Kirjoittaja Aihe: Hopeanuoli -lehti  (Luettu 67105 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 969
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #195 : 08.06.2024 klo 11:48:51 »
Vertaamisen vuoksi liitän tähän skannit suomalaisen lehden sivuista 57 ja 58. Sivun 57 jälkeen siis puuttuu ruutuja.

Oiyahe

  • Jäsen
  • Viestejä: 30
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #196 : 08.06.2024 klo 14:51:25 »
Erinomaista selvitystyötä, Sampsa. Luultavasti on sitten niin, että Norjan versio on tosiaan ollut meillä lähteenä. Tämä on hyvä tieto.

Sensuroiminen vaikuttaa aika turhalta, kun kyseessä on ollut 70-luku, mutta tarinan kannalta sillä ei liene kuitenkaan mitään merkitystä.

Muuten, lehdessä alkoi numerossa 4/81 Lakota-kielen kurssi, joka jatkui useamman numeron verran. Siinä on ilmeisesti ollut pohjana Buechelin sana- ja kielioppiteokset, jotka olivat pitkään ykköslähteitä. Varsin kelvollinen kurssi lehdessä. Siitä omakin kiinnostukseni kielen syvempään tuntemukseen aikoinaan lähti.

Vaikka sankarimme puhuikin kiowaa natiivikielenään, niin Hopparin innoittamana liitän tähän lakotankielisen termin.

Philáuŋyayape ló = Me kiitämme sinua.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 969
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #197 : 09.06.2024 klo 14:00:02 »
Vilkaisin tuota lakotan kielen sarjaa. En ole aiemmin syventynyt siihen; sen sijaan ison vaikutuksen on tehnyt elekielen sarja. Lakotan opettaminen on kylmää kyytiä lapsille kun puhutaan omistusliitteistä, konjugaatioista ynnä muista. Oudosti sarja ei opeta pronominien sijamuotoja kuten vaikkapa sanaa ”sinua”.

Philáuŋyayape ló = Me kiitämme sinua.

Hmm, numero 11/81:n mukaan pronomini ”me” on lakotaksi” ”un…pi”. ”Pe” lienee sana kuin ”pi”, mutta tuossa alussa kirjoitit kuitenkin ”philá” ennen kuin tulee ”un”. Vaikeaa.

Oiyahe

  • Jäsen
  • Viestejä: 30
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #198 : 10.06.2024 klo 09:58:09 »
Vilkaisin tuota lakotan kielen sarjaa. En ole aiemmin syventynyt siihen; sen sijaan ison vaikutuksen on tehnyt elekielen sarja. Lakotan opettaminen on kylmää kyytiä lapsille kun puhutaan omistusliitteistä, konjugaatioista ynnä muista. Oudosti sarja ei opeta pronominien sijamuotoja kuten vaikkapa sanaa ”sinua”.

Kyllä siinä sarjassa oli tosiaan puutteita. Muistan itsekin silloin ihmetelleeni, kun en osannut muodostaa kovin järkeviä lauseita. Toisaalta, eri verbiluokat konjugoidaan hieman eri tavalla. Varsinaista olla-verbiä ei ole lainkaan ja preesens ja imperfekti ovat samoja.

Hmm, numero 11/81:n mukaan pronomini ”me” on lakotaksi” ”un…pi”. ”Pe” lienee sana kuin ”pi”, mutta tuossa alussa kirjoitit kuitenkin ”philá” ennen kuin tulee ”un”. Vaikeaa.

Kyllä vaan, "me" on pi. Tässä verbin perusmuoto on siis 'philáyA = tehdä jostain kiitollinen/olla kiitollinen jostain'.
Iso A-kirjain merkitsee, että se on ns. a/e-muuttuvainen eli se saa jomman kumman muodon riippuen tietyistä seikoista. Yleensä lauseen lopussa se muuttuu e-muotoon.


Philámaye (minä....ma)
Philáyaye (sinä....ya)
Philáye   (hän.......)

Philáuŋyaŋpi (me......uŋ…pi)
Philáyayapi  (te.......yapi)
Philáyapi    (he.........pi)

Kieliopilliset tekijät ilmaistaan aina sanassa "kiitos" (sekä kiittäjän että kiitettävän osalta).

Philámayaye = Minä kiitän sinua
Philámayayapi = Minä kiitän teitä
Philámaye = Minä kiitän häntä
Philámayapi = Minä kiitän heitä

Philáuŋyaŋpi = Me kiitämme häntä/heitä
Philáuŋyayapi = Me kiitämme sinua/teitä

Miespuoliset puhujat yleensä lisäävät perään yeló, joka on tavallaan 'statement'. Tämä taas muuttuu monikon konjugaation perässä ..pi yeló---> ...pe ló muotoon.

Philáuŋyayapi---->Philáuŋyayapi yeló---->Philáuŋyayape ló

Kaiken tämän jälkeen helpoimmalla pääsee ja kaikkein yleisin tapa kiittää tällä verbillä on, philámayaye. Muitakin erilaisia tapoja löytyy :)

Tämä tosiaan vaikuttaa aluksi vaikealta, eikä tämä verbi ole ehkä selvimmästä päästä, mutta ei tämä kuitenkaan lopuksi ole kovin vaikeaa. Paljon helpompaa, kuin vaikka najavo yms.

ps. tuota 'ylimääräistä' ŋ-kirjainta/äännettä muutamissa kohdissa kutsutaan 'nasalization spread'- nimellä.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 969
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #199 : 10.06.2024 klo 10:48:57 »
Philámayaye lakotan selventämisestä! :)

Ilmaisussa ”philáuŋyayapi”, ”me kiitämme sinua/teitä” muuten näkyy, että lähteesi on englanninkielinen, koska englannissa ”you” on molemmat. En noin vain usko, että lakotan kielessä on sanalla sama kaksoismerkitys ”sinä” ja ”te”.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 969
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #200 : 10.06.2024 klo 10:52:51 »
Asiasta toiseen. Kuunsäteen hevosen nimi sanotaan suomalaisissa lehdissä hyvin harvoin. Todennäköisesti se sanotaan muutaman kerran, mutta toistaiseksi silmiini on osunut vain tämä kohta numerosta 16/79, ja siinä mustangi on Jil. Mitä ihmettä? Samassa tarinassa Pekan hevonen on Kotkansilmä kun se joskus myöhemmin, ainakin vuonna 1985, on Haukansilmä.

Selvästikään Hopeanuolen suomentajat ja toimitus eivät panostaneet ratsujen nimiin. Tässä esimerkki ruudusta, jossa saksaksi kannustetaan Brauneria eli esimerkiksi Ruskoa, mutta suomennos jättää nimen mainitsematta. Ruutu löytyi Saksan eBayn lehtien kuvista.

Oiyahe

  • Jäsen
  • Viestejä: 30
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #201 : 10.06.2024 klo 11:51:36 »
Philámayaye lakotan selventämisestä! :)

Tókȟa šni :)

Ilmaisussa ”philáuŋyayapi”, ”me kiitämme sinua/teitä” muuten näkyy, että lähteesi on englanninkielinen, koska englannissa ”you” on molemmat. En noin vain usko, että lakotan kielessä on sanalla sama kaksoismerkitys ”sinä” ja ”te”.

Kyllä, lähteet ovat pääsääntöisesti englanninkielisiä. Muilla kielillä ei taida olla juuri kunnollisia lähteitä, ja jos on, ne ovat käännettyjä.

Hyvä huomio muuten: konjugaatiossa 'philáuŋyayapi' 'sinä' ja 'te' (engl. 'you' yks./mon.) on sama kaksoismerkitys myös lakotassa.
Tämä johtuu 'me' sanan monikosta, ..uŋ..pi. Tämä siis 'blokkaa' toisen monikon 'te' päätteen...pi. Muotoa 'philáuŋyayapipi' ei siis käytetä.

waŋyáŋkA = nähdä jotain/joku.

waŋmáyalake = sinä (you yks.) näet minut.
waŋmáyalakapi = te (you mon.) näette minut.

Koska 'me' on jo monikkomuodossa 'uŋ..pi', tällöin mukaan ei enää lisätä 'te' sanan monikkoa.

waŋúŋyalakapi = sinä (you yks.) näet meidät.
waŋúŋyalakapi = te   (you mon.) näette meidät."

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 969
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #202 : 12.06.2024 klo 11:43:49 »
Erikoista tuo blokkaus. En pysy taivutuksissa mukana, mutta ei se mitään. Tämä ketju ei ole varmasti paras paikka erikoisen kielen käsittelylle. Kysyn silti pari asiaa, jotka liittyvät ketjun aiheeseen kotimaiseen lehteemme.

Hopparin lakotakurssin mukaan ”sinä” on liite ”ni”, mutta sinä käytät liitettä ”ya”. Samoin Hopparissa ”te” on ”ni…pi”, mutta sinulla se on ”yapi”. Mistä tämä ero johtuu?

Lisäksi Hopeanuolen esimerkeissä lauseet aloitetaan pronomineilla eikä verbillä – onko se yksinkertaisuuden vuoksi? Lehden kurssin mukaan siis lause ”te näette” menee ”niwanyankapi” eikä se ala verbillä ”wanyanka” niin kuin sinulla.

Oiyahe

  • Jäsen
  • Viestejä: 30
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #203 : 12.06.2024 klo 15:25:34 »
Erikoista tuo blokkaus. En pysy taivutuksissa mukana, mutta ei se mitään. Tämä ketju ei ole varmasti paras paikka erikoisen kielen käsittelylle. Kysyn silti pari asiaa, jotka liittyvät ketjun aiheeseen kotimaiseen lehteemme.

Totta, tämä menee vähän off-topiciksi, eikä se ollut tarkoitukseni.

Hopparin lakotakurssin mukaan ”sinä” on liite ”ni”, mutta sinä käytät liitettä ”ya”. Samoin Hopparissa ”te” on ”ni…pi”, mutta sinulla se on ”yapi”. Mistä tämä ero johtuu?

Lisäksi Hopeanuolen esimerkeissä lauseet aloitetaan pronomineilla eikä verbillä – onko se yksinkertaisuuden vuoksi? Lehden kurssin mukaan siis lause ”te näette” menee ”niwanyankapi” eikä se ala verbillä ”wanyanka” niin kuin sinulla.

Tuossa Hopeanuolen kurssissa on tosiaan virheitä, joten tuskin sen lähde on sitten kuitenkaan edellä mainitsemani Buechel.
Sellaista muotoa kuin Hoppari esittää eli niwanyankapi ei ole lainkaan. Tässä on tekstin tuottajille käynyt virhe.

Verbiluokkia on usempia esim. (eng. stative verb, active verb), joten näissä objektin ja subjektin pronominit ovat erilaisia.  Koitan vielä demonstroida.

stative:

háŋskA     - hän on pitkä

niháŋske   – sinä olet pitkä
niháŋskapi te olette pitkiä

active 1:

čhíŋ       – haluta jotain

wačhíŋ   – minä haluan jotain
yačhíŋ    - sinä haluat jotain
yačhíŋpite haluatte jotain

mačhíŋ   - hän haluaa minut
ničhíŋ     - hän haluaa sinut
ničhíŋpi   - he haluavat sinut


active 2:

waŋyáŋkA   – nähdä jotain

waŋbláke   – minä näen jotain
waŋke    – sinä näet jotain
waŋkapi te näette jotain

waŋyaŋke   – hän näkee sinut
waŋyaŋkapihe näkevät sinut

Lähde: The New Lakota Dictionary

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 969
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #204 : 14.06.2024 klo 11:05:40 »
Ok, kiitos! Näköjään Hopeanuolen lakotakurssissa yksinkertaistettiin roimasti pronomineja ja niiden paikkoja lauseissa.

Tilasin muuten äsken Saksasta Silberpfeil-lehden, jossa on se äsken puhumani sensuroitu tarina ehjänä. Skannaan siitä tähän tarinan kolmannen Suomesaa julkaisemattoman ruudun kun olen saanut lehden.

Tilasin myös yliopiston kirjaston vapaakappalekokoelmasta Ruudinsavu-lehden vuosikerran, josta löytyy Hopeanuolen teemanumero. Pitää katsoa mitä jänskää infoa siinä on. Numerohan on 2/2005, ja se kyllä on mainittu tässä ketjussa aiemmin.

Oiyahe

  • Jäsen
  • Viestejä: 30
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #205 : 14.06.2024 klo 13:07:11 »

Tilasin muuten äsken Saksasta Silberpfeil-lehden, jossa on se äsken puhumani sensuroitu tarina ehjänä. Skannaan siitä tähän tarinan kolmannen Suomesaa julkaisemattoman ruudun kun olen saanut lehden.

Tilasin myös yliopiston kirjaston vapaakappalekokoelmasta Ruudinsavu-lehden vuosikerran, josta löytyy Hopeanuolen teemanumero. Pitää katsoa mitä jänskää infoa siinä on. Numerohan on 2/2005, ja se kyllä on mainittu tässä ketjussa aiemmin.

Oikein hyvä. Nämä kiinnostavat kyllä itseänikin. Selviää tuon Silberpfeilinkin laatu samalla.

Tuossa Ruudinsavussa on ilmeisesti ainakin seuraavat kirjoitukset:

Preerian tarumainen sankari - Hopeanuoli / Petri Poikus

Hopeanuolen avustajat olivat innokas porukka - Valkoinen Kilpi, Nolgee ja kumppanit / Petri Poikus

Kääntäjä Ari Korvola muistelee - Sölvpilenistä Hopeanuoleksi / Petri Poikus

Eli jo epäilty norski-versio voi siis tosiaan paljastua suomalaisen Hopparin lähteeksi.

Kiinnostaa myös, mitä Anssi Hynynen on mieltä Tanssii susien kanssa (Dances with Wolves, 1990) -elokuvasta.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 969
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #206 : 17.06.2024 klo 22:40:09 »
Koetan huomenna ehtiä käymään lukemassa tuon Ruudinsavun.

Olen edelleen plarannut Hopeanuolia, ja löysinpä toisen maininnan Kuunsäteen ratsun nimestä. Siinä se on Tornado! Voi, voi. Hopeanuolen hevoselle on siis ainakin viisi eri nimeä, ja Pekan ja Kuunsäteen hevosille kaksi. Luulisi, että hevosten nimet olisi ymmärretty tärkeiksi ja että ei olisi ollut liian työlästä pitää kirjaa niistä.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 969
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #207 : 19.06.2024 klo 15:27:28 »
Tuossa Ruudinsavussa on ilmeisesti ainakin seuraavat kirjoitukset:

Preerian tarumainen sankari - Hopeanuoli / Petri Poikus

Hopeanuolen avustajat olivat innokas porukka - Valkoinen Kilpi, Nolgee ja kumppanit / Petri Poikus

Kääntäjä Ari Korvola muistelee - Sölvpilenistä Hopeanuoleksi / Petri Poikus

Eli jo epäilty norski-versio voi siis tosiaan paljastua suomalaisen Hopparin lähteeksi.

Luin Ruudinsavu 2/2005:n huolella. Siinä on tosiaan juuri nuo kolme artikkelia Hopparista. Oikein hyvä ovatkin! Tässä viestissä on Janne tiivistänyt artikkelien sisältöä:

Ukkospilvi oli Seppo Haltsonen, karismaattinen ja hiukan hankalan luonteen omannut intiaanitietäjä. Hän marssi toimitukseen heti lehden julkaisun alettu ja sai lehden avustajan vakanssin. Avustajia oli muitakin, mutta Haltsonen oli tärkein. Haltsonen sai tietonsa kirjoista ja muilta avustajilta, ja joskus merkkasi muilta saamansa tiedot härskisti omiin nimiinsä. Hän oli taitava käsistään ja valmisti mm. myytäviä intiaanituotteita. Hän myös veti Suomessa järjestettyjä Intiaanileireijä. Hän kehitti ns. tussusodan, kunnon intiaanisodan, jossa ammuttiin nuolilla, mutta nuolien kärjissa ei ollut terää, vaan pehmeitä "tussuja". Nuoli kuitenkin sattui osuessaan.

Täydennän hieman. Kuulemma Haltsonen eli Ukkoskarhu ei osannut englantia. Hän saattoi kysyä lukijoiden kysymyksiä avustajilta, joilla oli englanninkielisiä kirjoja apunaan ja merkitä vastaukset ominaan.

Lehden ensimmäisessä artikkelissa sanotaan virheellisesti, että Hopeanuolia ilmestyi suomeksi 263 lehteä ja neljä taskukirjaa. Oikeat luvuthan ovat 264 ja viisi. Kirjoituksessa myös oletetaan erheellisesti, että saksalaisia Hopeanuoli-seikkailuita on yhteensä 768, koska saksalaisen lehden numerointi menee 768:aan. Todellisuudessa Silberpfeilia julkaistiin 767 erillistä lehteä, koska yhdessä vaiheessa yksi numero jäi ilmestymättä lakon vuoksi. Lisäksi osa saksalaisista lehdistä, runsaasti yli sata numeroa, sisälsi uusintoja. Sitä paitsi seikkailuita tehtiin Saksassa lehtien ohella hivenen myös taskukirjoihin, muihin erikoisjulkaisuihin ja Felix-lehteen. Seikkailujen kokonaismäärää on vaikea laskea, mutta se on pienempi kuin 768.

Suomentamisesta kertova artikkeli vahvistaa sen, että suomalainen lehti käännettiin norjasta. Norjalaiset lehdet olivat lähteenä noin kahden vuoden viiveellä. Mistään yhteispainatuksesta ei puhuta. Kääntäjä Ari Korvola peri lehden suomentajan pestin tyttöystävältään, ja kääntäminen onnistui hyvin ruotsin taidon ja norja–ruotsi-sanakirjan avulla. Hän käänsi lehteä vuosina 1977–83; muitakin kääntäjiä oli samaan aikaan. Yhden Hoppari-sarjakuvan kääntäminen kesti vain noin kolme tuntia, ja siitä maksettiin silloista valuuttaa hyvin 300 markkaa. Nimisarjakuvan ohella Korvola käänsi lehteen myös asia-artikkeleita, mutta ei mustavalkoisia sarjakuvia. Kääntäjä tapasi usein päätoimittaja Hannele Willbergin, mutta ei milloinkaan avustajia ja muita kääntäjiä.

Lehden lopettamisesta annetaan kiinnostavaa infoa. Lehti lopetettiin äkillisesti vuonna 1985. Jopa avustajat yllättyivät tästä, ja mitään selitystä ei annettu edes heille. He arvelevat, että lehti ei enää tuottanut kustantajalle tarpeeksi voittoa. Toki lehden levikki oli tuolloin jo ohittanut huippunsa. Jutussa arvellaan, että intiaanien suurin suosio Suomessa oli mennyt pois mm. kotitietokonebuumin takia, ja Norjassakin oli Hopeanuoli lopetettu vähän ennen. Suomalaisessa lehdessä kuitenkin sanottiin lopettamisen syyksi sarjakuvan loppuminen ulkomailla, mikä ei ollut totta. Satoja tarinoita jäi vielä julkaisematta Suomessa.

Artikkelien kirjoittaja ja haastateltavat ovat yhtä mieltä, että Hopeanuoli-lehden kukoistus päättyi formaattiuudistukseen 1983. Silloin lehti kyllä alkoi ilmestyä jopa joka viikko, mutta paperi muuttui ohuemmaksi, sivumäärä väheni ja myös toimituksellisten sivujen määrä romahti. Suurin osa avustajista jätti lehden tällöin. Todennäköisesti myös monet lehden lukijat pettyivät uudistukseen. Lehden juttupalkkiot kuulemma olivat hyvät, noin 250 markkaa/juttu.

(MUOKS: Selvennetty paria kohtaa.)
« Viimeksi muokattu: 19.06.2024 klo 16:23:04 kirjoittanut Sampsa Kuukasjärvi »

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 969
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #208 : 19.06.2024 klo 15:39:40 »
Kiinnostaa myös, mitä Anssi Hynynen on mieltä Tanssii susien kanssa (Dances with Wolves, 1990) -elokuvasta.

Olemme off topic, mutta kerron. Hynynen tosiaan kirjoittaa tästä elokuvasta Ruudinsavu 2/2005:ssa klassikkoelokuvien esittelyn sarjassa. Minusta hän kertoo itse elokuvasta yllättävän vähän keskittyen enemmän sen taustoihin. Selvästi oletetaan, että lukija on jo nähnyt ja muistaa hyvin filmin.

Arvostelijan mukaan elokuva on toteutettu komeasti ja se uudisti lännenelokuvien intiaanikuvan. Leffa kritisoi länsimaista elämäntapaa ja valkoisten antamaa intiaanikuvaa. Tosin kliseisesti valkoisen sankarin intiaanirakastettu saa surmansa lopussa.

Kevin Costnerilla oli vaikeuksia saada elokuvalleen rahoitus, koska ensin osa dialogista tapahtui lakotaksi ja koska filmi oli kolmituntinen. Ohjaajan versio on 52 minuuttia pidempi kuin teatteriversio, mutta jopa parempi. Lakotat valikoituivat alkuperäisasukkaiksi kuvauspaikan takia. Alkuperäisessä Michael Blaken romaanissa ei ole siouxeja, vaan komansseja.

Oiyahe

  • Jäsen
  • Viestejä: 30
Vs: Hopeanuoli -lehti
« Vastaus #209 : 19.06.2024 klo 17:29:13 »
Hyvää tietoa. Paljon selventyi, mutta samalla heräsi lisää kysymyksiä.

Tuskin nuo vaihtuvat hevosten nimet olivat kääntäjien virheitä, vaan ne lienee sitten käännetty sanasta sanaan norjalaisista versioista. Kahden vuoden viive näyttää tosiaan olevan ensimmäisestä lehdestä lähtien. Toisaalta ei varmaankaan suoraviivaisesti, sillä lehdet eivät näyttäneet ilmestyvän samassa kronologisessa järjestyksessä kuin Norjassa. Tästäkin syystä materiaalin loppumiseen vetoaminen oli tosiaan erikoista.

Vuoden 1983 uudistus vaikutti varmasti paljon. Ainakin omalla kohdallani oli erittäin tärkeää, että lehdessä jaettiin myös muuta tietoa.

On varmasti totta, että suurin buumi oli ohitse juuri samaan aikaan kuin kotitietokoneiden aika alkoi. C64 ja Spectrum 48 saivat suuren suosion samoihin aikoihin. Samalla taisi alkaa myös VHS- ja Betamax-videonauhurien kulta-aika.

Tässä muuten mielenkiintoista juttua Hopeanuolesta. Myös kääntäjä Ari Korvola äänessä.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-50822347

ps. kuvassa Ukkoskarhu eli Seppo Haltsonen. Lehti 6/76.
« Viimeksi muokattu: 19.06.2024 klo 17:34:03 kirjoittanut Oiyahe »