Kirjoittaja Aihe: Pekka Puupää  (Luettu 37122 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

kalmakoura

  • Jäsen
  • Viestejä: 110
Pekka Puupää
« : 09.01.2005 klo 17:47:48 »
kuinka paljon rahallista arvoa olisi Ola Fogelbergin allekirjoittamilla pekka puupään albummin ensi painoksilla ja albummin ensipainoksilla ilman nimi kirjoitusta.
Koska eräällä tutulla on näitä pari kappaletta.

ja tarina kuinka nämä ovat päätyneet ystävälleni on sellainen että tuttavani isoisä pelasti havoittuneen fogelin sodassa ja tämän jälkeen sai jokaissesta puupää albummin ensipainoksen suoraan fogelilta itseltään.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2005 klo 11:59:19 kirjoittanut Petteri Oja »

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #1 : 09.01.2005 klo 18:00:49 »
ja tarina kuinka nämä ovat päätyneet ystävälleni on sellainen että tuttavani isoisä pelasti havoittuneen fogelin sodassa ja tämän jälkeen sai jokaissesta puupää albummin ensipainoksen suoraan fogelilta itseltään.

Tämä taustatarina on alpparien arvokkain osa, eli jos ne pysyvät niiden saajalla ja hänen suvullaan, on niiden arvo silloin suurempi kuin myytynä. Rahalliseen arvoon vastatkoon muut.

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 960
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #2 : 09.01.2005 klo 19:12:14 »
Ehdottomasti. Ja taas yksi suurenmoinen tarina, joka pitäisi jossakin muodossa taltioida jälkipolville.
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #3 : 09.01.2005 klo 19:36:26 »
Tietääkseni Jukka Rislakki on kirjoittamassa Fogelbergistä elämäkertaa. Pekka Puupää täyttää muuten 80 v. tänä keväänä... lisää aiheesta myöhemmin tällä samalla kanavalla...
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Jyrki Vainio

  • Mielikuvittelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 620
  • Kvaak!
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #4 : 27.01.2005 klo 03:31:35 »
Taidan olla Suomen ainoita keräilijöitä, joka systemaattisesti on sarjakuvapiirtäjien nimikirjoituksia haalinut - ja varmaan ainakin siinä lajissa maan laajimmat tulokset saavuttanut (kun hallussa on semmoisiakin "mahdottomuuksia" kuin Bill Watterson, Gary Larson ja Alan Moore). Siispä voinen kommentoida asiaa jonkinmoisella tietämyksellä.
Karu totuus näyttäisi olevan, että nimikirjoituksella sinänsä ei juuri ole suomalaisessa kirjankeräilykulttuurissa mitään rahallista lisäarvoa! Muutamia tällaisia minun tapaisiani keräilijöitä saattaa löytyä, jotka haluaisivat NIMENOMAAN sellaisia kohteita löytää, mutta meitä on niin vähän, että sillä ei juuri näytä olevan merkitystä!
(Siispä meidän harrastuksemme, tai ainakin minun, on puhtaasti neulojen tonkimista heinäsuovasta, sillä tämmöisiä juttuja ei vartavasten osata esiin nostaa).
Koska minulla selvästi on tässä asiassa oma lehmä ojassa (vink! vink!), niin todistanpa väitettäni muutamalla esimerkillä:

1) Olen divareiden systemaattisella penkomisella löytänyt tähän mennessä neljä Kari Suomalaisen signeeraamaa pilakuvakirjaa. Jokainen on ostettu eri paikasta, mutta joka kerta nämä aarteet olivat hyllyssä muiden Karin kirjojen joukossa - ja täsmälleen saman hintaisina kuin muutkin, seitsemän euroa kappaleelta!

2) Kysyin kerran eräästä divarista, minkä arvoinen mahtaisi olla Erkki Tantun kuvittaman Seitsemän veljeksen nahkakantinen keräilypainos. Minulle sanottiin, että ensipainoksena kuusi, seitsemän kymppiä. Myöhemmin löysin tämän teoksen eräästä toisesta divarista Erkki Tantun signeeraamana. Hintaa oli vain neljä kymppiä. Miksi arvioitua vähemmän, vaikka siinä oli harvinainen nimikirjoitus? Koska se oli kolmas painos, ei ensimmäinen. Sillä on nimikirjoitusta ratkaisevampi merkitys hinnoittelussa!

3) Eräs piirtäjäkollegani halusi ostaa ulkomaiselle tuttavalleen erään tietyn Muumi-kirjan. Se oli Akateemisesta loppunut, piti tilata varastosta. Kaveri soitti ja kysyi. Vastauksena kerrottiin, että pari kirjaa sieltä vielä löytyi, mutta että "niissä on tekijän nimikirjoitus. Haittaako se?"

4) Mannerheimintiellä on pitkän linjan divari, mikä sen nimi nyt on, Arohonka? Löysin hyllystä virttyneen 20-luvun pokkarin, jonka kanteen oli haaleasti kirjoitettu lyijykynällä tekijän nimi. F.E.Sillanpää. Nyt aiheesta piti jo sentään kysyä. Oliko tässä tosiaan nobelistin omakätinen nimmari, vaikka hinta oli - taas kerran - täsmälleen sama kuin muilla vastaavilla opuksilla vieressä? Liikkeen omistajan kanssa innostuttiin keskustelemaan aiheesta enemmänkin ja hän vahvisti epäilykseni: nimikirjoitus ei Suomessa käytännössä kirjan rahallista arvoa nosta, koska alaa harrastavia keräilijöitä on niin vähän. Se vaikuttaa ainoastaan "keräilyarvoon".

Eli siis tässä nimenomaisessa tapauksessa ratkaisevinta näyttäisi olevan se, että kyseessä on Puupää-kirjojen ensipainokset. Niillä lienee joku selvä rahallinen arvo. Fogelin nimmari ei sitä välttämättä muuta - vaikka ns. keräilyarvoa lisäisikin.
(Ja kuten jo mainittiin, se, että niihin liittyy sukuhistoriallista taustaa on tietysti arvokkainta kaikista).

niksuttaja

  • Jäsen
  • Viestejä: 27
  • KVAAK!
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #5 : 27.01.2005 klo 08:31:24 »
Löysin 2003 kesällä minun mummon ja papan mökin vintiltä vanhan pekka puupään.
Siinä oli strippejä noin 60 sivun verran. Veikkaisin sen ostetun joskus 50 tai 60-luvulla.

Paljonkohan siitä saisi?

Jari Lehtinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 3 960
  • Itsevalaiseva myyrä joka selvittelee kurkkuaan
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #6 : 27.01.2005 klo 21:22:57 »
3) Eräs piirtäjäkollegani halusi ostaa ulkomaiselle tuttavalleen erään tietyn Muumi-kirjan. Se oli Akateemisesta loppunut, piti tilata varastosta. Kaveri soitti ja kysyi. Vastauksena kerrottiin, että pari kirjaa sieltä vielä löytyi, mutta että "niissä on tekijän nimikirjoitus. Haittaako se?"

Ja sitten kun joskus äkäisellä tuulella murisen että jotkut ihmiset pitäisi kertakaikkiaan murhata, niin sitä ihmetellään.

Huoh. No joo. Tarkistin hyllyn. On siellä F.E.Sillanpään Hurskas kurjuus, etulehdellä jonkin vanhan papan tautinen töherrys "Nimi se tuokin. F.E.Sillanpää". Pitää sitten heittää roskiin tuokin, kun se on pilattu suttauksella.
”Yhdysvalloissa vuosittain julkaistaan 720 miljoonaa kappaletta »C o m i c s» sarjakuvia … joista ei vain puutu kaikki kasvatuksellinen arvo, vaan jotka ovat suorastaan vahingollisia.” Lastemme puolesta, Kansainvälisen lastensuojelukonferenssin Suomen päätoimikunta 1952.

Leo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 269
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #7 : 30.01.2005 klo 15:06:08 »
3) Eräs piirtäjäkollegani halusi ostaa ulkomaiselle tuttavalleen erään tietyn Muumi-kirjan. Se oli Akateemisesta loppunut, piti tilata varastosta. Kaveri soitti ja kysyi. Vastauksena kerrottiin, että pari kirjaa sieltä vielä löytyi, mutta että "niissä on tekijän nimikirjoitus. Haittaako se?"
Rosan nimikirjoituksella varustettua kirjaa myytiin Poppa Joessa n. vuosi sitten selvään ylihintaan muihin kirjoihin nähden. Rosa lienee silti erikoistapaus. En ole yhtä  kova nimmarien haalija kuin Jyrki, mutta ei valmiiksi signeerattu kirja ole sama asia kuin piirtäjän tapaaminen henk.koht. ja kenties piirroksen saaminen. Jos tekijä on kuollut tai hänen saapumisestaan Suomeen ei ole toivoa niin tilanne on tietenkin eri. Sarjakuvista jotka ovat tekijän signeeraamia saa paljon enemmän irti :)

Divarista ostin muuten kerran Rasmuksen levyn edullisesti (ennen nykyistä suosiota). Huomasin vasta kotona että siinähän on nimmarit. Huutonetissä sain sitten siitä aika hyvin.
Mä en saanut vanhassa koulussa Gimmelien nimmareista (aikana jolloin bändin suosio oli suurimmillaan) edes 50 senttiä :/
 

Jyrki Vainio

  • Mielikuvittelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 620
  • Kvaak!
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #8 : 31.01.2005 klo 21:31:05 »
Sarjakuvista jotka ovat tekijän signeeraamia saa paljon enemmän irti :)

Tästä tulee mieleen huomauttaa, että on tosiaan muuten kumma juttu, kuinka sarjakuvapiirtäjä on yksi sellaisista henkilöistä, jolta kuuluu aina pyytää nimmari. Ei muun kirjallisuuden tai kuvataiteen alan tekijöiltä varmaan tivata niitä niin usein.
Esimerkiksi kun kävin Lontoon National Portrait Galleryssa, siellä oli aikaisemmin ollut karikatyristi Gerald Scarfen näyttely. (Hän teki Pink Floydin "The Wallin" animaatiot ja designia Disney Herculekseen). Museon kirjakaupassa oli juuri Scarfen kirjojen kohdalla kyltti "signed copies available". Ei muissa. Vaikka siellä oli nyt varmasti ties mitä isoja taiteilijanimiä ollut näytteillä, eivätpä ne nimmaroineet kirjoja varastoon kirjakaupassa!
Miksiköhän juuri sarjakuvapiirtäjät? Siksikö, että esim. sanomalehtistripeissä nimikirjoitus on näkyvillä joka päivä ja tulee logon lailla tunnetuksi?

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #9 : 02.02.2005 klo 21:41:32 »
Pariisilaisesta divarista napsahti toissapäivänä mukaan Reiserin albbari Vive les Femmes, eka painos ja hintaa 4,50 €. Vasta myöhemmin huomasin jotta kätöhän, ensilehdellä on Reisrein omakätinen Decicadio. No, Reiserin tyyli nyt tunnetaan jos tunnetaan, hän varmaan ehti jokusenkin omistuspiirroksen sutaista eläissään, mutta silti, kuolemastaan on jo 22 vuotta joten olen löytöön varsin tyytyväinen. Albumi on lisäksi aivan verraton rajoitetustikin Ranskaa taitaville. "Kaikille turpaan", se on asiallista menoa se.
Pariisi on kyllä mahtava kaupunki tehdä löytöjä, rahat saa uppoamaan vaikka mihin hienoon ja ehdottoman tarpeettomaan. Tai tarpeelliseen, kuten sarjakuviin.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 066
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #10 : 14.11.2005 klo 12:27:33 »
Pekka Puupää ja Mooses...



Jostain syystä ajan pilakuvissa oli paljon juutalaisia vaattureita.

Reklaami: Jos haluatte nähdä herra Puupään pelaamassa markan jassoa, klikatkaa alla olevaa linkkiä populaari-blogiini.
« Viimeksi muokattu: 14.11.2005 klo 12:29:41 kirjoittanut Lurker II »

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 066
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #11 : 17.11.2005 klo 19:22:09 »
Oliko kukaan eilen Ola Fogelberg -seminaarissa? Harmittaa, kun en itse päässyt paikalle.

Siellähän haastateltiin Fogelbergin tytärtä ja Pekka Puupää-sarjan jatkajaa Toto Kailaa. Mitä mahtoivatkaan kertoa?
« Viimeksi muokattu: 17.11.2005 klo 19:26:25 kirjoittanut Lurker II »

Jyrki Vainio

  • Mielikuvittelija
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 620
  • Kvaak!
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #12 : 16.01.2006 klo 11:38:30 »
Aika tarkkaan vuosi alkuperäisen keskustelun jälkeen satuin minäkin saamaan omiin kokoelmiini toista kautta Fogelin omakätisesti nimmaroiman Puupää-kirjan!  ;D
Kuinkahan monia muita tällaisia mahtaa olla liikenteessä ja missäköhän ne luuraavat?

Olin muuten myös tuossa Puupää-seminaarissa syksyllä, josta kysyttiin. Olisi siellä sarjakuvaväkeä enemmänkin saanut olla, ei meitä montaa paikalle ollut vaivautunut. Lähinnä oli Fogelbergien ja Kailan sukua. Nuoret kasvot olivat seurassa poikkeus.
Kyllä siinä minusta oli historian siipien havinaa, sitä vain koitti saada mielensä ymmärtämään, että tässä tosiaankin oli suomalainen nainen, jonka suvussa oli piirretty sarjakuvia kahdessa polvessa jo "silloin ja siihen aikaan".
Minusta hienointa oli, kun Toto ivallisesti katsoi jälkikasvuaan salissa ja murahti: "Kun ei kukaan noista lapsistakaan ole ruvennut jatkamaan". Kovin tuttu lause, mutta en ollut ajattelut, että sen voi esittää näinkin päin: kritiikkinä sarjakuvista luopumiselle, eikä suinkaan niihin hurahtamiselle!

Rauta

  • Cheap plastic imitation of Orson Welles
  • Jäsen
  • Viestejä: 510
  • Voi millaista höpinää!
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #13 : 09.03.2008 klo 21:40:48 »
Pystyisiköhän joku skannaamaan minulle tämän Puupäästripin kirjasta? Tai kertoa, mistä kirjasta tämä löytyisi. Olisi tarkoitus pistää nämä kehystettynä seinälle printin kanssa.

Toivottavasti yhden stripin kopiointi ei ole luvatonta?? Ainakin kuvan Marsalkalla/Kenraalilla on asiallinen puku päällään.


VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Pekka Puupää
« Vastaus #14 : 10.03.2008 klo 10:46:13 »
Hämärästi muistan tämän sarjan, kun Pekka saa tehtäväkseen viedä kenraalille hevosen, ja toistaa saamansa käskyn sanatarkasti. Aitoa Fogeliahan tämä selvästi on, ei jälkituotantoa. Löytyisikö Kustannus-Mäkelän Puupään parhaista, osa kaksi tai kolme?
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama