Heh... mielenkiinnolla seurailen kun Markku yrittää löytää ohjenuoria ja tietynlaisia raamejakin tekemistensä puitteiksi.
Minusta ei voi yksiselitteisesti sanoa miten kohtauksia kuuluisi rytmittää tai mitkä ovat tietynlaisten kohtausten ihannepituuksia tai minkälaisia elementtejä kuuluisi juttuihinsa ympätä saadakseen hyvän sarjakuvan aikaiseksi. Eikä esimerkiksi ole olemassa mitään oikeita kokoja mihin sarjakuvansa pitäisi piirtää. Pitää piirtää sellaiseen kokoon missä oma jälki näyttää parhaimmalta ja pitää rytmittää tarinansa sen mukaan miten luontevimmalta tuntuu. Jos sinusta tuntuu että jossain tarinassa juonesi etenee liian rivakasti, ymmärrät selkeästi jo rytmittämisestä jotain eikä siinä sitten muuta kuin sitä juonenkulkua hidastamaan.
Köh. Nyt kun olen saanut itsestäänselvyydet kakaistua pihalle (ja antanut itsestäni mielikuvan itseään vapaaksi, villiksi taiteilijasieluksi kuvittelevasta typeryksestä) niin myönnän että noudatan toki itsekin monenlaisia säännöstöjä (sekä tietoisesti että alitajuisesti) ja yritän niistä nyt kertoa hieman lisää. Hyötyä tästä tuskin tulee olemaan yhtään kenellekään mut saanpa pienen tovin taas jaaritella itsestäni.
En mieti esim sivujakoa vielä pätkääkään kun pyörittelen tarinaa päässäni. Siellä se muhii miltei elokuvamaisena raitana kunnes olen mielestäni saanut kehiteltyä tarinalle tarpeeksi mukaansa tempaavan alun ja sen perään sen verran mielenkiintoista tapahtumaa ja dialogia että lukija jaksaa kahlata jutun kivuttomasti mahdollisimman tyhjentävään lopetukseen saakka. Tarinan rakenteelle tekee todella hyvää kun sen saa päässään mietittyä ensiksi mahdollisimman tarkkaan. Vaikeutuu tietty mitä pidemmästä jutusta on kyse mut mää teenki vaa lyhkäsii joten ei siitä tällä kertaa sen enempää
Sitten päästään asiaan eli tekemään kuvakäsikirjoitusta. Periaatteessa pyrin vain laittamaan ruudun toisensa perään kunnes tarina tulee kerrottua mut ei se koskaan ihan niin yksinkertaisesti mene. Sivuista pyrkii kyllä jossain määrin rakentamaan kokonaisuuksia mut iha älyttömän tarkka mä en asian suhteen oo. Joskus kohtaus vain loppuu sivun puoliväliin eikä tunnu luontevalta lähteä sitä keinotekosesti mitenkään pitkittämään. Näissä tapauksissa tulee yleensä tehtyä niin että seuraava kohtaus käynnistyy hitusen hitaammin kuin se käynnistyisi puhtaalta sivulta lähtiessään. Selkeyttää hiukan sitä siirtymää mut toisaalta sekin on hyvin nautinnollista jos kykenee pompauttelemaan lukijaa kohtauksesta toiseen ilman selkeitä varoitusmerkkejä pudottamatta ketään kuitenkaan kärryiltä.
Toisinaan sitä taas on tarkempi sivukokonaisuuksien ja kohtausten kanssa. Saattaa karsia dialogia kovallakin kädellä tai lisätä sivuille täyteruutuja ihan vain saadakseen sivukokonaisuudet tai ruutumäärät haluamiinsa muotteihin. Joskus kokonaisuus vain vaatii edellämainitunlaisia toimenpiteitä toimiakseen paremmin.
Dialogin karsiminen on muuten lempiharrastuksiani (vaikkei sitä ihan kaikista mun sarjakuvista huomaiskaa) mut siitäki ehkä toiste enemmän. Yritetään nyt pysyä näissä rakenteissa.
Aukeamia ajattelen harvoin (jos koskaan) omina kokonaisuuksinaan. Tämä johtuu siitä että haluan tosiaan mahdollisimman paljon kuljettaa tarinaa omalla painollaan eteenpäin ja aukeamien ajattelu luultavasti vaan lisäis mulla täyteruutujen tehtailua toisaalla ja rankkaa karsimista toisaalla. Fiksumpaa noiden etukäteen suunnittelu kyllä olis (välillä risoo ku jotku sivut joutuu lopullisessa painotuotteessa toistensa viereen vaikka niissä oltais ihan eri ulottuvuuksissa) ...mut minkäs teen ku oon niin vapaa ja villi taiteilijasielu.
Ei hemmetti mä oon jaaritellu jo vaikka kuinka paljon mutten oo päässy vielä yhtään mihinkään. Tekis mieli vielä pohdiskella tapahtumien ja dialogin pilkkomista omiin ruutuihinsa, kerronnan keveänä pitämistä ja vaikka mitä mut uupumus painaa ja pelkän peruskoulun käyny yksinkertanen ihminen alkaa jo tuskastua tästä pohtimisen ja kirjottamisen määrästä.
Haluan nyt jääräpäisesti kuitenkin vielä korostaa et fiilispohjalta vaan... tuhannet luetut sarjakuvasivut tekee kenestä tahansa tavallaan sarjakuvakerronnan asiantuntijan ja hei...
ei se niin tarkkaa oo!