0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Kyseessä on Sarjakuvaseuran perustamisnäyttely, joka pidettiin Amos Andersonin taidemuseossa kahdessa osassa, 25.8.-3.10 oli kansainvälinen sarjakuvanäyttely ja 8.9.-3.10. esillä olivat suomalaiset sarjakuvat.
Jotenkin minulta mennyt ohi tuo että siellä on ollut ilmeisesti paljon myös ulkomaista matskua, mutta niinhän sen on täytynyt olla.
Ai se on noin uusi. Ohi kuljen usein ja olen sitä katsonut ja ajatellut, että on vanhempi. Mutta aihe huomioon ottaen asiallinen.
1970-lukua varhemmista tulee mieleen vain 1950-luvun lopulla Suomea kiertänyt Piirrettyä julmuutta -näyttely. Siitä on tarkka selvitys Severi Nygårdin Sarjakuvasensuuri-kirjassa.Toisaalta, voiko tätä oikein mukaan laskea, koska tarkoitus oli varoittaa sarjakuvien vaaroista...
Mut jos tää oli ainoa näyttely ennen Amos Andessonin näyttelyä, niin aika köyhää on ollut sarjakuvaharrastajilla.
Minulla on sellainen käsitys, että maailmalla ei yleensäkään ollut sarjakuvaharrastustoimintaa missään sanottavassa laajuudessa ennen kuin 1960-luvun lopussa, jolloin kiinnostuttiin sarjakuvan historiasta ja tutkimuksesta, syntyi fanzineja, Carl Barksin nimi nousi yleiseen tietoisuuteen yms.Toki tämä fanitusjuttu on vähän erilainen kuin sarjakuvanäyttelyt. Henk.koht olen aina ollut sitä mieltä että sarjakuvaa kuuluu tarkastella horisontaalisesti eikä vertikaalisesti (seinään kiinnitettynä)
Suomen sarjakuvaseuran 50v.-kirja Satu Jaatinen : "Hauskaa mutta raskasta" on juuri ilmestynyt. Saatavilla Helsingistä Sarjakuvakeskukselta, pian myös Turun Sarjakuvakaupalta.
Ihmettelen vaan, ettei sarjakuvaväki ole maailmallakaan aikasemmin herännyt, vaikka sarjakuvia on tehty 1800-luvulta lähtien.