Alla pikku-SPOILEREITA, joita en jaksa jokaista merkitä erikseen.
Hieman hermostuttaa kirjoittaa tästä leffasta, nyt kun käyty katsomassa, mitään kun vähän samat fiilikset kuin Loganin kanssa aikanaan. Minusta leffa oli hyvä, loistava jopa paikoitellen, mutta ei ihan mikään mestariteos, mutta muitten mielipide sanoo muuta ja se on helppo tapa leimautua joukon ilonpilaajaksi. Nyt jo sitä ylistetään parhaimmaksi Hämis - leffaksi (uuum... Spider-Man 2? Homecoming?) ja jopa vuoden parhaaksi Marvel - leffaksi (Black Panther?! Infinity War?!), enkä ihan pysty itse sanomaan samaa.
Paras pohjustaa pari asiaa, jotta lähestymissuuntani on kaikille selvä.
Ensinnäkin, en ole ikinä lukenut yhtäkään Miles Moralesin tähdittämää sarjista. Hahmon olemassaolo ei häiritse minua, enkä ole näitä #NotMySpiderMan piilorasisteja, minulle yksinkertaisesti "riittää" pääuniversumin Peter Parker ja tämän seikkailut. Suurin kosketukseni hahmoon oli aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Spider-Man ps4 peli, joten ei ollut mitään "fanipoika odotuksia" tms.
Toiseksi, minusta "Hämähäkkiversumi" ei konseptina vain oikein toimi. Parhaat Hämis - tarinat ovat maanläheisiä ja taistelu superroiston kanssa ovat niissä usein pelkästään B - tarina eikä se pääfocus. Iso multiversumi tarina automaattisesti vaatii isompia panoksia, eikä sitä ole minusta toistaiseksi virheettömästi toteutettu Hämiksellä. 90 - luvun animaatiosarjan finaalijaksolla oli hetkensä (ja oli luultavasti yksi sen oi niin vikoja täynnä olleen sarjan yksi parhaimpia jaksoja), mutta veti homman välillä turhan monimutkaiseksi, Shattered Dimensions oli viihdyttävä videopeli, mutta olematon tarina ja tämän villityksen nykypäivänä aloittanut Dan Slottin Spider-Verse on ylihypetetty ja aika yhdentekevä eventti sarjis. En siis tälläkään osalla asettanut odotuksia korkealle.
Jos nyt sitten lopulta itse leffasta puhumaan.
Se missä leffa onnistuu parhaiten on Milesin kasvutarina. Hahmo on alusta asti sympaattinen, tämän vastoinkäymiset koskettavat ja tämän kehitys tapahtuu luontevaan tahtiin. Tykkäsin jopa kovasti tämän vaikeasta oppilas/opettaja - suhteesta rupsahtaneen Peter Parkerin kanssa. Ja kun leffa saa päähahmonsa oikein, niin monia pikkuvikoja on valmis antamaan anteeksi.
Muutkin Hämishahmot olivat viihdyttäviä, mutta edellä mainitua Peteriä ja Gweniä lukuunottamatta , nämä olivat ehkä aavistuksen turhia. Joo joo, nämä tukevat leffan "kuka vain voi olla Hämähäkkimies" - teemaa, mutta mätkintäkohtausten ulkopuolella näitten funktio itse tarinassa oli aika löysä. Etenkin Peni Parker oli läsnä ihan vain "LOL Anime" - vitsejä varten, eikä tämän iso tunteellinen hetki vaikuttanut minuun yhtään.
Animaatio oli kaunista ja tervetulleen persoonallista useitten amerikkalaisten 3D - animaatioleffojen tyylillisesti ollessa toistensa klooneja. Välillä leffa sumensi randomisti joitain hahmoja ja taustaelementtejä, mikä teki etenkin nopeatempoisemmista kohtauksista hyvin epäselviä, mutta se onneksi väheni leffan edetessä. Myöskin jotkin radikaalimmat hahmomallit, kuten Kaiju-Menninkäinen ja Biljardipallo - Kingpin, häiritsivät, mutta se on enemmän subjektiivinen makuasia kuin rehellinen vika leffassa.
Lopputuloksena leffa oli minusta sellainen perushyvä, mutta ei mikään tajunnan räjäyttäjä. Täydellisessä maailmassa jatko-osa olisi puhtaasti Milesin oma leffa, koska tämä satiin eniten oikein, mutta se tiedetään jo nyt, että lisää Hämiksiä on luvassa ja Sonyn tuntien odotan vain milloin nämä onnistuvat tämänkin laivan upottamaan tekijöiden varpaille astuvilla vaatimuksillaan.
Täysin turha pilkun viilaus/kitinä vielä lopuksi: Oliko mitään pointtiä vaihtaa Otto Octaviuksen sukupuolta, kun sarjiksissa on jo erillinen naisversio Tohtori Mustekalasta?