Robert Sax

[STD]

Näyttää pienen googlettamisen jälkeen siltä, että rajanveto ligne clairen ja style atomen välillä olevan Keski-Euroopassakin hiukan epäselvää. Mutta yksi asia kyllä käy ilmi: ne eivät ole synonyymejä.


(Ainakin Chromella pystyy kääntämään ranskaa aika hyvin englanniksi. Ja tietty google kääntäjällä.)

[Jarkko Sikiö]

En minä osaa sanoa, kummalle puolelle aitaa jokin sarja tulisi lokeroida.

Osaako tuota eroa oppimaton hahmottaa jollain muulla tavoin kuin tekijöiden kautta lähestymällä?

Intuition kautta siten, että jos kuvassa on samaan aikaan tunnistettava arkkitehtuurinen tyylisuunta sekä auto, lentokone tai laiva, niin se on sitten sitä toista...

[STD]

Minusta atome on tyylitellympää ja modernimpaa (omana aikanaan) jälkeä ja ligne claire puolestaan varovaisempaa ja vanhahtavampaa. Atomeen liittyy myös 50-luvun lopun futuristinen muotokieli. Ligne clairessa viivan paksuus ei hirveästi vaihtele. Käsittääkseni.

Mutta jatkakoon joku viisaampi tästä.

[Jarkko Sikiö]

Olihan siinä kyse muustakin kuin visuaalisesta puolesta. Täytyi olla postmodernia, mutta silleen kiltisti.

Taiteilijat kyllä aina tykkäävät vähän höynäyttää yleisöä, missä atomityylin tapauksessa loppuu postmoderni ja alkaa huumori.

[Petteri Oja]

Sarjaa on tehty kolme osaa, joten todennäköisesti saamme nauttia vastahakoisen autokorjaamonpitäjän agenttiseikkailuista vielä kahden albumin verran.

Vielä itse sarjasta sen verran, että se jatkuu edelleen, neljäs osa on tekeillä ja jos ei hirveästi tule takkiin kahdesta ekasta niin saamme lukea tuleviakin.

[Lurker]

Robert Saxin tekijöiltä on tullut tällaistakin herkkua, Edgar P. Jacobsista kertova elämäkerta-albumi La marque Jacobs.

Tämä lienee eittämättä ligne clairea.

[Lurker]

Vaikka tähän juonen kannalta sangen mielenkiintoiseen konseptiin viitataan ihan otsikkotasollakin (ja ohimennen Kvaakin arvostelussakin), pannaan se nyt kuitenkin spoilerin sisään:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ford kehitti 50-luvun lopulla Nucleon-konseptiauton, joka olisi käyttänyt atomivoimaa. Kuten tiedämme, eihän siitä mitään tullut - ja varmaan ihan hyvä niin.

Ford Nucleon Scale Model, 1958

The Atomic Automobile

Atomityyliä oli siis autoissakin!

[Petteri Oja]

Hyllyy arvio:

https://hyllyy.wordpress.com/2018/06/07/arvio-robert-sax-1-tapaus-nucleon-58/

[Sampsa Kuukasjärvi]

Helppolukuinen ja mukava albumi. On virkistävää lukea tällaisia teoksia, joissa kuvataan ympäristö ja tila perusteellisesti - ei ole hutaistua viivaa eikä pelkkiä puhuvia päitä. Tunnelma on tiheä ja hahmot ja ajankuva kiinnostavia. Kiva kun sarjaa tulee lisää!

Juonessa on kuitenkin pari pientä lapsellisuutta.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Suurlähetystössä ei ole vartijaa ja siellä on kaikki ovet auki niin että sankari pääsee kävelemään portilta kellariin saakka. Päähenkilö ymmärtää romanialaisten keskinäistä puhetta. Jää myös perustelematta, miksi sankari ei turvaudu poliisin apuun. No, tällaisia reikiä on muissakin seikkailusarjakuvissa.

Miksi muuten itäblokin maat kilpailevat keskenään tuosta tietystä pikkuesineestä?

Vielä yksi tuplamoka. Seikkailu tapahtuu vuonna 1957, mutta sivulla 36 alaviitteessä puhutaan Belgian kuningattaresta, jonka hallituskausi alkoi vasta 1960. Kyseinen viite myös on jäänyt suomentamatta ja on tanskaa.

[STD]

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Päähenkilö ymmärtää romanialaisten keskinäistä puhetta.

Suomen kielen marginaaliseen ymmärtämiseen maailmalla  on lopahtanut muutamakin meikäläisen seikkailusarjakuvayritelmä. Kässäri on tyssännyt kuin seinään.

[kaitsu016]

Huomasin myös sellainen lipsahduksen, että vaikka seikkailu tapahtuu vuonna 1957, albumissa vilahtaa vuosimallin 1960 Chevrolet. Ehkä tekijä ei ole vaivautunut tarkistamaan auton vuosimallia vaan ottanut vain mallia jostakin kuvasta.

Noista pienistä puutteista huolimatta albumi on ihan mukavaa luettavaa ja ostan kyllä seuraavankin osan, kun se ilmestyy.

[STD]

Tämä lienee eittämättä ligne clairea.

Näin luulisin minäkin.

[Czaba]

Helppolukuinen ja mukava albumi. On virkistävää lukea tällaisia teoksia, joissa kuvataan ympäristö ja tila perusteellisesti - ei ole hutaistua viivaa eikä pelkkiä puhuvia päitä. Tunnelma on tiheä ja hahmot ja ajankuva kiinnostavia. Kiva kun sarjaa tulee lisää!

Juonessa on kuitenkin pari pientä lapsellisuutta.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Suurlähetystössä ei ole vartijaa ja siellä on kaikki ovet auki niin että sankari pääsee kävelemään portilta kellariin saakka. Päähenkilö ymmärtää romanialaisten keskinäistä puhetta. Jää myös perustelematta, miksi sankari ei turvaudu poliisin apuun. No, tällaisia reikiä on muissakin seikkailusarjakuvissa.

Miksi muuten itäblokin maat kilpailevat keskenään tuosta tietystä pikkuesineestä?

Vielä yksi tuplamoka. Seikkailu tapahtuu vuonna 1957, mutta sivulla 36 alaviitteessä puhutaan Belgian kuningattaresta, jonka hallituskausi alkoi vasta 1960. Kyseinen viite myös on jäänyt suomentamatta ja on tanskaa.

Samoja juttuja mietin itsekin,

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

sitten huomasin ettei päähenkilö suurlähetystössä välttämättä ymmärtänytkään keskustelua, se vain tuotiin meille lukijoille tällä tavalla tiedoksi. Tuon tilanteen jälkeen Sax väisti henkilökuntaa ja joutui lähelle Boonia, ja joutui kiinni, vaikka juuri oli päättänyt ottaa poliisiin yhteyttä.

On kyllä nopeasti lukiessa vaara että hämmentyy noista jutuista, ja se vartioinnin puuttuminen on tietysti tosi kätevää!

[STD]

Mukavasti oli käänteitä tarinassa. Luen kyllä seuraavankin albumin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Samoja juttuja mietin itsekin,

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

sitten huomasin ettei päähenkilö suurlähetystössä välttämättä ymmärtänytkään keskustelua, se vain tuotiin meille lukijoille tällä tavalla tiedoksi. Tuon tilanteen jälkeen Sax väisti henkilökuntaa ja joutui lähelle Boonia, ja joutui kiinni, vaikka juuri oli päättänyt ottaa poliisiin yhteyttä.

On kyllä nopeasti lukiessa vaara että hämmentyy noista jutuista, ja se vartioinnin puuttuminen on tietysti tosi kätevää!

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Ei, kyllähän Robert ymmärsi romanialaisten keskustelusta, että Boon on vankina. Mutta totta, että Robert oli tuossa vaiheessa jättämässä homman poliisille.

Suomennos on sujuva. Vierastin yhdessä kohdassa (sivulla 16) ensin ”kohtaanto”-sanaa ja ihmettelin, miksi siinä ei lue ”kohtaaminen”, mutta sitten äkkäsin, että se on tuossa tahallinen kapulakielinen termi, koska Roberthan ihmettelee vaikeaa puhetta. Hyvä sanavalinta.

Mikäs tämä Robertin labraystävä Martine muuten on ammatiltaan? En hiffannut.

Hyllyy arvio:

https://hyllyy.wordpress.com/2018/06/07/arvio-robert-sax-1-tapaus-nucleon-58/

Kivaa tekstiä. Arvostelussa tuodaan osuvasti esiin nättien autojen korostus sekä se, miten albumi tietoisesti käyttää vanhoja vakoojatarinoiden kaavoja, mutta myös rikkoo tai päivittää niitä.

Kaavojen rikkomiseen liittyen

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

etenkin lopussa paljastunut Boonin kumppani oli minusta yllättävä. 50-luvulla ei olisi rohjettu kirjoittaa sankarille tällaista.