Merkittävin yksittäinen oivallus tai neuvo ? ( Sarjakuvan suhteen. )

[Secos-Bill]

( Lieneekö vastaavaa ketjua, en löytänyt pintapuolisella etsimisellä ? )

Omalla kohdalla:

Selasin jokunen vuosi sitten Walt Stanchfieldin opusta Drawn to Life sieltä täältä, näytti todella kuivalta ja raskaalta, enkä edes aloittanut sitä. Mutta silmiini hyppäsi sieltä lauseen, parin mittainen pätkä, jonka sanamuotoa en muista, ajatus kuitenkin meni suunnilleen näin:

Hahmotellessa ei saa katsoa vetämäänsä viivaa, vaan pitää katsoa tavallista etäämmältä koko kuva-alaa kerralla koko hahmottelun ajan.

Tästä oli välittömänä seurauksena se, että hahmot tulivat sarjakuvaruutuun oikeaan kohtaan, oikean kokoisina, oikeilla mittasuhteilla ja luontevissa asennoissa sopien taustaan sekä muihin hahmoihin ( tai jokainen osa-alue ainakin parani ja helpottui huomattavasti ).

Muita ?

[VesaK]

No semmoinen tuli tässä nyt mieleen, että JOS suunnittelette eeppistä sarjakuvaromaania tai edes albumia, ettekä aio kustantaa sitä itse tai ole tehnyt valmiiksi sopimusta julkaisevan tahon kanssa...

NIIN ottakaa yhteyttä eli tarjotkaa teostanne jo projektin alkuvaiheessa mahdolliselle kustantajalle. Synopsis ja maksimissaan noin kymmenen näytesivua riittää. ÄLKÄÄ lähettäkö sivuja sähköpostissa painokelpoisina, vaan alkuun mahdollisimman kevyinä tiedostoina.
Kustantaja näkee kyllä niistä, sopiiko sarja heidän julkaistavakseen tai miten sitä pitäisi eli voisi kehittää. 

Voitte säästää vuosia elämästänne toimimalla näin. Turhaan työhön menneen ajan voi käyttää toisinkin, vaikka lukemalla sarjakuvia.

Ei kannata sanoa, että tämä on nyt ihan uutta ja erilaista suomalaisessa sarjakuvakentässä, koska:

1. Mitä luultavimmin se ei ole.
2. Lukijalle vertailukohtana eivät ole vain Suomen, vaan koko maailman sarjakuvat. 

Synkkyys, viha, kosto, kirous, pimeys ovat aiheita joita on käsitelty sarjakuvissakin... hm, jonkin verran. Huumorin käyttö ei ole pahitteeksi. Hyvän huumorin tunnistaa siitä, että se on hauskaa.

"Hurtti huumori on ennekin auttanut." - Kalervo Palsa

[Jukka Koivusaari]

No semmoinen tuli tässä nyt mieleen, että JOS suunnittelette eeppistä sarjakuvaromaania tai edes albumia, ettekä aio kustantaa sitä itse tai ole tehnyt valmiiksi sopimusta julkaisevan tahon kanssa...

NIIN ottakaa yhteyttä eli tarjotkaa teostanne jo projektin alkuvaiheessa mahdolliselle kustantajalle. Synopsis ja maksimissaan noin kymmenen näytesivua riittää. ÄLKÄÄ lähettäkö sivuja sähköpostissa painokelpoisina, vaan alkuun mahdollisimman kevyinä tiedostoina.
Kustantaja näkee kyllä niistä, sopiiko sarja heidän julkaistavakseen tai miten sitä pitäisi eli voisi kehittää. 

  Ja paljon paskempaa ohjetta ei voi antaa.
Tuolla tavalla kustantajanplanttu vain tuhoaa teidän työnne. Pistää teiltä aikataulut ja työjärjestyksen sekaisin ja vetelee ohareita.
Lopuksi jonkun vuoden haaskattuanne joudutte kuitenkin omakustanteen tekoon.

  Suomalaiset kustannusalan  ns. "ammattilaiset" ovat järjestään niin avuttomia tonttuja, ettei niiltä voi muuta odottaa.
 Tehkää työ ennemmin mahdollisimman valmiiksi ennenkuin näytätte kenenllekään. Jos joku kustantaja kiinnostuu ja jotain haluaa tettää toisin , tehkää sitten niiltä osin uudestaan. Vähemmällä harmilla pääsette eikä työn laatu kärsi.
  Meidän markkinoilla sarjakuvan teko on käytännössä kuitenkin jonkun kustantajanplantun bisnesten tueksi tehtyä talkootyötä. Ja arktisen banaanin poika kyllä tämän tietää .

[VesaK]

 Ja paljon paskempaa ohjetta ei voi antaa.

  Meidän markkinoilla sarjakuvan teko on käytännössä kuitenkin jonkun kustantajanplantun bisnesten tueksi tehtyä talkootyötä. Ja arktisen banaanin poika kyllä tämän tietää .

 

Kirjoittamisen opettelu eli kieliopin taitaminen ei ole myöskään haitaksi. Arktinen Banaani kirjoitetaan molemmat sanat isolla alkukirjaimella, kyse kun on nimestä.

Mankkataiturit ovat erikseen.

Joo, heh, kustantajat sarjakuvantekijän verta juo. En tiedä millaisia sarjakuvan mestariteoksia herr Koivusaari on kammarissaan loihtinut, mutta silti uskallan sanoa ettei ole haittaa vaikka useampi ihminen lukee tekeleen kaikissa sen kaikissa työvaiheissa. Katsos, herr Koivusaari ja muutkin - mitään neuvoa ei ole PAKKO noudattaa, ihan vapaasti saa veistellä näköistään omasta päästään ja katsoa sitten mihin se riittää.

Foliopipoa vaan kireämmälle, aivokuvauslaitteiden tehoa on nostettu!  

[Reima Mäkinen]

( Lieneekö vastaavaa ketjua, en löytänyt pintapuolisella etsimisellä ? )

Omalla kohdalla:

Hahmotellessa ei saa katsoa vetämäänsä viivaa, vaan pitää katsoa tavallista etäämmältä koko kuva-alaa kerralla koko hahmottelun ajan.

Pakko huudella sivusta, että tämähän on tuttua tietenkin taidepiirtämisen puolelta. Ne jotka opettelevat piirtämään sarjakuvia omatoimisesti internetin (tai jonkun sarjisoppaan) avulla eivät voi sitä tietää. Hyvä ohje kuitenkin.

Taisin joskus vannoa että en kommentoi enää ikinä Jukan postauksia... Koska suhteemme ei ole ilmeisesti sen koomin kehittynyt parempaan suuntaan, päätin rikkoa turhan lupauksen.
Näkisin että Koivusaaren lähestymistapa voisi olla parempi ns. taidesarjakuvassa, jossa omalla näkemyksellä ja kokonaisuudella todella on merkitystä. Tai sitten todella lyhyisiin tarinoihin ja pieniin kirjoihin. VesaK taas tietää että jos kustantaja aikoo hommalla tehdä muutakin kuin tappiota, kaupallisen potentiaalin hahmottaminen ei niin kovin isoa koepalaa vaadi.
Itsellähän on tosiaan runsaasti käytännönkokemusta tuosta Koivusaaren metodista.  Olen hukannut elämästäni jo kymmeniä vuosia enkä halua suositella samaa muille. Typerien nettimeemien ja kymmen pennin filosofisten tsemmpilauseiden aikakaudella kannattaa muistaa myös viime aikoina muodikkaaksi noussut Paperi T:n lausahdus: "Vaikka itse uskoisit itseesi, voit silti olla ihan paska."

Kai se kustantajakin jotakin ymmärtää. Bisneksiin kuuluu myös epävarmuus, eli pieni kaupallisia lainalaisuuksia noudattava kustantamo joutuu tietenkin joskus myös pyörtämään päätöksiään. (Mutta se on taas eri topic) Ja omakustantaminen on sitten sekin taas eri asia. Kädestä käteen myymällä voit myös itse myydä vaikka 10 000kpl sarjakuvakirjaasi, mutta älä kuvittele pääseväsi siinäkään kovin hyville tuntipalkoille.

[[kivi]]

Näkisin että Koivusaaren lähestymistapa voisi olla parempi ns. taidesarjakuvassa, jossa omalla näkemyksellä ja kokonaisuudella todella on merkitystä. Tai sitten todella lyhyisiin tarinoihin ja pieniin kirjoihin. VesaK taas tietää että jos kustantaja aikoo hommalla tehdä muutakin kuin tappiota, kaupallisen potentiaalin hahmottaminen ei niin kovin isoa koepalaa vaadi.

Molemmat ovat mun nähdäkseni tavallaan oikeassa, niin Vesa kuin Koivusaari. Loppupeleissä ihan sama, ketkä ne hovikriitikot ovat, kunhan tuntevat alan ja osaavat tarttua olennaiseen. Jos kustantajalla ei ole tarpeeksi fiksua kustannustoimittajaa, voi aina palkata oman toimittajan, tärkeintä että joku pakottaa tekemään vielä kerran uusiksi silloin kun jälki olis omasta mielestä jo ihan ok.

En tiedä millaisia sarjakuvan mestariteoksia herr Koivusaari on kammarissaan loihtinut, mutta silti uskallan sanoa

Mulla on pari Koivusaaren sarjakuvaa. Niissä on hyvää lupausta, mutta niin juonen kuin kuvien osalta vasta sellaisen toisen luonnoksen verran, eli ne ovat omakustannetasoa ja sellaisina ihan oikein omakustanteina julkaistuja. Määrällisesti Koivusaari on ahkera, jos saman panoksen laittais yhteen lehteen, kuin nyt viiteen, kuka tietää miten hyvää tulis.

Arvelee tää...

[Jouko Nuora]

Toisin kuin kustantajien edustajat väittää, VOI ihan hyvää ja kaupallisestikin menestyvää sarjakuvaa kustantaa itse, tai kustannusnimikkeen tai jos välttämättä haluaa oman firman kanssa, silloin saa ne ISBN-numerot ilmaiseksi Kansalliskirjastolta, muutamassa päivässä JA kun jaksaa vielä teoksen ilmoittaa Kirjavälitykseen ja BOOKY.finlle, saa nettikauppatialuksia, maksamatta ITSE mitään mainoksia.
 Myös kirjojenpainattaminen baltiassa on ½ tai enepi halvempaa, eikä se IKNÄ ole niin kallista kuin mihin kustannusyhtiöt vetoavat, eli päättele itse otatko 10 vai 90 % tuotoista itsellesi. Minulle se oli SUURI oivallus, kun maailam avutui ja oli helppoa saada tarjouksia Euroopasta tai antaa lupa julkaista Japanissa (2014) albumejani.
 Ekaa nanikirjaani likelle tehdessä 1996-98, he eivät tehneet MITÄÄN kuten oli sovittu, mullahan oli ehtona että Nania myydään MYÖS Eurooppaan, erotiikka-albumi vain Suomen nihkeille sarjismarkkinoille oli turhankin rohkea...a. Mut virheistä oppii, pitäkää KAIKKI oikeudet itsellänne, ja vaatikaa vaikka 40-50% myyntihinnasta, ei voitoista itsellenne. Kirjavälitys "vaatii" 43 % välitysalennusta, ja saman voi sopia Bookyn kanssa, helposti. Silti näin jää itselle eneemmän käteen kuin yhdenkään ison kustannustalon kanssa, ellet satu osumaan kultasuoneen ja ole nettihitti, tai päivittäissarjantekijä, jonka voi myydä kahteen kertaan: ensin sanomalehtiin ja sit kokooma-albumeina.... ihan tulee Pahkasika mieleen ja " voitonmaksimoisvitsit", jotka ovat liiankin todellista arkipäivää. 20 vuotta meni mullakin tajuta asioiden todellinen laita, tosin maailam muuttui kanssa siinä mukana!
PS: kandee muistaa että ilman TAITEILIJOIDEN työtä julkaisijalla ei ole mitään, mistä maksaa palkkaa toimistojensa tyhjäntoimittajille/ sarjakuvavastaaville!
Liitekuvana, seuraava kustannusnimikkeeni: PeneLopez, Blue De carcel Espanñola-kirjan yksi ½ sivun luonnos.

[Secos-Bill]

Laitetaanpa toinenkin timantti tänne. Kaikki toivovat aina, että olisi jokin nopea temppu tai taikakeino, jolla saa kerralla nostettua tasoaan monta pykälää ilman harjoittelua. Ja kaikki muut sanovat, että sellaista ei ole.

Ehkä sittenkin. Itselläni ovat asennot olleet aina hankalia, erityisesti käsien. Pitkä harjoittelu on parantanut tasoa, mutta aika keskinkertaista on vieläkin. Kunnes...

Tämä Aaron Blaisen YouTube-video pelastaa. Blaisella on animaatio-Oscar, joten hän tietää mistä puhuu.

Lyhyesti: piirrä ainoastaan pää ( ehkä myös olkapäät ) sekä kämmenet. Se riittää luontevaan asentoon. Ei kannata edetä olkapäistä aina kämmeniin asti, tulee pökkelömäisiä asentoja. Kun kämmenet ovat paikoillaan, käsivarret saa helposti parilla vedolla.

Piti kokeilla ja se todella toimii. Loistavasti. Jotain kertoo, että katsoin tämän videon tänään! 

[Markku Myllymäki]

[STD]

Hannu Lipposen Kvaakkiin postaama kaaviokuva, kuinka tehdä perspektiivikuva, jos pakopisteet on huitsin kuusessa.
Tein pikkuopparin Metropoliassa perspektiivin käytöstä Asterix-albumissa Kadonnut kilpi. Se oli myös avartava kokemus.

[Timo Ronkainen]

Oliko se tämä kuva?

Timo

[STD]

Juuri tuo.

[Vanhis]

Nuoran tavoin minullakaan ei enää ole kovin ruusuista kuvaa kustannussopimuksien kannattavuudesta. Sarjakuviin työmäärässä rinnastettavissa olevista kirjoistani 22% sopparilla ei kyllä tuntipalkoille päässyt, vaikka painosmäärät 6000 - 10000 myytiinkin loppuun. Alennuksella myydystä loppuerästä ei enää mitään kostu. Jos saatte sopimuspöydässä valita, niin ottakaa mahdollisimman iso ennakko.

[Reima Mäkinen]

Tein videon liittyen pariin oivallukseen. Vaikka tuon tekemisessä vierähti päiviä, en edelleenkään kykene nimeämään sitä kovin lyhyesti. Huomioita Jack Kirbyn sarjakuvista ja Piirtäjän 6 kikkaa antavat osviittaa. Käytännössä siis olen tutkinut, miettinyt ja avannut sitä miksi Jack Kirbyn sarjakuvat ovat visuaalisuudeltaan niin vaikuttavia. Tuloksia voi uskoakseni soveltaa muihinkin genreihin kuin supersankareihin, jos viitsii itse tehdä hieman ajatustyötä.