Siis, Alex Raymondhan läksi ruokatunnilla testaamaan miten lujaa uudella autolla pääsee, ja teki sitten jamesdeanit. Kyydissä oli kolleega Stan Drake, joka loukkaantui mutta toipui jatkamaan Juliet Jonesin Sydäntä...
...josta se ilkeä, mutta lopultakin väistämättömästi esiin nouseva kommentti on, että taisi siinä väärä mies kuolla... Paitsi että ahtaalle olisi mestari Raymondkin tietysti joutunut lehdissä julkaisutilan pienentyessä: vuonna 1956 seikkailusarjakuvan kultakausi oli kuitenkin pitkälti ohi. Olisiko hänen piirrostyylinsä kokenut samanlaisen vuosikymmeniä kestäneet tuskallisen näännytyskuoleman, kuin kävi Milton Caniffille?
Kuten Jalavan muinaisessa Rip Kirby -kokoelmassa todetaan ja havainnollisesti todistetaan, Raymondin kaudella sarja on siitä jännä, että sen tyyli vaihtelee paljon viikosta toiseen, jopa saman tarinan sisällä. Että vaikka noin tavallaan muistinvaraisesti se näyttäisikin aina samalta, tarkkaan katsoen siinä on paljon sisäistä vaihtelua: välillä Raymond piirsi enemmän siveltimellä, välillä terällä; välillä käytettiin paljon mustia pintoja varjostukseen, välillä ristiviivoitusta, joskus yritettiin häivyttää ääriviivojakin.
Eli siis Raymond ei itse koskaan lukkiutunut vain joidenkin tiettyjen maneerien käyttäjäksi, vaan jatkoi paremman tyylin ja tekniikan etsimistä aivan loppuun asti. Toisin kuin nämä hänen tyyliään jatkaneet piirtäjät, jotka poimivat vain jonkun tietyn version Raymondin tyylistä ja sitten jatkoivat sitä täsmälleen samanlaisena ajasta ikuisuuteen.
Minun oma henk.koht. suosikkivaiheeni ajoittuu aivan loppuun, n. vuosiin 1954-1955. Silloin Raymondin piirrosjälki oli hyvin ilmavaa: sävytystä oli vähän, kuvat toimivat pitkälti vain ääriviivojen varassa. Mutta millaisia nuo mestarin viivat olivatkaan! Hyvin huolettoman näköisesti heiteltyjä kynä- ja sivellinmerkkejä - tässä vaiheessa niissä oli paikoin jopa pilapiirrosmaista lennokkuutta - mutta kun kammessa oli semmoinen virtuoosi kuin Raymond, niin jokainen raapaisu on kuitenkin juuri oikein kohdallaan ja tulos näyttää hyvin realistiselta.
(Mistä tulee mieleen lisätä, että Rip Kirby on ainoita niin tarkkaan realistisesti piirrettyjä sarjakuvasankareita, että se todella näyttää oikealta ihmiseltä, eikä vain keksityltä hahmolta).
Erityisesti tämän kauden Raymondin viivankäyttöä sopii huumorisarjojen piirtäjienkin opiskella.
