Tässä on tullut viimeiset pari vuotta kamppailtua käsikirjottamisen kanssa. Virheistä on oppinut tekemällä niitä pirusti. Aloittavalle kirjottajalle yksi ongelma taitaa olla se, että haluaisi tehdä kaikenlaista, eikä näe tarinan olennaista vaan tarinat paisuvat ja paisuvat mahdottomuuksiin, kuten muutkin ovat maininneet.
Itsekin kirjoitin aluksi tarinaa tyypistä X joka tapaa tyypin Z ja sitten ryhtyvät toimimaan ja tapaavat tyypin Y. Parin kuukauden jälkeen tajusin, että parempi jos kirjoitan tarinan Zn näkökulmasta ja pari kuukautta sen jälkeen, että Yn näkökulmasta. Puolenvuoden jälkeen oli monta, aika tarkkaakin käsikirjoitusta ja tajusin, että jotta olisi hauska kertoa tämä tarina pitäisi kertoa tyypin B tarina 30 vuotta aiemmin. Ja jotta voisin kertoa tyypin B tarinan aiemmin, tarvitsisin jo muusta yhteydestä tutun hienon tyypin F jonka kautta kertoa B tarina.
Niinpä kirjoitin tarinan Fstä jossa B oli mukana. Kirjoitin monta eri versiota vuoden verran. Sitten tajusin, että tulee liian pitkä tarina jo tästäkin mahtumaan yhteen albumiin. Puolitin tarinan. Jouduin poistamaan F tyypin. Jouduin kirjoittamaan uuden juonen Blle. Kirjoitin puolivuotta ja monta versiota, joissa B oli milloin minkälainen ja sivuhenkilöitä vaihtui tiuhaan. Tässä vaiheessa jouduin todella miettimään sitä, mikä on olennaista ja mikä on teema. Ja tadaa. Taidan olla viimein hionut tiukan käsikirjoituksen. Kaikki työ tähän mennessä on rikastuttanut ympäristöä ja henkilöitä.
Ongelma vaan oli, että aloitin piirtämisen jo puolitoistavuotta sitten ja osa sivuista on pitänyt heittää roskiin, koska eihän niillä ole enää mitään tekemistä tarinan kanssa.
Mitä opin:
A) aloittelijan kannattaa aina käyttää aluksi muiden tekstejä, jos siis on piirtäjä.
B) ja tehdä lyhyitä tarinoita, jotta tekniikka kehittyy.
C) ei pidä ikuna alkaa piirtämään, ennen kuin tarina on valmis ja ehtinyt virua tarpeeksi pitkään pöytälaatikossa valmiina.