Näköispainokset

[Darth Mika]

Muuten tuo Lasten Maailma muuttui vuonna 1957 numerossa 9 Nastalehdeksi. Myöskin tuo Pupu Pirteästä lähti tuo Kertonut Setä Rasmus pois.

Kaivelin myös kaikki omat Nasta-lehdet naftaliinista...multa löytyy vain 3 kpl 1960 vuodelta ja yksi 1963 vuodelta olevaa Nastaa ja niissä ei ole Pupu Pirteää enää.

[Lurker]

Seura-lehden takakannen stripeissä Remus-setä ei enää poltellut piippua vaan taisi olla menossa kalaan auringonlaskun aikaan.

Vähän menee syrjään Näkkäri-Akkareista, mutta tajusin tässä yhtäkkiä, että joo, Walt Kellyn Pogo-sarjakuva on sekin ihan suoraa jatketta näille Etelän kansanperinteen tarinoille - pussirottia, pupujusseja, kilpikonnia sun muita elukoita...!

[Sampsa Kuukasjärvi]

Seura-lehden takakannen stripeissä Remus-setä ei enää poltellut piippua vaan taisi olla menossa kalaan auringonlaskun aikaan.

Remus-setähän näkyi ihan kunnolla 80-luvun Avuissa. Jostain syystä tarinan nimi suomeksi oli niissä Lännen laulu eikä Etelän laulu.

Kettu on aika usein tarinoissa viekas ja älykäs.

Vielä tästä asiasta. Kyllä, pitää paikkansa, että maailman saduissa kettu on useammin kuin jänis viekas otus. Sikäli Harrisin kirja ja mustien sadut poikkeavat yleisemmästä perinteestä.

Näyttää siltä, että silloin kun suomalaisissa saduissa on kolme eläintä, ne ovat usein kettu, susi ja karhu. Kolmikossa silloin kettu on aina se fiksu. Jänis esiintyy useimmiten vain kahdestaan jonkin toisen eläimen kanssa ja saattaapa kompastuakin nokkeluuteensa.

(Pikku Hiawathan kielestähän on joskus ollut täällä puhetta, kun huomasin esim. ruotsinkielisissä tarinoissa henkilöiden puhuvan tönkkökieltä "suuri päällikkö olla vihainen" siinä missä suomennos on neutraalia yleiskieltä)

Kirjoitit Hiawathan kielestä täällä. Sattumalta juuri sitä ennen samassa ketjussa Jukka Eronen kirjoittaa Etelän laulusta.

[hdc]

Vielä tästä asiasta. Kyllä, pitää paikkansa, että maailman saduissa kettu on useammin kuin jänis viekas otus. Sikäli Harrisin kirja ja mustien sadut poikkeavat yleisemmästä perinteestä.

Näyttää siltä, että silloin kun suomalaisissa saduissa on kolme eläintä, ne ovat usein kettu, susi ja karhu. Kolmikossa silloin kettu on aina se fiksu. Jänis esiintyy useimmiten vain kahdestaan jonkin toisen eläimen kanssa ja saattaapa kompastuakin nokkeluuteensa.

Just joku aika sitten luin kokoelman malilaisen peul-kansan kansantarinoita, ja kirjan nimihenkilö on juurikin ovela jänis (joka pitkässä tarinassa päätyy myös kaatumaan hybrikseen).
Joo, aihiona ei kuitenkaan kovin yleinen eurooppalaisissa perinteissä, oveluus yhdistetään lähinnä kettuun.

[Darzee]

Vähän menee syrjään Näkkäri-Akkareista, mutta tajusin tässä yhtäkkiä, että joo, Walt Kellyn Pogo-sarjakuva on sekin ihan suoraa jatketta näille Etelän kansanperinteen tarinoille - pussirottia, pupujusseja, kilpikonnia sun muita elukoita...!

Siirretään tämä vaikka Pogo-ketjuun, mutta en voi olla huomauttamatta, että Pogon etelävaltiolaiseen miljööseen sijoittava ja suokielen koukeroilla herkutteleva Walt Kelly ei ollut kotoisin sieltä päinkään eikä syvässä etelässä käsittääkseni koskaan asunut. Siinä mielessä hän oli (vielä) enemmän "kulttuurinen omija" (tai ulkopuolinen tarkkailija, miten nyt haluaakin sanoa) kuin J. C. Harris, joka oli Georgiasta kotoisin ja vietti siellä suurimman osan aikuiselämäänsä.

[Secos-Bill]

Kaikkea Hiawathaa ei näistäkään kirjoista ole poistettu. Ensimmäinen opus on vielä kesken, mutta melko varhaisessa vaiheessa tuli vastaan Pikku Hukka-sarja, jossa Hiawatha on mukana aika tärkeänä sivuhenkilönä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Näköjään – Inducksista katsottuna – sarjakuvalehtien Hiawatha-tarinoita ei ole tehty Yhdysvalloissa kansainvälisille markkinoille enää vuoden 1980 jälkeen. Itse Yhdysvalloissa niitä ei ole julkaistu 1970-luvun puolivälin jälkeen.

Sanomalehtisarjojen julkaiseminen on kuitenkin eri asia. IDW julkaisi vuonna 2017 Silly Symphonies -sunnuntaisivujen kokoelman, jossa oli mukana Hiawathaa. Ja WDC-lehden 75-vuotisspesiaalissa vuonna 2015 oli niin ikään yksi sunnuntaisivu tätä sankaria. Nämä vanhat sunnuntaisivut ovat mykkiä. Selvästi tuo alkeellinen englannin kieli on ainakin yksi syy siihen miksi Hiawatha on USA:ssa pannassa, ja se vaikuttanee siihen että julkaisuoikeuksia ei myönnetä muuallekaan.

Kaikkea Hiawathaa ei näistäkään kirjoista ole poistettu. Ensimmäinen opus on vielä kesken, mutta melko varhaisessa vaiheessa tuli vastaan Pikku Hukka-sarja, jossa Hiawatha on mukana aika tärkeänä sivuhenkilönä.

Ahaa, sivuhahmoksi kuitenkin kelpaa.

[Darzee]

Ahaa, sivuhahmoksi kuitenkin kelpaa.

Tässä yhteydessä olisi kiinnostavaa tietää, miten tarinat "tunnistetaan" tietyn julkaisupolitiikan toteuttamiseksi. Jos on päätetty syystä tai toisesta olla julkaisematta Hiawatha-tarinoita erimaalaiset uusintapainokset mukaan lukien, niin jäävätkö haaviin vain tarinat, joissa Hiawatha on päähenkilö, ts. jotka on ehkä jossain - missä lie - indeksoitu nimenomaan Hiawatha-jutuiksi? Mietin vain, selittäisikö tämä sen, että Secos-Billin mainitsema Pikku Hukka -juttu on saanut jäädä "näkkäriin"*. Kyseessä voisi olla vahinko.

*"Näkkäri" lainausmerkkeihin, sillä eihän se ole mikään oikea näköispainos, jos osa opukseen kootuissa lehdissä alkuaan ilmestyneistä tarinoista on korvattu muilla. Tässä olen aika ankara muutaman muun kommentoijan tavoin.

[Garwin]

Ei paljon häiritse minua. Riittää, että asia on kerrottu kirjojen alkusivuilla ja sarjoja on vielä korvattu jollain muulla. Muutenkin 1950- ja 1960-lukujen Aku Ankkojen jälkeen Veli Kani- ja Pikku-Hiawatha-sarjat ovat tuntuneet jotenkin lehden turhilta täytesarjoilta joita ei aina viitsi edes lukea. Parempi että Näköispainoksia edelleen julkaistaan, vaikka ilman noita kahta, kuin että lopetettaisiin (tai muutettaisiin nimi Painokseksi, tai Ei Näköispainokseksi) koska ei ole oikeuksia kaikkeen materiaaliin.

[jarkkopatiala]

Se taitaa tosiaan olla, kuten Timo Ronkainen kirjoitti - mitä tekivät ennen rasistit, sitä tekevät nyt ei-rasistit; ympyrä on menossa kiinni. Samankaltainen kehityskulku tuntuisi ilmenevän Aku Ankassa ei vain Veli Kanin/Mikko Repolaisen/Veli Nallen kohdalla: Kyllähän sitä joskus Kekkosen kaudella kovin paheksuttiin, ettei ankoilla ollut housuja, ja nyt ollaan Akkarin kieltolistalle sijoittamassa sitä kuta kuinkin ainoaa ankkahahmoa, jolla ne housut tapasi olla - Moby Ankkaahan ollaan kovin poistamassa AA:n sivuilta, kun hänen ammattinsa ei ole nykymittapuulla "eettisesti korrekti".
     Odottelen innokkaasti, koska huutonetistä huutamani AA:n näköispainos vuosimallia 1972 ilmestyy likeiseen ärkiskaan - ovat yleensä sen verran paksuja kokonaisuuksia, etteivät taloutemme postilodjuun sovi. No, tuohonhan voi jatkossa tulla jotakin muutosta, jos rasismin/eettisen epäkorrektiuden/ken tietää minkä vaikutuksesta mainittuja opuksia ruvetaan jatkossa julkaisemaan periaatteella 1234-sivuinen mestariteos, josta 1233 sivua sensuroitu ja sivulla 1235 pyydetään suomalaiseen nyyhkyiskelmätyyliin anteeksi kun on näin päässyt käymään.
     Meinasin jo ruveta mietiskelemään, kuinka kivaa se olikaan, kun ennen wanhaan se eettisen korrektiuden käsite ei ollut niin tapetilla kuin nyt, mutta sitten tajusin, että eihän se niin ollutkaan - kyseisen käsitteen nimi vain oli silloin ei "eettinen korrektius", vaan "rähmällään oleminen".
     Ja jos niitä akkarien sisältöjä finlandizierungin aikoihin leikeltiin, niin kuinkakohan paljon sitä tehtiin muista kuin tarinoitten pituuteen liittyvistä syistä?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tässä yhteydessä olisi kiinnostavaa tietää, miten tarinat "tunnistetaan" tietyn julkaisupolitiikan toteuttamiseksi. Jos on päätetty syystä tai toisesta olla julkaisematta Hiawatha-tarinoita erimaalaiset uusintapainokset mukaan lukien, niin jäävätkö haaviin vain tarinat, joissa Hiawatha on päähenkilö, ts. jotka on ehkä jossain - missä lie - indeksoitu nimenomaan Hiawatha-jutuiksi? Mietin vain, selittäisikö tämä sen, että Secos-Billin mainitsema Pikku Hukka -juttu on saanut jäädä "näkkäriin"*. Kyseessä voisi olla vahinko.

Periaatteessa päähenkilön määrittäminen on hyvin yksinkertaista: katsotaan vain, mikä nimi lukee tarinan alussa ”Walt Disneyn” jälkeen. Jos siinä lukee ”Pikku Hiawatha”, hän on päähenkilö.

Luulisi kyllä, että Hiawatha on sivuhenkilönä sama hahmo kuin päähenkilönä. Eli voihan tuo esiintyminen Pikku Hukka -tarinassa olla myös vahinko.

[Timo Ronkainen]

Se taitaa tosiaan olla, kuten Timo Ronkainen kirjoitti - mitä tekivät ennen rasistit, sitä tekevät nyt ei-rasistit; ympyrä on menossa kiinni.

Samaan lopputulokseen päästään eri syistä. Siinä Disneyn Tarzanissahan ei tainnut olla yhtään tummapintaista hahmoa, ei ensimmäistäkään koko Afrikassa! Eli jotta vältyttäisiin kiistanalaisilta asioilta, vältellään kaikkea.

Timo

[TOSA]

Soittiko 1982 näkkäreistä muuten kenellekään puhelinmyyjät? Ainakaan minulle ei ole asiasta soiteltu vaikka monta vuotta soittivatkin.

En tiedä kertooko egmontin ostoskori totuutta mutta koitin 1982 ykköstä lisätä 1000 ostoskoriin niin ilmoitti että luku pitää olla 624 tai pienempi. Vanhemmassa näkkärissä luku piti olla 25. Asterix ja piktit taas hyväksyi miljoonan kappaleen tilauksen mutta tuskin siitä nyt aivan niin isoa painosta on tehty. Ei pahemmin ole kyllä näkkäreitä mielestäni mainostettukaan missään.

Jos 1982 näkkäreitä on vielä noin paljon jäljellä niin on painos ollut ollut kai isompi kuin aikaisemmissa jotka myytiin hetkessä loppuun tai sitten ei kovin hyvin ole mennyt kaupaksi. Jos jälkimmäinen vaihtoehto niin saattaapa jäädä viimeiseksi vuosikerraksi joka näkkäreinä ilmestyy.

[Iivari2019]

Vanhojen sarjojen julkaiseminen on näköjään mennyt vaikeaksi. Äskettäinhän Aku Ankan vuoden 82 näköispainoksesta piti jättää pois tarinat, joissa Hiawatha- ja Veli Kani ovat päähenkilöinä.

Mikä näköispainos se on, jos siitä puuttuu jotain. Harmi kun en voi lopettaa noitten ostamista, kun lopetin jo vuosia sitten. Mutta pitää varoa.

[313Pete]

Eipä ole soiteltu, vaikka aikoi soittaa painoksen ilmestymisen aikaan.