Mulla "pidemmät" käsikirjoitukset tahtovat jäädä kesken. En joko keksi miten juoni etenee, tai jos keksinkin, olen jo kyllästynyt koko hommaan.
Minulla on ideoita vaikka muille jakaa.
Eikä minua haittaa yhtään, jos otat nuo.
Itseasiassa pääni on niitä niin täynnä, että huomaan hyvin usein, että olen tyrkyttämässä niitä väkisin muille, jotta mieleni saa rauhan.
Aikoinaan kirjoitin käsikirjoitusta, jonka oli siis tarkoitus olla eräänlainen tv-sarja.
3 "jaksoon" mentäessä alkuperäinen idea oli kadonnut kokonaan. Ja juuri siinä kohtaa homma pääsi vauhtiin. Kun olin päässyt 10 "jaksoon", olin kirjoittanut muistiinpanoja jo 3 seuraavan tuotantokauden edestä. Kun pääsin tuotantokauden loppuun, eli 24. jaksoon, olin jo muistiinpanoissani jossain 7. tuotantokauden tienoilla.
Jos minut siis laitetaan käsikirjoittamaan jotain jatkuvaa juttua...ideat ei lopu ikinä, kun olen kerran päässyt vauhtiin.
Yksi asia pitää kuitenkin kaikissa pidemmissä jutuissa mielestäni muistaa.
Kun kirjoittaa novellia ns. "vapaalla kädellä", niin että vain alkuasetelma on selvä, on suositeltavaa, että kun teos on viety loppuun, ottaa ensimmäisen luvun kokonaan uusiksi. Tässä vaiheessa nimittäin tyylisi ja tarina ovat muodostaneet symbioosin, jolloin ensimmäinen luku on usein erittäin huono.
Samalla tavalla pitäisi myös muutaman sivun tarinasta poistaa ekat kaksi sivua jne.
Yksi mitä olen myös huomannut, on että kun kirjoittaa niin että käyttää kertojaa, kannattaa kirjoittaa kertojan tarinan pohjustus uudestaan.
Toinen vaihtoehto on, että ensin kirjoittaa alun ja lopun, sitten kaiken välissä olevan.
Miten te yleensä kehitätte tarinoitanne eteenpäin? Hahmot ja taustat ensin ja sitten juoni vaiko toisinpäin? Teettekö miellekarttoja ja/tai joitain "avaintapahtuma"listauksia tai vastaavaa..?
Riippuu mistä ns. inspiraatio on lähtenyt. Mutta periaatteessa, miten tykkään homman hoitaa nykyään, on luoda ns. selkeä konsepti. Siihen pääsee helposti kiinni esimerkiksi uutisilla, mytologialla, historialla, saduilla jms.
Tänään esimerkiksi otin viikon kiinnostavimmat uutisotsikot ja Johnny Deppin tuotannon inspiraationa, ja yhtäkkiä minulla olikin jo hyvä alku kasassa ja lopulta jopa kohtuullisen uniikki tarina, jossa oli kuitenkin sopivissa määrin hauskoja viittauksia Deppin tuotantoon, mutta ei missään kohtaa kopioimista.
Kun itse konsepti on valmis, niin yleensä tarina etenee itsestään, ja matkan varrella keksii ideoita ja hahmoja ja ne on ehdottoman hyvä panna muistiin. En pidä ns. yhden käytön hahmoista, vaan teen mielummin muistiinpanoja kiinnostavista piirteistä, ja lopulta yhdistän ne luonteviksi hahmoiksi.
Yleisin juttu hahmoissani on muuten se, että yksikään hahmo ei ole luonteeltaan päästä keksitty, vaan todellisesta ihmisestä tai ihmisistä rakennettu. Joskus se voi olla eräänlainen liioitteleva satiiri tästä ihmisestä. Mutta se on silti luonteva, ja aidon tuntuinen hahmo rakenteeltaan aina.
Itsekin kirjoitin aluksi tarinaa tyypistä X joka tapaa tyypin Z ja sitten ryhtyvät toimimaan ja tapaavat tyypin Y. Parin kuukauden jälkeen tajusin, että parempi jos kirjoitan tarinan Zn näkökulmasta ja pari kuukautta sen jälkeen, että Yn näkökulmasta.
Itse olisin tässä tilanteessa kertonut kaikki näkökulmat, ja leikannut parhaat palat noista yhdeksi tarinaksi jälkeenpäin.
Ylipäätänsäkin olisi kiinnostava tietää kuinka ihmiset ratkovat kohtauksesta tai ajasta toiseen siirtymisen tarinoissaan (esim. vanhoissa Aku Ankan taskukirjoissa tehdään todella rajuja hyppyjä kerronnassa aina sivun kääntyessä)?
Huumori tai draama tai molemmat yhdessä ovat mielestäni hyvä keino.
Etenkin jos vie homman niin pitkälle, kuin kyseiset tavat sen vain sallivat.
Absurdi lopetus ns. kappaleelle, on minusta aika hyvä keino siityä paikasta toiseen.
Kuvakerronnalliset tehokeinot, kuten zoomaaminen epätoivoisen miehen kauhun jäykistämiin kasvoihin, on aika pirullisen toimiva, eikä tuolloin edes tarvitse korostaa että nyt siirrytään muualle.
Myös lukuihin jakaminen auttaa paljon, ja vähentää näitä ongelmatilanteita. Yksi keino on myös se, että aloittaa uuden "kappaleen" eli siirtymän tietokonemaisella "Paikka ja aika" tyylillä. Kun se alkaa kyllästyttää, voi laittaa vaikkapa tuon perään humoristisen tai muuten tärkeän huomion.
Ottakaa kirjallisuudesta, muista sarjakuvista ja elokuvista mallia.
