Minäkin yhdistin ”eter”-sanan ”ikuiseen” tai ”ikuisuuteen” ja ajattelin, että ”eternautti” olisi ”ikimatkaaja”. "Eetteri” ei tullut mieleeni.
On siinä todella ne molemmat puolet, aika ja avaruus, eli ikuisuus (ajan ikuisesti jatkuva luonne) ja äärettömyys (avaruuden ikuisesti jatkuva luonne). Tämän lisäksi on myös ajan luonteella mielenkiintoisia puolia, mutta niistä pidän suun visusti supussa, lukukokemusta pilaamatta.
Oesterheld oikein rakastamalla rakasti monimerkityksellisyyttä ja siksi usein hänen sanoillaan oli metafyysisiä assosiaatioita. Hyvä esimerkki on todella avaruuspedot "gurbos" (= lobos + garganta eli sudet ja kurkku), minkä vuoksi hän usein käyttää vertauskuvana "sudet kurkussa" ennen kuin pedot esiintyvät. Suomeksi ne todellakaan eivät ole gurbos, mutta ei paljasteta vielä kaikkea jännää.
Eetteri oli käsitteenä aikansa parasta tieteellistä termistöä. Kuvataan käsityskyvyn ylittävää asiaa, jota ei voi mitenkään aistia.
Eternautissa ero ihmisten ja avaruusolioiden välillä tulee esiin mm. siinä, että Maassa arkea oli vasta radioteknologia ja avaruusolennoille kaikki säteilyyn pohjautuva oli valokatkaisimen tasoista arkea siinä missä se edusti ihmiskunnan edistyneintä teknologiaa (elimmehän tuolloin eteenpäin katsovaa atomiaikaa, jota varjosti ainoastaan teknologian käyttö tuhoaseena). Lisäksi ihmiset ymmärtävät muukalaisteknologian olevan niin edistynyttä ettei sille ole edes sanoja.
Epäilen muutaman kohtauksen perusteella, että muukalaiset saattaisivat viestiä rajoitetusti myös jonkinasteisen telepatian välityksellä vaikka asia ei yksiselitteisesti käy teoksen sivuilta ilmi.
Tuo ajankuva on myös mielenkiintoinen, kääntäjän onneksi Eternautti oli melko lailla modernia nuorisokieltä ja muistutti vähän siitä, ettei oltu lopulta kovinkaan kaukana siitä, kun Stan Lee aloitti parhaan sanailunsa luodessaan Kirbyn kanssa Marvelin peruskivet. Siten opuksessa on tosiaan sellaista vanhakantaista jäykistelyä ja ihan kunnon mellastusta niin, että urut soivat.