Monsters odottelee täällä lukuvuoroaan, mutta sille lämmittelyksi luin uudelleen BWS:n Weapon X:n Sarjakuvalehden numerosta 1/1993. Olin lukenut sen silloin, kun se ilmestyi ja sen jälkeen selaillut.
Nyt istuin ihan lukemaan ja hämmästyin, kuinka brutaali juttu se on. Logan tappaa ja silpoo ja tekee sen hyvin graafisesti esitetyllä tavalla, verta näkyy kuvissa paljon.
Mukana olevassa alkuperäiskannessa näkyy edelleen olevan Comics Coden leima. Miten ihmeessä tämä on mennyt mistään niiden systeemistä läpi, tai edes Marvelilla? Tuntuu, että tässä tarinassa näytetään suoraan paljon semmoista, mitä yleensä muissa sarjoissa sivuutetaan tai sievistellään.
Tämmöisen jonkinlaisen shokkiarvonkin myötä oli kyllä väkevä juttu. Huomio kiinnittyy siihen, että BWS on ollut poikkeuksellisen kokonaisvaltainen auteur tässä tarinassa: tarina, kuvitus, tussaus ja myös VÄRITYS. Ja se kyllä näkyy lopputuloksen eheytenä. Etenkin tuo väritys on mielenkiintoista. Käyttää "vanhaa sarjakuvaväritystä", eli siis tasaisia väripintoja, mutta kunnianhimoisemmin ja kekseliäämmin, kuin miten sitä yleensä nähdään: värejä vaihdetaan yhtenäisten värialueiden sisällä, niin että tälläkin metodilla tavoitellaan vähän "maalauksellisempaa" jälkeä. Ja etenkin silmiin pistää, että BWS jättää myös väripintojen sisällä tiettyjä kohtia valkoiseksi, ikään kuin huippuvaloja. Yksinkertaisuudessaan tehokas tapa elävöittää väritystä.
Jos ymmärsin oikein, tarina ilmestyi kahdeksan sivun jaksoissa. Sitä oli jännä seurata: jos katsoo tarkkaan, tarina rytmittyy kyllä kahdeksan sivun pätkiin, niin että niissä on tietynlaisia alkuja ja cliffhangereita, mutta ei tee siitä isoa numeroa tyyliin "tästä alkaa luku 2", vaan tarinan pystyy lukemaan myös yhtä pötköä kiinnittämättä siihen huomiota. Sangen jouhevasti tehty tarina siis, että sen voi sekä jakaa osiin että esittää yhdessä, niin että kumpikin tapa toimii.