Ihmettelen kovasti ihmisten itsekkyyttä varsinkin nyt korona aikana, joka on joillekkin todella hengen vaarallinen ja vakava uhka. Itsekkyyttä siksi, että kaatuuko jonkun elämä ja pieni maailma kokonaan siihen, ettei yhtenä vuotena pääsekkään kirja tai sarjakuva messuille tai terasseille lipittämään bisseä vähät välittäen itsestä tai toisista. Korona kun leviää myös siten, jos esimerkiksi puhuu jonkun toisen kanssa kasvotusten kun hengityksestä kulkeutuu näkymättömiä aerosoleja ilmaan. Tämä ei ole minun keksimää tarinaa. Se oli netissä jokin aika sitten ihan asiantuntijsn suusta kuultuna.
Syy miksi kiivailen nyt tästä on se, että joka päivä näkee vastuuttomasti käyttäytyviä kanssa ihmisiä, jotka kuvittelevat, että he ovat imnuuneja koronalle. Kun itse yrittää suojata itsensä ja ettei itse mahdollisesti altistaisi muita, niin suurin osa toimii niin vastuuttomasti vähät välittäen muista. Jos joutuu tehohoitoon se on kuulemma kamala kokemus, jota ei ihminen kestä. Siksi ihminen vaivutetaan uneen ja hoitajat sitten käyvät kääntelemässä ettei tule veritulppia kun joutuu makaamaan vatsallaan suurimman osa ajasta tiedottomana itse. Kaulaan tehdään reikä, josta putki hengityskoneeseen joka hengittää puolestasi. Kamala kokemus kuulemma. Joten itse yritän ja pystyn olemaan mieluusti poissa sarjakuva tai kirja messuilta. Mietin, mikä on elämässä tärkeintä. Toivon että sinäkin miettisit jonka joka solu vetää sarjisfestareille. On täysin varmaa, että suuret tapahtumat ovat varmoja koronalinkoja.
Minuakin harmittaa suuresti etten uskalla tänä vuonna mennä minulle tärkeään sarjisfestareihin. Kismittää paljon. Mutta toivon, että ensi vuonna maailma ympärillämme olisi hieman toivorikkaampi ja rokote tuohon näkymättömään viholliseen olisi keksitty, joka on surmannut paljon ihmisiä ja jatkaa pahaenteistä matkaansa ihmiskunnan historiassa.