En tiedä miksi lyttäsin aikanaan
Black Science -sarjan niin täysin. Koska sitä niin moni vakuuttavasti puolusti, otin ensimmäisen kokoelman nyt uudelleen työn alle. Se menikin sitten sen verran sulavasti, että luen juuri viidettä kokoelmaa.
Koska tarinassa hypitään ulottuvuudesta toiseen, voi Remender vetää idealaaristaan vuoroin sopivan jutun ja yhdistää niitä sitten toisiinsa kun ei muuta tule mieleen.
Tämä on alussa paljon synkempi ja synkeämpi kuin jatkossa, ehkä omaan elämäntilanteeseen ei sopinut että tarinan päähenkilö menettää vaimonsa ja lapsetkin ovat vaarassa. Toisaalta kun näitä vaihtoehtoversioita löytyy useampikin, tulee tähän vähän sellainen hälläväliä-asenne sen suhteen kuka kuolee ja kuka ei, mikä vain sopii eteenpäin syöksyessä.
Neljäs kokoelma menee henkilökohtaisuuksiin ja taustoihin. Siten se on merkittävästi hitaampi kuin vaikka salamana sulavat toinen ja kolmas kokoelma. Otan nyt viidennen kokoelman työn alle ja katsotaan sitten mitkä ovat tunnelmat.
Tuossa neljännessä myös hieman tökkäsi tuo Remenderin vakiokikka hypätä ajassa eteenpäin. Täytyy olla seuraavan sarjan kanssa hereillä, että kuinka monta kertaa mies sitä vetää pakasta.
Kuvittelisin, että neljänteen kokoelmaan mennessä Remender on oivaltanut, että sarja myy ja jatko sitten lähtee venymään. Hienoisesti hienosäädän odotuksia tältä pohjalta jatkon suhteen.
Italialainen
Matteo Scalera kuvittaa hieman samansuuntaisesti kuin vaikkapa Sean Murphy, mutta en aina ole kovin innostunut leveästä hymystä, jonka Scalera henkilöhahmoille piirtää silloinkin kun se ei mielestäni tarinan puolesta sopisi. Teräväkärkisiä nenänpäitä täytyy myös oppia sietämään heti alkuunsa.
Toinen italialainen,
Moreno Dinisio, värittää muutoin hyvin, mutta vetää usein sellaiset pehmentävät pastellisävyt kuvittajan jäljen päälle. Tämä vie hieman tehoja Scaleran sivuilta, jotka pohjautuvat pitkälti hallitsevaan mustaan ja sen vuoksi voimakkaaseen kontrastiin.
Ei tämä lopulta ihan suosikkien joukkoon nouse, mutta hyvin tämän kanssa yksi iltapäivä on vierähtänyt.
mitään siitä ei ole tarkoitettu hauskaksi.
Kyllä Remender oli mm. tuon viittaamani ripulikohtauksen kirjoittanut hah-hah-hauskaksi. Ei se sitä minusta ollut.