Spider-Man: Into the Spider-Verse (2018)

[Curtvile]

Niin, voihan se olla että olet ainoa ihminen joka vihaa tätä. Mutta hei ketään ei kiinnosta sinun arvostelu-vastaisuus, asia on tullut selväksi.

Tuskin vihaan nähdyn perusteella ja vaikka vihaisinkin olisin tuskin ainut.
Osa periaatteesta koska supersankareita, osa kun on hämähäkkimies, osa kun SJWt ovat "pilanneet" hämiksen naisilla, etnisyyksillä ja vähemmistöillä tai sitten valittu animointitapa on väärä.
Nämä eivät sovi minuun mutta monelle ne ovat ihan yhtä päteviä syitä kuin rotten tomatoes arvosana.

Hyvä jos vähitellen menee perille.
Tosin silloinkaan ei tajuttu etten  vastusta arvosteluja, ainoastaan en arvosta ketään joka ulkoistaa ajattelunsa muille.

Ja sinällään: niin ärsyttävä kuin kvaak onkin siellä olevien kanta on moninverroin yli peruselokuvakriitikkojen.
Osataan arvostaa nyökkäyksiä lähdemateriaaliin ja verrata sitä miten uskollinen on niiden hengelle.

Jos perusvittuilulta ehditään.

[Darzee]

Financial Times antaa vain yhden tähden, kuulemma liian meluisa jopa supersankarielokuvaksi ja päähahmoksi tarkoitettu Miles hukkuu hahmosekamelskaan.

Kyse ei ole periaatteellisesta sarjakuviin perustuviin elokuviin kohdistuvasta vastustuksesta, koska Vesimies-filkka kuitenkin saa kolme tähteä ja suhteellisen myötämielisen arvion.

[Toni]

Helsingin Sanomien Jussi Ahlroth kehuu ja antaa 4 tähteä:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005930858.html

"Juuri tätä nyt tarvitaan. Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia on täydellinen lääke sekä maailmanmurheelle että sankari­ähkylle."

"Spider-Manin kaiken värin ja melskeen keskellä sykkii lämpöä hehkuva suuri sydän."

[Curtvile]

Elokuvan alkaessa oli nollannut odotustason.
Lähdemateriaalissa ei vikaa ole mutta lopputulos oli näkemättä.

Kerrassaan oiva supersankarielokuva ja animaatiosta iso käsi, värien käyttö oli rohkeaa ja jykevää.
Easter eggeinä tunnettuja täkyjä nörtimmälle harrastajalle on ollut usein, kiva nykynormi, mutta harvan rohkeus olisi riittävänyt tekemään mm. Bill Sienkiewicz homagea hänen ja Frank Millerin Love and Warista animaatioon.
Sarjakuva ja popkulttuuriviitteet olivat kohdillaan, hahmot oli ymmärretty (Nicholas Cagen Noir tosin ei ole uskollinen hengelle mutta ei uutta)
Mainio cameo ja lopputekstien jälkeinen osuus sekin pelitti.

Jos miinuksia etsii niin soundtrack on turhan urban rap /RnB omaan makuuni ja se mitä käännöstekstejä vasivautui vilkaisemaan oli luokatonta kuraa mutta siitä alkuperäiset tekijät eivät olekaan vastuussa.

Hieno leffa joka ymmärtää alkuperiään.
Kriitikot sikseen jos Hämähäkkimiehet ovat juttusi mitä todennäköisemmin pidät.

[Mikael Mäkinen]

Kävi niin harmittavasti että tänään tuli katsottua dubbaamaton versio. Mikä ei haitannut minua, mutta kun mukana oli tuo seitsemän-vuotias poikani, eikä hänen lukutaitonsa ihan vielä pysy tekstitysten perässä. Hänkin tosin piti leffasta.

Myönnän olevani arvosteluissani helposti ääripäätä suuntaan tai toiseen, joko pidän erittäin kovasti tai en ollenkaan. Tästä pidin, erittäin kovasti. Visuaalisesti oli yhdistetty monia eri tyylejä tavalla jota en ole ennen nähnyt ja kuitenkin kaikki sopi niin hienosti yhteen. Juoni toimi myös.

Pidän myös siitä että ovat nähneet ja ymmärtäneet meemi-kulttuurin ja osasivat käyttää sitä tavalla johon suurin osa firmoista ei pysty.

Jos löydän itseltäni yhtään ylimääräistä aikaa, menen ja katson tämän uudestaan.

[Vincent]

Alla pikku-SPOILEREITA, joita en jaksa jokaista merkitä erikseen.

Hieman hermostuttaa kirjoittaa tästä leffasta, nyt kun käyty katsomassa, mitään kun vähän samat fiilikset kuin Loganin kanssa aikanaan. Minusta leffa oli hyvä, loistava jopa paikoitellen, mutta ei ihan mikään mestariteos, mutta muitten mielipide sanoo muuta ja se on helppo tapa leimautua joukon ilonpilaajaksi. Nyt jo sitä ylistetään parhaimmaksi Hämis - leffaksi (uuum... Spider-Man 2? Homecoming?) ja jopa vuoden parhaaksi Marvel - leffaksi (Black Panther?! Infinity War?!), enkä ihan pysty itse sanomaan samaa.

Paras pohjustaa pari asiaa, jotta lähestymissuuntani on kaikille selvä.

Ensinnäkin, en ole ikinä lukenut yhtäkään Miles Moralesin tähdittämää sarjista. Hahmon olemassaolo ei häiritse minua, enkä ole näitä #NotMySpiderMan piilorasisteja, minulle yksinkertaisesti "riittää" pääuniversumin Peter Parker ja tämän seikkailut. Suurin kosketukseni hahmoon oli aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Spider-Man ps4 peli, joten ei ollut mitään "fanipoika odotuksia" tms.

Toiseksi, minusta "Hämähäkkiversumi" ei konseptina vain oikein toimi. Parhaat Hämis - tarinat ovat maanläheisiä ja taistelu superroiston kanssa ovat niissä usein pelkästään B - tarina eikä se pääfocus. Iso multiversumi tarina automaattisesti vaatii isompia panoksia, eikä sitä ole minusta toistaiseksi virheettömästi toteutettu Hämiksellä. 90 - luvun animaatiosarjan finaalijaksolla oli hetkensä (ja oli luultavasti yksi sen oi niin vikoja täynnä olleen sarjan yksi parhaimpia jaksoja), mutta veti homman välillä turhan monimutkaiseksi, Shattered Dimensions oli viihdyttävä videopeli, mutta olematon tarina ja tämän villityksen nykypäivänä aloittanut Dan Slottin Spider-Verse on ylihypetetty ja aika yhdentekevä eventti sarjis. En siis tälläkään osalla asettanut odotuksia korkealle.

Jos nyt sitten lopulta itse leffasta puhumaan.

Se missä leffa onnistuu parhaiten on Milesin kasvutarina. Hahmo on alusta asti sympaattinen, tämän vastoinkäymiset koskettavat ja tämän kehitys tapahtuu luontevaan tahtiin. Tykkäsin jopa kovasti tämän vaikeasta oppilas/opettaja - suhteesta rupsahtaneen Peter Parkerin kanssa. Ja kun leffa saa päähahmonsa oikein, niin monia pikkuvikoja on valmis antamaan anteeksi.

Muutkin Hämishahmot olivat viihdyttäviä, mutta edellä mainitua Peteriä ja Gweniä lukuunottamatta , nämä olivat ehkä aavistuksen turhia. Joo joo, nämä tukevat leffan "kuka vain voi olla Hämähäkkimies" - teemaa, mutta mätkintäkohtausten ulkopuolella näitten funktio itse tarinassa oli aika löysä. Etenkin Peni Parker oli läsnä ihan vain "LOL Anime" - vitsejä varten, eikä tämän iso tunteellinen hetki vaikuttanut minuun yhtään.

Animaatio oli kaunista ja tervetulleen persoonallista useitten amerikkalaisten 3D - animaatioleffojen tyylillisesti ollessa toistensa klooneja. Välillä leffa sumensi randomisti joitain hahmoja ja taustaelementtejä, mikä teki etenkin nopeatempoisemmista kohtauksista hyvin epäselviä, mutta se onneksi väheni leffan edetessä. Myöskin jotkin radikaalimmat hahmomallit, kuten Kaiju-Menninkäinen ja Biljardipallo - Kingpin, häiritsivät, mutta se on enemmän subjektiivinen makuasia kuin rehellinen vika leffassa.

Lopputuloksena leffa oli minusta sellainen perushyvä, mutta ei mikään tajunnan räjäyttäjä. Täydellisessä maailmassa jatko-osa olisi puhtaasti Milesin oma leffa, koska tämä satiin eniten oikein, mutta se tiedetään jo nyt, että lisää Hämiksiä on luvassa ja Sonyn tuntien odotan vain milloin nämä onnistuvat tämänkin laivan upottamaan tekijöiden varpaille astuvilla vaatimuksillaan.

Täysin turha pilkun viilaus/kitinä vielä lopuksi: Oliko mitään pointtiä vaihtaa Otto Octaviuksen sukupuolta, kun sarjiksissa on jo erillinen naisversio Tohtori Mustekalasta?

[Curtvile]

Harvoin jos koskaan olen lukenut yhtä hyvin perusteltua näkemystä subjektiivista puutteista, iso käsi.

Itsellä on eri suhtautuminen, joskin tässä tullaan juuri siihen että olen lukenut reilusti yli 30 v hämähäkkimiestä ja itselle juurikin Miles Morales on kolahtanut.
Kuten myös edellä mainittu SpiderVerse tarina sarjakuvissakin, joskin itse olisin valikoinut siitä eri hahmoja joten toisaalta hyvä etten ollut se tyyppi.

Parhaiten tässä itselle toimi juurikin se mikä monesti ei toimi, tässä ihan oikeasti tunsi uppoutuvansa sarjakuvan maailmaan koska animaatio nyt lähtökohtaisestikin on lähempänä sarjakuvaa kuin näytelty oli näyttelijä miten taitava ja saman näköinen ja mitä CGitä ikinä.

Raimin kahden ensimäisen, ekan amazing spidermanin (ja kakkosen ihan lopun) ja Homecomingin ohella tässä oli oikeaa henkeä joka teki siitä hienon Hämähäkkimieselokuvan itselle.

Stan Lee cameo oli (paitsi herran juuri menehdyttyä) koskettava myös miehen persoonalle sopiva niin kovin monin eri tavoin.
Upeaa itseironiaa.

Moni elokuva silti nykyään luottaa että riittävästi niitä nörttitäkyjä ja kukaan ei sitten huomaa että juonta/asiaa on saman verran kuin james bondeissa ja perus suortaan devarille jean claude fon dammailuissa eli vähemmän tolkkua kuin täysorvoilla on eläviä biologisia vanhempia.
Minusta tässä tasapaino pidettiin vaikka campbellilainen sankarin tarina menikin kuten yleensä.

Itselle tämä siis enimmäkseen pelitti.
Ne puutteet oli Noirin täysin mäkeen vedetty persoona (kyllä, kyllä: ymmärrän hyvin että oikeasti karu suoraan Broadwalk Empiresta repäisty traaginen vigilantetappaja olisi heittänyt elokuvan ikärajan ylös ja ollut merkittävä tyylirikko) ja vaikken animehämikselle niin lämmennyt itsekään siedin paremmin kuin elokuvan soundtrackia.

Sony on tehnyt nyt kaksi täysosumaa hämispuolellaan: tämän ja Venomin joten Marvel ei saane kruununjalokiveään ihan pian takaisin, jos koskaan.

Kuten sanottu, koska biljardipalloKingpin on sekin suoraan mm. Sienkiewiczilta ja se tarinan primus motor syy juurikin sieltä samasta lähteestä itselle tämä oli sitä että sarjakuvaa sovitetaan liki 1:1 ainakin hengeltään jonka minusta pitäisi olla perusasetus filmatessa.

Mutta se on vain oma kantani.
Vincent ei suinkaan ole joukon ilonpilaaja, vaan vilpittömän rehellinen ja sehän on tarkoituskin. En voi niidenkään mielipidettä jotka katsoivat Venomin ja totesivat sen olevan ns. mustaa paskaa kiistää, vaikken kantaa jaakaan.
Vaikka kiistäisin ei subjektiivinen kokemus muuksi muutu, kunhan se on itse hankittu.

Ei tämä ehkä paras hämähäkkimies-elokuva ole, mutta kun muistaa sen televisioelokuvahirvityksen ja lukuisat muut sarjakuvafilmatisoinnit vanhoista batman tv sarjoista ja modesty blaiseista....
Sitä huomaa olevansa onneksa kun elää sarjakuvaelokuvien renesanssiajan alkupuolella, silloin kun asia on juuri saatu käyntiin ja siihen mitä sen olisi aina pitänyt olla.

Huteja on ja tulee vastakin, mutta itselle tämä oli liki Dreddin (2012) tapainen hyvän tuulen elokuva.
Täysin erilainen kuten pitääkin, mutta lähdemateriaalia kunnioittava ja itsenäisenä elokuvanaan toimiva.

[Maisteri Outo]

Tuli käytyä myös itse uusi Spiderverse katsomassa, ja nautin kyllä elokuvasta suunnattomasti. En ehdi nyt mitään pidempää kritiikkiä kirjoitella, mutta laitetaan lyhyitä pointteja: Nätin näköinen, ei yhtään tylsää hetkeä, päähenkilö samaistuttava ja herätteli tunteita puoleen jos toiseenkin.

Vuoden paras supersankarielokuva? Kyllä, ehdottomasti.

Paras hämiselokuva? Noooo, ei ehkä. Mutta ei tämä siitä arvosanasta kyllä kauaksi jää.

Ai niin, lopputekstien jälkeinen kohtaus. WTFWTFWTFWTFHuutonaurua. Nuff' said.

[Curtvile]

Ensimmäinen härnäke jatkosta
Spider-Man : Across the Spider-Verse

[X-men]

Ensimmäinen härnäke jatkosta
Spider-Man : Across the Spider-Verse

Toivottavasti juoneenkin on sitten panostettu sillä ekassa mentiin alta riman vaikkei rima ollut kovinkaan korkealla.