Juuri nyt päivän luku on 224 rahoittajaa, eli Eternautti on enää yhden ja uusi Suomen ennätys (joukkorahoitetun käännössarjakuvan osalta) kahden rahoittajan päässä!
Mutta ISO KIITOS kuitenkin jaksamisesta.
Kiitos sinulle, Sampsalle ja kaikille jotka paitsi osallistuivat, myös kertoivat miksi niin tekivät!
Sitä on vuosien varrella nähnyt monin sanoin, miksi sarjakuvaa ei osteta. Se ei kuitenkaan ole hyödyllinen tieto, koska sen parina ei ole ostotapahtumaa, joka puolestaan on konkreettinen teko.
Jo pelkkä maininta esim. artikkelien vaikutuksesta tehtyyn rahoituspäätöksen yhdistää kaksi asiaa toisiinsa. Taustavoimille tällainen tieto toistuessaan kertoo heti, että sama ehkä kannattaa myös jatkossa. Sitten tarvitsee kulkea entistä vähemmän sokkona. Vaaditaan nimittäin suuri määrä projekteja ennen kuin tiimille on kertynyt merkittävää tilastoapua.
Samasta syystä esim. ne kampanjaa seuraavat palautekyselyt ovat erittäin tärkeitä. Kannattaa siis vastata, kun niitä tulee.
Eternautin hinta oli halvimmillaan 39 e, kun se Woodissa oli ensimmäisinä päivinä (Tampere kuplii -viikonloppuna) vain 29 e, ja on nyt 34 e. 200 tukijaa 39 eurolla tekee 7 800 e, mutta 29 eurolla vain 5 800 e. Jo tämän nykyisen kampanjan alussa tuli jo melkein kahden tonnin ero.
Tässä vaiheessa on varmaan syytä korostaa, että nämä minun mietteeni ovat pelkkää sivusta jännäämistä. KVAAK Kirjan porskuttamisen lisäksi minusta on mielenkiintoista seurata pystyisikö joku muu julkaisemaan sarjakuvia säännöllisesti joukkorahoituksen avulla. Olisi myös hienoa, jos joku onnistuisi hoksaamaan kauempaa jotain mitä pioneerit eivät itse läheltä näe.
Kaupallisesti kestävämpi suunta on tietenkin myydä isolle joukolle halvemmalla kuin pienelle joukolle kalliimmalla. Siitä syystä en näe tässäkään Wally Woodin "tappiona" sitä, että yksikköhinta oli kympin vähemmän kuin Eternautin tapauksessa. Ei voida olettaa, että kassaan kertyi vähemmän euroja ellei samalla oleteta myös ostajien olleen samoja.
Teoriassa pieni harrastajien joukko varmaan ostaisi sarjakuvansa melkein hinnasta riippumatta. Tälle pienelle joukolle sarjakuvat myös ovat suhteellisesti suurin ilo, joten myös kalliit kirjat voivat olla täysin perusteltuja KVAAK Kirjan tapauksessa.
Sen sijaan muille kustantaminen ei ole kutsumustyötä. Kustannusten noustessa varmaan jatkossa kaikkien on pakko miettiä entistä tarkemmin, että millä yksikköhinnalla mikäkin kirja saadaan ulos. Verot ja postikulut eivät varmaan ole sitä hauskinta osuutta kustantamisessa, mutta ensimmäinen tulee kaiken päälle ja jälkimmäinen vie osansa kustannuspuolella.
Odottamaton kustannusten nousu voi puraista onnistunuttakin kampanjarahoitusta kivuliaasti. Jos tavoitteena on päästä omilleen, niin se keikahtaa vaarallisen helposti tappion puolelle. Siinä vaiheessa joku joutuu kaivamaan kuvettaan. Ja se vasta kivuliasta onkin.
