mutta Byrne ei anna kenellekään mitään jos ei tunne supersankareiden maailmaa. hänen sarjakuvansa viittaavat vain teollisuuteen itseensä
Olen ehkä vähän eri mieltä. Lähinnä siksi, että tämän väitteen voi laajentaa kaikkia sarjakuvia koskeviksi. Sarjakuvat eivät anna kenellekään mitään, jos ei tunne sarjakuvien maailmaa. Myös siksi, että pidän sarjakuvia ensisijaisesti
tarinoina. Sitä kautta sijoitan ne samaan ryhmään kuin kirjat, elokuvat, näytelmät, kuunnelmat ja jopa jotkut laulut. Jokaisella näistä on tietenkin oma tapansa, millä se tarina kerrotaan ja se vaatiin kunkin välineen ymmärtämistä jonkin verran. Jokaisella on myös omat vahvat puolensa, mutta kuitenkin ne kaikki voivat kertoa täsmälleen saman tarinan.
Siksi lähtökohdaltaan Pratt, Eisner, Byrne, Barks ja muut sarjakuvantekijät ovat samalla viivalla. He kaikki kertovat tarinoita. Jokainen heistä on valinnut oman tyylinsä ja tapansa kertoa tarinoita sarjakuvien kautta ja se erottaa heidät toisista. Ei niinkään se, että toinen olisi toista taiteellisempi (luovempi voi toki olla).
Väitän siis, että Byrne (tai melkein kuka muu supersankarisarjojen tekijä) voi kertoa ja kertoo samoista asioista kuin Pratt. Tietenkin supersankarisarjakuvasta harvemmin löytyy mitään kovinkaan syvällistä, mitä sitten löytyy todennäköisesti mm. Prattin töistä. Tässä mielessä eri tekijöitä voisi pitää toisiaan täydentävinä.
Mutta ennen kuin lähden pidemmälle puhumaan itseäni pussiin palaan hetkeksi itse aiheeseen. Positiivinen asenteeni Corton uudelleenlämmittelylle ei ole mikään Prattin töiden väheksymisyritys. Lähinnä asenteeni on neutraalin utelias. Vaikka uutta Cortoa ei tulisikaan, en pettyisi ja jos se tulisi, voisin ehkä tutustua siihen ja koittaa tutustua myös Prattin sarjoihin vertailun vuoksi. Näin muuten rupesin pitämään myös Barksista. Ensin innostuin Rosan sarjoista ja niitä lukiessa ei voi välttää viittauksia Barksiin, joten oli pakko ruveta lukemaan niitäkin, vaikka silloin vielä pidin niitä tylsinä. Sama kävi myös Kirbyn suhteen (Byrnen kautta). Ja vaikka olenkin positiivinen, niin siitä huolimatta en minäkään kannata ajatusta, että kustantaja lähtisi herättelemään Cortoa henkiin ihan puhtaasti kaupallisissa tarkoituksissa. Toivotaan siis, että uudet Cortot tehtäisiin mahdollisimman uskollisina Prattin alkuteoksille, ja että ei sorruttaisi liian helppoihin ratkaisuihin.
