Kun jälleensynnyin hirviönä

[Sampsa Kuukasjärvi]

En tunne muita isekai-sarjoja lainkaan, mutta mielestäni KJH on hyvä julkaisuvalinta. Se viihdyttää ja pitää otteessaan minua niin, että en ole pitkään aikaan lukenut mistään mangasta peräkkäin näin monta osaa. Pisin lukemani mangasarja on 12-osainen Akira. Jos ja kun KJH saadaan joskus kokonaan suomeksi julki ja seuraan mukana, minulle tulee uusi ennätys, sillä tätä mangaa on julkaistu tällä hetkellä Japanissa 16 osaa.

Isekai siis tarkoittaa ”toisia maailmoja”. Selität tätä termiä sarjan ensimmäisen osan lopussa. Nämä kääntäjän ja toimittajan huomautukset pokkareissa ovat hyödyllisiä.

Siitä tuleekin mieleeni, että osaatko, Antti, sanoa, mitä sivua sarjan toisessa osassa oleva kääntäjän huomautus ”sivulle 189” oikeasti koskee? Tuossa sivussa on typo, sillä sivulla 189 ei ole enää sarjakuvaa. Tämä seikka on jäänyt vaivaamaan ja tämä olisi kiva tietää. En ole löytänyt kyseisestä pokkarista kohtaa, johon huomautus tuntuisi osuvan.

[Antti Valkama]

Selvitin tuon sivun189 arvoituksen. Kyseessä oli moka. Juttu, johon selitys viittasi, löytyi japanilaisen pokkarin takakannesta, kansipaperin alta. Kääntäjä merkkasi sen siinä käsityksessä, että ko. juttu tulisi sille sivulle, mutta se ei tullut koko pokkariin. Ja tämä ristiriita jäi toimitusvaiheessa huomaamatta.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitos, selvä. Ilmankos en löytänyt huomautukseen sopivaa kohtaa, vaikka monesti etsin!

Toivon, että tämä manga saa ansaitsemansa huomion myynnissä Suomessa niin että sillä on turvallinen jatkuminen. Japanissa tämä näyttää edelleen olevan myydyimpien sarjakuvien joukossa, joskaan ei enää aivan ensimmäisten joukossa niin kuin se oli pari, kolme vuotta sitten. Myynnin kärjessä siellä on nyt isekai-sarja (EDIT: Ei olekaan isekai) Demon Slayer. Suosio toki ei aina kerro laadusta.

KJH:n animeversiosta muuten näköjään alkoi toinen kausi tammikuussa. En ole katsonut animea.

[haplo]

Demon Slayer tosiaan on myynyt viime aikoina hyvin, mutta se ei ole isekai-sarja, vaan ihan puhdasta fantasiaa. Isekaissa on jokin kytkös tähän meidän olemassa olevaan maailmaamme, kuten ihmisen jälleensyntyminen limana. Demon Slayerista tämä kytkös puuttuu.

Minä en oikein tälle Kun jälleensynnyin hirviönä sarjalle lämmennyt. Onhan se ihan hauska, mutta teininä niin paljon fantasiahuttua lukeneena ja pelanneena en oikein enää tätä jaksanut. Vaikka tässä juuri on pointtina tehdä fantasian peruselementeistä vitsiä, niin ei tämä sitten tarpeeksi naurata. Piirroksetkaan eivät juuri hetkauta.

Vähän kyllä yllätyin, että tämä on noussut isommin esille. Omaan hermoon osuu enemmän isekaista Overlord, jossa nettiroolipelin pelaaja jumittuu pelimaailmaan kun pelin pyöritys päättyy sen kehittäjän toimesta. Vitsi on siinä, että päähenkilö on jo kaiken nähnyt ylempien tasojen pelaaja, jonka ei enää tarvitse opetella loitsuja sun muita, vaan voi keskittyä omassa linnassaan asumiseen ja pohtimaan pelistä poispääsyä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Olet oikeassa, haplo. Liitin Demon Slayerin väärin isekaihin, koska se mainittiin eräässä nettikeskustelussa suosittujen isekaitten ohessa enkä ruvennut tarkistamaan. Tietokoneeni selaushistoria paljastaa, että sain väärän käsitykseni keskustelusta täältä.

Minustakaan KJH:n taide ei ole erityisen hyvää. Se kuitenkin sopii sarjaan.

[haplo]

Luin tänään ensimmäisen osan uudestaan. En oikeastaan tiedä, miksi tartuin tähän uudestaan, mutta täytyy perua aiempia puheitaan. Sarjan aloitus nimittäin toimi nyt oikein mukavasti ja petasi tulevaakin sen verran, että jatkan varmasti myöhemmin lukemista.

Rimurun hahmo on hyvin mietitty ja kantaa tietysti sarjaa eteenpäin. Ilman Rimuru-liman tapaa suhtautua asioihin oikeamielisesti, mutta itseään unohtamatta, olisi sarja varmaankin paljon tylsempi.

[Antti Valkama]

Mainittakoon, että isekai-genrestä saa rutkasti lisätietoa tuoresta Mangakartta-podcastin jaksosta.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Rimurun hahmo on hyvin mietitty ja kantaa tietysti sarjaa eteenpäin. Ilman Rimuru-liman tapaa suhtautua asioihin oikeamielisesti, mutta itseään unohtamatta, olisi sarja varmaankin paljon tylsempi.

Tässä sarjassa on tärkeintä omaperäinen ja sympaattinen päähenkilö, joka yllättää lukijan persoonallaan, kyvyillään ja päätöksillään yhä uudelleen. Laaja hahmogalleria ja huumori antavat hänelle hyvää tukea.

Seitsemännessä ja kahdeksannessa osassa muuten saadaan tietää lisää mm. demoniruhtinaista ja olentojen voimakkuuden luokituksista. Hirviöiden valtio laajenee ja Rimuru kohtaa koko ajan entistä vahvempia vastustajia. Jännää, että ilmeisesti pian Rimuru lähtee etsimään Shizun oppilaita. Kokonaisuutena mielenkiintoni sarjaan pysyy edelleen hyvin yllä.

Kaikki ei ole täydellistä. Jotkin asiat kuten taistelut ja seiskapokkarissa Phobion seuralaiset piirretään käsittämättömän sekavasti. Lukukokemukseni huononee, kun en saa selvää mitä tai keitä kuvissa on. Veldoran päiväkirjoissa on ollut jo liikaa Ifritin ja Veldoran välistä nokittelua, ja siksi nyt ensimmäistä kertaa jätin ne kunnolla lukematta. Kaipaisin niihin teksteihin vaihteeksi ihan muita asioita ja etenkin lohikäärmeen sinetin murtamisen käsittelyä.

Kahdeksannessa osassa on taistelu Charybdis-hirviötä vastaan. Nimen suomalainen versio ”Kharybdis” maistuisi ainakin minulle paremmalta.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Viime osat ovat keskittyneet Rimurun elämään ja laaja hahmokavalkadi on jätetty taustalle. Yhdeksännessä pokkarissa Rimuru lähtee luomaan diplomaattisia yhteyksiä ja valtiosopimuksia Hirviöiden liittovaltion ja lähialueen pikkuvaltioiden välille. Kymmenennessä osassa Rimuru suorittaa seikkailijan tutkinnon ja kohtaa Shizun oppilaat. Sivuilla 54 ja 65 esitetään aiempaa paljon tarkempi kartta Juran suurmetsän viereisistä valtioista.

KJH 10:n takakannessa muuten lukee sarjan pituudeksi edelleen ”12+” eli ”yli 12 osaa”. Katsoin, että japaniksi tätä mangaa on toistaiseksi julkaistu 18 ja englanniksi 16 osaa ja sarja jatkuu yhä. Kysymys Antille: onko suomeksi näillä näkymin luvassa paljonkin yli 12 osaa? Jos on, ehkä tuon ”12+:n” voi päivittää?

[Antti Valkama]

Osien määrän päivittelyssä periaate on se, että kirjataan takakanteen vain ne, joista meillä on sopimus. Osista 13-18 se tehtiin vähän aikaa sitten, joten osaan 11 tulee merkinnäksi 11/18+.

Lähtökohtana on toki se, että julkaistaan sarjat loppuun, eli siltä kantilta voisi muuttaa merkintää aiemminkin. Mutta varmuuden vuoksi silti odotan julkaisun varmistumista (eli sopimusta) ennen lukujen muuttamista. Lisäksi se on mukavan selkeä tapa, sillä muuten joutuisi kaikissa jatkuvissa sarjoissa kyttäämään Japanin tilannetta ja muuttamaan merkintöjä sen mukaan, mikäli tahtoisi olla sekä ajan tasalla että johdonmukainen. Ja siinä olisi kaksi ongelmaa: 1) Rasittavaa! 2) Vähän väliä unohtuisi.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitos vastauksesta. Sopimuksen mukainen numerointi on hyvä perustelu. Kiva kun jatkatte sarjaa!

[Sampsa Kuukasjärvi]

Osassa 11 Rimuru vapauttaa Shizun oppilaat kirouksestaan. Minun makuuni monia isoja asioita tapahtuu liian helposti samalla kun jotkin perusasiat ovat kummallisen hankalia.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Etenkin Henkien kodin sijainnin tietäminen on vahvoille olennoille oudon vaikeaa, vaikka se sijaitsee maantieteellisessä paikassa lähellä eikä missään toisessa ulottuvuudessa. Henkien päästäminen lapsiin tuntuu liian helpolta, joskin todennäköisesti yksi myöhemmin selviävä yllätys tapahtuu viimeisen lapsen kohdalla.

Osa 12 on tavallista yllättävämpi ja jännittävämpi, koska siinä sankarit kohtaavat aitoja kuolemanvaarallisia uhkia. Rimurun taikakykyjä rajoitetaan vahvalla suojakentällä kun hän taistelee paladiinien johtajaa vastaan ja hän on aivan helisemässä! Samaan aikaan hänen valtionsa joutuu hirviöitä vihaavan Falmuthin valtion voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Tämä oli paras pokkari pitkään aikaan.

[Sampsa Kuukasjärvi]

En ole aiemmin ehtinyt kommentoida KJH 13:a ja 14:ää. Niissä meno menee hurjaksi ja myös vastenmieliseksi.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Voimakkaat hyökkääjät estävät suojakentällä Rimurun kaukosiirtymisen Rimurun kaupunkiin ja tappavat kaupungissa monia kaupunkilaisia ja yhden sarjan päähenkilön. Murheellinen Rimuru kuitenkin kuulee vanhasta legendasta, jonka mukaan surmaamalla yli 10 000 (!) vihollista hän voi muuttua demoniruhtinaaksi ja herättää ”sielujen ravinteilla” ystävänsä henkiin. Niinpä Rimuru ryhtyy surmaamaan kaupunkia uhkaavaa ihmisten jättiarmeijaa! Sitä ennen Hakuroo ja Geld surmaavat toisesta maailmasta tulleet vastustajat.

En pidä tästä murhaamisesta. Sympatiani ja samaistumiseni Rimurua kohtaan laskee. Toisaalta viihdyttää suuresti, kuinka järjettömän vahva päähenkilölimasta on tullut. Kun hän menettää tajuntansa joukkosurmaamisen vaatiman taikuuden jälkeen, hän loitsii vartijakseen ikivanhan arkkidemonin!

[Antti Valkama]

Jep, minustakin tuo käänne oli vähemmän miellyttävä.

Tämä on sen verran yleistä, että en pane piiloon: Joissakin isekai-sarjoissa päähenkilö ei vain surmaa ihmisiä. Toisissa hän joutuu (ainakin aluksi) kamppailemaan omantuntonsa kanssa taistellessaan ihmisten kanssa ja joutuessaan surmaamaan heitä. Ja sitten on niitäkin tarinoita, joissa omatunto poistuu kokonaan kuvioista saman tien, kun päädytään toiseen maailmaan. KJH ei ole kumpaakaan ääripäätä.

Monstereiden surmaaminen taas on useimmiten itsestäänselvyys, etenkin jos ne ovat melko älyttömiä tai lähtökohtaisesti yrittävät syödä jokaisen näkemänsä ihmisen. Tilanne on totta kai hiukan erilainen, kun päähenkilö itsekin on hirviö.

[Saapas]

Tämä sarja on parantunut osa osalta, mutta alku oli kyllä ensimmäiset 4-5 pokkaria aika, noh puuduttuvaa luettavaa, kun päähenkilö oli niin ylivoimainen kaikkiin muihin hahmoihin nähden ns. "Teräsmies syndrooma". Onneksi voimatasoja saatiin tasoitettua ja tarina (sekä maailma) alkoi vetää enemmän mukaansa 

Toivottavasti tasoo pysyy korkealla.