Ystäväni Ranskasta laittoi aamusta tästä ikävästä uutisesta ja maailma pysähtyi siihen. Valerian on itselleni taatusti ollut se muutos pienen pojan elämässä, joka sai innostumaan ikuisesti scifistä. Olen usein miettinyt miksi irtaannuin nk lasten sarjiksista ja pidin aina Akua, Nakkeja ja muita helpohkoina viihdelukemisina, mutta kuinka Tintin, Asterixin ja etenkin Valerianin seikkailut kohensivat mielikuvitusta ja niiden kaikki ruudut tuli ihmeteltyä niin tarkkaan! Isäni oli tämän myllerrykset aiheuttaja. Hän oli ostanut meille kovakantista Tinttiä, muutaman Zoomin, yksi Ruutukin taisi olla, Asterixeja sekä Liikkuvien Vetten Kaupungin. En ymmärtänyt albumista varmaan yhtään mitään, jos ei isäni lukenut sitä minulle. Olin silloin vielä lukutaidoton. Se kuvakieli vei mennessään ja pelkäsin Zoomissa ollutta parin sivun kohtausta kun Tuhannen Planeetan Valtakunnassa Valerian oli joutunut kuulustelukoneeseen. Hirveä kohtaus ja pieni mieli ei tajunnut mikä oli tarinan alku ja loppu, sillä tietenkään ei meiltä löytynyt vierekkäisiä Zoomin numeroita.
Omia lukukappaleita Valerian albumeista kohtelin aina arvokkuudella. Ne ensimmäiset ovat vieläkin tallella. Tekisi mieli ottaa ne joskus mukaani ja näyttää ikääntyneelle isälleni. Muistaisiko niitä?
Ikävä päivä tämä ollut ja minulta grande merci Mezierekselle Valerian maailmasta Christinin kanssa. Jotain isoa liikahti minunkin kohdallani. Vanhan Non Stop fanittajan paksussa elämässä.
