Vaikuttaa siltä että Anaginin sarjakuvassa viivat ja värit ovat samassa tiedostossa. Mutta lienevätkö eri tasoilla?
Parhaan lopputuloksen saa, kun 1200 dpi viivat asetetaan esim. 300 dpi väritiedoston päälle taitto-ohjelmassa. 1 bit mv kuva on läpinäkyvä "valkoislta" kohdiltaan. Musta viiva ei rasteroidu (kunhan PDF tehdään oikein asetuksin) vaan pysyy skarppina.
Mustan tiedoston kanssa on vielä semmonen kommervenkki, että jos ei hoksaa ruksia (InDesignissa) Attributes-kohdasta OverprintFill -kohtaa päälle, niin se poistaa sieltä mustan alta kaikki värit. jos painossa ei kohdistus satu just kohdalleen, alta irvistää valkoinen.
Kopioin tähän tuonne toisaalle postaamani ohjeen (InDesign):
Valkoinen irvistys:
Valitaan bitmapkuva InDesignin valkoisella nuolella (Direct Selection Tool).
Attribuuttipaletti esille (Window > Attributes).
Rasti kohtaan Overprint Fill.
Nyt on viivojen alla väriä kun katselee lopputulosta niin, että Acrobatin Advanced > Print Production > Output Preview-dialogissa on Process Black ruksattu pois.
Indesignin CS3 versiossa on tullut FX efektivalikko, jossa on Photoshopista tuttuja ominaisuuksia.
Kuvan ominaisuudeksi "multiply", pitäisi toimia bittikarttakuvien kanssa oikotienä overprinttiin.
Rasteroituva viiva:
Jos tekee Acrobat 4 yhteensopivan eli pdf-versio 1.3 pdf:n, läpinäkyvyys litistetään [transparency flattener] ja lopputulos on viivan rasteroituminen muiden värien mukana (rich black eli prosessivärimusta). Pitää tehdä Acrobat 5 yhteensopiva, pdf-versio 1.4, niin musta tulee terävänä kuvan päälle.
Taitossa on siis yhdistetty 600 tai 1200 dpi 1 bittinen musta tiedosto 300 dpi väritiedoston päälle. Tästä siis tehdään yo mukainen pdf. Ainoastaan tällä tavalla saadaan skarppi musta viiva.
------------
Mutta ei se ole kauhean kamalaa, vaikka ne viivat ja värit olisivatkin samassa tiedostossa. Mitä tiheämpi on painon käyttämä rasteritiheys, sen parempi on lopputulos. Ei välttämättä sillon sitä paljaalla silmällä erota.
Timo