Oltuani likimain viikon pelkästään asuntoni sisällä hirveän taudin kourissa päätin viimein näin hyvällä tekosyylla uhmata säitä ja keuhkokuumetta ja hypätä ruotsalaisen teräsheponi selkään ja karauttaa ihan ihmisten ilmoille. Mutta voi, Hertassa oli vähänlaisesti väkeä, saapuessani siellä oli vain kaksi herrasmiestä, eikä enempää väkeä saapunut laisinkaan. Myönnettäköön, että kaikki olimme saapuneet sinne hivenen myöhässä, joten periaatteellisella tasolla on mahdollista, että kello 19 siellä olisi käynyt kääntymässä eskadroona tai peräti kohortti Corto Maltesea lukevia nymfomaanisia runotyttöjä, mutta suhtaudun näihin teorioihin varauksella.
Eli kynnelle kykenevät kvaakkilaiset, saapukaa tapaamisiimme älkääkä vain lukeko kateellisina naapurisäikeestä, mitä kaikkea hauskaa turkulaiset ovat tehneet. Unohtakaa puheet jäyhistä hämäläisistä, minun aurinkoinen ja valloittava persoonani on saapunut keskuuteenne. (eli vakavissaan sanoen, kaikissa tällaisissa ympyröissä on ongelma, että väki kuppikuntautuu ja uusille tulokkaille puhuminen saatetaan unohtaa kokonaan ja nämä ottavat itseensä eivät tule toista kertaa, ja tälle olisi parempi itse kunkin tehdä jotain)
(Tampereella pakkaa sekoittaa se, että tapaamisissa tuntuu aina olevan eri kokoonpano. Epäilen, että kahden paikan järjestelmällä on vaikutusta asiaan, ihmiset valuvat vain omaa asumustaan lähimpänä olevaan kuppilaan. Kuulkaa, täältä maaseudulta katsoen Kahdet Kasvot ja Hertta ovat käytännössä vierekkäin)
Jotta tulkaahan kaikki kahden viikon päästä naamabaariin sieltä.
