Tampereen sarjakuvatapaaminen tuli koettua. Yhteenveto: tamperelaiset häviävät sosiaalisuudessa Lahden ja Helsingin miiteille, mutta voittavat tapaamispäiväkirjojen laadussa. Siinä täyteen piirretyssä kirjassa oli paljon ihan hillitöntä kamaa, kuten pumpattava Barbapapa ja jussipaitainen Mietaa.
Onneksi itse olen tällainen reipas ja sosiaalinen luonne, ujompi olisi voinut tuntea itsensä kovin epätervetulleeksi, kun tapahtumassa tuntui pientä sisäpiirihenkeä ilmassa. Ystävällinen neuvoni on, että kun seuraavan kerran tapaamisiinne uskaltautuu ihmisiä, jotka eivät ole niissä aiemmin käyneet, esittäytykää ja ottakaa mukaan keskusteluun vähän terhakammin. Emmehän halua nuorten sarjakuvahenkisten ihmisten jättävän väliin mainioita tilaisuuksia tavata samanhenkistä väkeä sen takia, että tuntisivat itsensä ei-toivotuiksi?
Mutta mukava oli taas nähdä pari foorumilta ja irkistä tuttua Kvaak-hahmoa livenä - jos työmatkat heittävät taas Tampereelle päin sopiviin aikoihin, niin tulen kyllä toistekin!
