ja niiden aiheuttamista luonnonilmiöistä kärsitty viime vuosina paljon.

Your Name oli hyvä elokuva, mutta sen mangasovitusta en tainnut lukea ekaa osaa pidemmälle. Tämän sarjan ajattelin ostaa ja lukea loppuun saakka.