Lätsä

[Jukka Laine]

Lainasin kirjastosta tuoreen englanninkielisen Lätsä-kirjan, The New Andy Capp Collection 1.

Outoa siinä on, että vaikka Reg Smythen nimeä ei mainita koko kirjassa, ei edes signeerauksissa, on kirjastotäti merkinnyt kuitenkin tekijäksi Smythe. Kaikki stripit ovat viime vuodelta. Reg Smythe kuoli vuonna 1998. Strippien taso on kaukana sarjan parhaista, joita ilmestyi suomeksi vuosialbumeina pitkään. Ilmeisesti haamutekijät tekivät sarjaa jo pitkään Smythen vielä eläessäkin.

Lätsää tekevät nykyisin Roger Mahoney ja Roger Kettle, jotka ovat signeeranneetkin stripit viime marraskuusta lukien.

Tiesittekö, että vuonna 1960 alkaneen Buster-sarjakuvan nimihahmo oli alunperin Lätsän poika? Siis se, joka oli suomeksikin vuosia ilmestyneen Buster-urheilusarjakuvalehden maskotti. Sarjakuvassa sukulaisuus vain unohdettiin saman tien.

[Riekko]

Itselleni Lätsä on jäänyt hieman tuntemattomaksi tapaukseksi. Apu- tai Seura-lehdestä (en muista kummassa se ilmestyy) lukemista stripeistä on jäänyt vähän sekava fiilis. Välillä stripit iskevät kuin miljoona volttia® kun taas välillä jutut menevät yli hilseen että humina vain käy (epäilen kylläkin vian piilevän lukijassa).

Siispä apua, Surfin Joe! Mikä olisi siis sellainen albumi, josta aloitteleva Lätsäilijä voisi aloittaa syvällisemmän tutustumisen?

[Jukka Laine]

Mikä tahansa 60-70-luvuilla ilmestynyt Lätsä-albumi on sopiva, minkä vain sattuu divarista löytämään. Taitavat olla jo keräilyhinnoissa. Vuosiluku on isolla etukannessa.

[Doc Lomapäivä]

Siispä apua, Surfin Joe! Mikä olisi siis sellainen albumi, josta aloitteleva Lätsäilijä voisi aloittaa syvällisemmän tutustumisen?

Lätsä - Hämpih hanu on myös varteenotettava julkaisu. Ainoa murrealppari joka toimii.

[Jukka Laine]

Sitä en ole lukenutkaan. Se voisi olla helpoiten saatava. Kuinka vanhoja sarjoja siinä on? 70-luvun jälkeisiä sarjoja ei oikein kehtaa suositella.

[Veli Loponen]

En ole oikein koskaan sietänyt Lätsää. Ehkä syynä on se, että olen nähnyt enimmäkseen näitä viime vuosien tuotoksia enkä lainkaan alkuaikojen sarjoja. Tuntuu kuitenkin pyörivän puhtaasti yhden vitsin varassa, eikä sekään oikein edes ole vitsi...
Mutta kyllä sen yleensä luen kun satun Apu-lehden saamaan käsiini. Se kun on siinä vitsipalstan alla. Toisaalta siitä tulee hyvä kontrasti niihin vitsiin, kun ei nekään mitään hyviä ole...

[Doc Lomapäivä]

Sitä en ole lukenutkaan. Se voisi olla helpoiten saatava. Kuinka vanhoja sarjoja siinä on? 70-luvun jälkeisiä sarjoja ei oikein kehtaa suositella.

Kyllä ne on niinkin uusia kuin 1997. Mutta pointti onkin että tambereen-murre toimii.

En ole oikein koskaan sietänyt Lätsää. Ehkä syynä on se, että olen nähnyt enimmäkseen näitä viime vuosien tuotoksia enkä lainkaan alkuaikojen sarjoja. Tuntuu kuitenkin pyörivän puhtaasti yhden vitsin varassa, eikä sekään oikein edes ole vitsi...

Lätsään pitää kasvaa. Niitä kun lukee useamman putkeen (just noita Surfin Joen suosittelemia vanhoja jaksoja) niin alkaa tajuta. Eihän niissä olekaan kuin yksi vitsi, tapahtumapaikkojakin vain kodin sohva, ulkoportaat ja kapakka. Se on koko jutun idea.

[Veli Loponen]

Ei mutta eikös ne pelaa jalkapalloakin välillä?

[Doc Lomapäivä]

Ei mutta eikös ne pelaa jalkapalloakin välillä?

Pelaa, ja on sarjassa muitakin tapahtumapaikkoja. Mutta noin kärjistetysti nuo mainitsemani kolme+jalkapallokenttä. Lätsähän ei varsinaisesti ole hauska sarjakuva, pikemminkin ahdistava. Mutta se on suorastaan karmiva kuva tyypillisestä brittimiehestä. Vielä ankarampi kuin B. Virtanen suomalaisesta miehestä.

Sarjakuvassa (niin kuin viihteessä yleensä, ja paljon taiteessakin) lukijan täytyy tietää mitä saa. Lätsä on tyyppiesimerkki tästä. Tutut tapahtumapaikat ja tutut aiheet. Samasta ideasta kun repii kymmeniä vuosia vitsiä, niin se on lätsännoston arvoinen teko.

[Jukka Laine]

Kadulla tapahtuu hyvin moni Lätsä-stripeistä. Yleensä sellaiset jotka eivät edellytä paikaksi noita mainitsemiasi paikkoja. Vitsit perustuvat silloin puhtaasti tekstiin. Ja pastori tulee aina vastaan kadulla. Ei hän ikinä tule Lätsän kotiin tai pubiin.

[Petteri Oja]

Minusta Lätsä on vielä huonompi kuin Karvinen tai Kalle Kehveli. En tiedä sitten niistä vanhoista stripeistä, voisiko niistä tykätä. Tuskin. Lienee se mainittu ahdistavuus joka työntää luotaan, ei niinkään paikallaanjunnaavuus.

[Jukka Laine]

Ei Lätsä mikään ahdistava ole. Paitsi nuo uudet sarjat ahdistavat kehnoudellaan.

Vanha klassikko:

- Lätsä tulee työkkäristä, miettii paperi kädessään: parasta yrittää, muuten ne lakkauttavat avustukseni.
- Työmaalla työhönottaja sanoo: entä suositukset? Lätsä sanoo, että antaa olla, vaikutatte kunnon mieheltä.
- Lätsä lentää ulos, viimeisessä ruudussa Lätsä katsoo lukijaan ja sanoo: Näin helppoa se on kun sen osaa

[VesaK]

Reginald Smythe kuoli jo 1988 ja valokopiokoneensa perineet jälkeläiset / oikeudenomistajat jatkavat aina vaan, vaikka Apukin jo Lätsästä luopui. Turun Sanomat, vanha tukija ja albbarien julkaisija, antoi olla jo aikoja sitten.
Todella, niin paljon herätti Lätsän / Andy Cappin asenne vastakaikua modernisoituvassa brittiyhteiskunnassa, että rinnalle tempaistiin naispuolinen vastine, Carla Olsenin piirtämä Mandy Capp, "a mischievous ladette daughter of miserable old Andy".  Mandy käyttäytyi yhtä estottomasti kuin Lätsä, paitsi ei pelannut jalkapalloa.

[Jyrki Vainio]

Reginald Smythe kuoli jo 1988 ja valokopiokoneensa perineet jälkeläiset / oikeudenomistajat jatkavat aina vaan, vaikka Apukin jo Lätsästä luopui.

En tiedä oliko tuo sarkastinen kommentti sarjan henkisestä sisällöstä, mutta virallisesti Smythe kuoli kyllä vasta 1998...  Silloin muistan kerrotun, että hän oli tehnyt sarjoja niin paljon varastoon, että niitä riitti vielä yli vuodeksi hänen kuolemansa jälkeen.
"The World of Andy Capp" kirjan mukaan Smythe piirsi elinaikanaan kaiken itse ilman apulaisia. Sarjan pelkistetyn ilmeen huomioiden sitä ei liene mahdoton uskoa.
Mutta hurjempaa tietoa on se, että Smythe ilmeisesti näki maailman oikeastikin niinkuin Lätsä: mies on talossa herra ja kuningas. Niinpä kuulemma Smythen vaimo toi tälle joka aamu aamiaisen vuoteeseen - ja lankkasi tämän kengät!! Mistähän noin huolehtivaisia taiteilijan puolisoita nykymaailmassa löytää? (Postitoimituksena Kauko-Idästä?)
Lätsän aihepiiri on kyllä pitkään jatkuneista strippisarjoista varmaan kaikkein suppein. Siinä ei tosiaan montaa vitsin aihetta ole. Siihen nähden se minusta selviytyikin suorastaan yllättävän hyvin: kuka olisi uskonut, että humalassa kotiin tulemista saa noinkin monta vitsiä väännettyä, ovatpa ne sitten minkätasoisia hyvänsä??

Em. kirjan mukaan ennen kuin Lätsä alkoi, Reggie Smythe oli töissä postissa ja teki freelance-pilakuvia iltaisin. Hän päätti kouluttaa itsestään piirtäjän pelkän työmäärän avulla - joten niinpä hän asetti tavoitteekseen tehdä 60 pilakuvaa viikossa. Siis päivätöiden jälkeen. Heti töistä tultuaan hän istui pöydän äären ja laittoi herätyskellon soimaan puolen tunnin välein. Puolessa tunnissa ideoitiin ja toteutettiin uusi piirros. Ja näin jatkettiin yöhön asti joka ilta.
Siinä sitä olisi kunnon treenausta kenelle tahansa.

[Jari Lehtinen]

Lätsähän oli loistava. Hän ei ollut pelkkä pubin Uuno Turhapuro. Hänellä oli kyyhkyslakka takapihalla, ja kun hän vietti aikaa rakkaiden lintujensa parissa, kaikesta ilmeni että hänellä oli karskin kuorensa alla sydän paikallaan.
Retu-Winston -kombinaatiosta tuli muuten mieleen että 1970-luvulla Lätsä mainosti vaimonsa kanssa Armiro-savukkeita. Tämä tapahtui suomalaisissa sanomalehdissä.