VIHAAN DIGISARJAKUVIA!

[Kreegah Bundolo]

VIHAAN DIGISARJAKUVIA!

[matti hagelberg]

 

[Darth Mika]

VIHAAN DIGISARJAKUVIA!

En vihaa (ehkä hiukan) digisarjakuvaa, mut en saa samoja kicksejä kuin, jos lukisin oikeata käsin kosketeltavaa sarjakuvaa.

Vihaan Sanomien puhelinmyyjiä, jotka soittaa mulle ja yrittää myydä Aku Ankka lataamoa. Mä luen Aku Ankan lehtenä, en bitteinä.

Mä vihaan kun Suomen Posti tuo mun Aku Ankka-lehteni joskus torstaina, vaikka Aku Ankan kuuluisi tulla keskiviikkona...taitaa olla yleinen ongelma.

Mä vihaan myös sitä, että joka vuosi Aku Ankka, Roope-setä ja Kuukausiextra kallistuu.

[Kreegah Bundolo]

Maurice Sendak sanoi sen parhaiten: "Fuck them is what I say. I hate those e-books. They cannot be the future. They may well be. I will be dead. I won’t give a shit."

[ekku]

Maurice Sendak sanoi sen parhaiten: "Fuck them is what I say. I hate those e-books. They cannot be the future. They may well be. I will be dead. I won’t give a shit."

10-4

Ekku

[Gothicus]

no marginaalimme kituuttaa henkitoreissaan eteenpäin vielä heidän ja osan jälkikasvujaan elinkaaren verran.

Joo, vähän kuten läpiammuttu alikersantti Lehto öisen sateen kastelemassa kanervikossa: Vanhala.... Rahikainen...!

[Jarkko Sikiö]

puhu vain omasta puolestasi.

Onhan näitä vielä elossa, mutta ei kai digitaalisessa maailmassa tule olemaan mitään vastaavaa. Tai kenties Harvey Pekarin digivastine järjestelee valtavaa piraattikokoelmaa kiintolevyllä. Tai sitten keräileminen on tulevaisuudessa sellainen hipsterien juttu.

Omasta puolestani voin sanoa, että oli ahdistava ajatus jättää kokoelma, myydä pois ja luopua osoittautui ylivoimaiseksi kynnykseksi.

Sarjakuvapuolella myös ratkasiu siirtyä lehtiformaatista pois on tappanut alan.

Ei millään pahalla, mutta muistui tätä lukiessa mieleen, kun joku kansanradiossa (mahdollisesti 90-luvun alussa) valitti, kun eivät nuoret osaa syödä läskisoossia. Se paras osuus – läski itsessään – leikataan lihasta pois ennen keiton valmistamista...

[Veli Loponen]

Kyllähän digillä on paikkansa. Mullakin se on lisännyt huimasti luetun sarjakuvan määrää ja laajuutta. Lisäksi digi tulee ehdottomana lisänä, kun joutuu nykyisin jonkin verran työn takia matkustamaan, eikä ole mitään mieltä kantaa mukana kauheaa kasaa sarjakuvia. Idea kai onkin siinä, että eri formaatit ja julkaisukanavat pitää nähdä toisiaan vahvistavana.
En mäkään kuitenkaan painettuja sarjakuvia ole hylkäämässä tai myymässä pois. Edelleen ne parhaat hankitaan hyllyyn ja digi toimii uusien sarjojen kokeilualustana ja keskinkertaisen matskun lukemisena.

[Jarkko Sikiö]

Edelleen ne parhaat hankitaan hyllyyn ja digi toimii uusien sarjojen kokeilualustana ja keskinkertaisen matskun lukemisena.

Hyvä digistrategia. Itselle käytännön pakosta fyysinen sarjakuva rajoittuu Willereihin ja muu tulee luettuna diginä.

[Timo Ronkainen]

Pyöränkumilla ja hampailla on paikkansa, mutta pakko myöntää: diginä on saanut lukea ja nähdä enemmän kuin muuten ikinä olis ollut mahdollista. Digin voima on siinä että siitä löytää hakemansa nopeasti, olkoonkin että minä ainakin vielä mieluusti luen kirjani, sarjakuvani etc yhä paperilta mieluiten. Kiusaus digiin on kyllä vahva.
Keräileminen diginä voisi olla outoa.

Timo

[Toni]

Täytyy se itsekin myöntää, että vaikkein digijulkaisuista välitä, on niihin osittain ollut ihan pakko siirtyä.

Pyrin kuitenkin lukemaan jokaista Tähtivaeltaja-lehden uutispalstaa varten sellaiset viitisentoista tai enempi uutta jenkkisarjisaloitusta ainakin parin numeron verran, jotta tietäisin, mitä niistä kantsii lukijoillemme alustavasti kehua. Ja kun talous on siinä tilassa kuin se nykyisin on, ei noita ole mitenkään varaa ostaa painettuina - joten on pakko turvautua digiversioihin, jotka irtoavat yleensä todella huomattavasti halvemmalla. Ja tehdä sitten niiden perusteella valistunut arvaus, onko sarjasta kenties mihinkään.

Käytännössä olen kuitenkin huomannut, että digin kanssa menee paikoin ihan metsään. Diginä paskalle vaikuttanut sarjakuva voikin olla painettuna ihan pirun hyvä.

Diginä luetut sarjikset myös katoavat pääkopasta lähes totaalisesti jo muutamassa päivässä, kun painetut muistaa vielä vuosienkin päästä. Tässä on toki se hyvä puoli, että kun noita samoja sarjiksia lukee sitten Sarjisvuosiartikkelia varten painettuina versioina, tuntuu kuin lukisi sarjista, jota ei ole koskaan aiemmin nähnytkään!

Nautinnoksi ei digisarjakuvien lukemista voi kyllä ikinä kutsua.

[Curtvile]

Ei millään pahalla, mutta muistui tätä lukiessa mieleen, kun joku kansanradiossa (mahdollisesti 90-luvun alussa) valitti, kun eivät nuoret osaa syödä läskisoossia. Se paras osuus – läski itsessään – leikataan lihasta pois ennen keiton valmistamista...

ei millään pahalla mutta tästä lausunnosta tulee mieleen Marie-Antoinettelle todennäköisesti valheellisesti laitettu "Qu’ils mangent de la brioche" eli "Jos heillä ei ole leipää syökööt leivoksia"

Lehti ei ole läski, se on se liha josta ponnistetaan ja vaikka moni kaltaiseni sarjakuvan suurkuluttaja täällä on sanonut olevansa digin käyttäjä käytännön syistä se ei ollut syyni sarjakuvan alasajoon.

Me kaikki kun olemme sarjakuvalehtien kasvatteja, nyt ollaan Bamsen mangan ankkojen ja Tex Willerin varassa.
Varsinkin suurempien kaupunkien ulkopuolella.

Ja kun lisää ja suurempia kuluttajapolvia ei tule turha inistä kustantajille miksei tule jokaista uutta integraalia muitten maitten kanssa useiden tonnien tappiolla yhteispainatuksista huolimatta.

[Jarkko Sikiö]

Diginä paskalle vaikuttanut sarjakuva voikin olla painettuna ihan pirun hyvä.

Minulla on vastaavia kokemuksia mutta niin päin, että olen paperilla luettua selannut uudestaan diginä ja ihmetellyt, että tämä olikin ihan persiistä vaikka muistin toista.

Koska en enää paljoa paperilta lue, en yhdistänyt asiaa digitaalisuuteen. Kymmeniä kertoja luetut Marvelit ovat kuitenkin diginä ihan yhtä hyviä kuin paperilla, ehkä parempiakin kun painomuste on sutannut sivut. Toisaalta digitaalisuuteen sitten liittyy isoja ongelmia, mistä kirjoitin etusivulle hiljattain.

Unohtaminen on kyllä yhdistävä kokemus, minullakin menee digiluetut monesti ihan toisesta korvasta ulos. Onkohan tässä sama juttu, että käsin kirjoitettu jää paremmin opiskellessa mieleen.

Me kaikki kun olemme sarjakuvalehtien kasvatteja

Ei kerrata kaikkea vuosien mittaan keskusteltua, mutta ei kaikki muutos ole siitä lähtöisin, etteivät kustantajat tahdo lehtiä julkaista. Sitä minä tuolla läskisoosillakin koetin sanoa, näissä jutuissa kun on paljon "miksei kaikki ole kuin aina ennen" -ajankuvaa.

Kuitenkin Aku ja Tex menee kaikissa formaateissa, mangaa on vahingoittanut piratismi jne.

Suomessakin RW puskee jenkkisarjoja melkoisesti, mikä on ihan viime vuosien juttu tuossa mittakaavassa ja toivon mukaan tuo pienet painokset, paljon nimikkeitä -linja toimii. Ei tuota määrää uutta ja vanhaa jenkkisarjaa saataisi suomeksi millään logiikalla.

Suomessa digi ei varmasti merkittävästi ole vaikuttanut suuntaan tai toiseen, digi enemmän täydentää kuin syrjäyttää.

[Curtvile]

Kun kyse ei ole "miksei kaikki ole kuin ennen" ajattelusta vaan siitä että digitaalisuus on osa yleisempää kulttuurikentän marginalisoitumista.
Heiluriliike takaa että jotain rakenteellisia mokia korjataan ryhtiin jotenkin, mutta jo tapahtunutta vahinkoa se ei muuta.

Aku ja Tex menevät kaikissa formaateissa koska on kaikki formaatit. Tässä on syntynyt sama epäkohta joka lähentelee jo luokka-ajattelua: koulutettujen ja rikkaiden vesoilla ja varsoilla on mahdollisuudet elämään koulutukseen ja kulttuuriin ja muilla ei.

Kvaakkia seuratessa moni ihmettelee mikseivät kustantamot ja tahot ole hereillä tai mikseivät elokuvalafkat tee jatko-osia koska rahaahan tulee ovista ja ikkunoista.
Digtalisaatio on toki mahdollistanut monelle ne elokuvat, tv-sarjat, musiikin ja sarjakuvat joita ei aiemmin mistään ole saanut, mutta se ei ole tukenut tekijöiden oikeuksia tai lisännyt kulttuurin kukoistusta uuteen renesanssiin.

Sarjakuvapiirit eivät katoa mutta ne suppenevat ja yksi iso syy on itseään toteuttava ouroborosprofetia: kun ei kannata ei kannata niin ei synny uusiakaan lukijoita joten...ei kannata.

Kävin lekuroinnin jälkeen muutama hankkimani tuore albumi ja lehti mukanani kirja-ja sarjakuva-alan liikkeessä ja kolmesta tutuhkosta ja uteliaasta myyjästä otanta nähdessä hankkimani Judge Dredd albumin oli:
" Mahtavaa!"
" mutta eikös tämä loppunut jo vuosikymmeniä sitten?"
ja
"Mikä tämä on?"

Asia ei häiritsisi jollei ilmiöön olisi törmännyt jo aiemminkin kovin monen nimikkeen kohdalla.
Valikoima rajaantuu vain ja ainoastaan isoihin nimiin, yksipuolistuu ja moniäänisyyden sijasta siitä tulee vielä suppeampi.

kuten on jo käynyt musiikissa ja elokuville ja kirjoille. Erinomaista jos haluaa sisustetun stefan lindfors designkodin ja kirjakaupastaan latte-kahvin kermavaahdolla ja elokuvien sijaan pirusti irtokarkkeja.
Joissa niissäkin on kulutuskynnys, kulttuuri kun tulee asumis-ja elämiskulujen jälkeen.

Digitaalisuus ei ole silkka peikko ja syypää keikkeen pahaan, mutta se ei myöskään ole toteuttanut lupauksiaan kulttuurisesta runsaudensarvestaan ja tasa-arvoistavasta tekijästään.

[Veli Loponen]

Minulla on vastaavia kokemuksia mutta niin päin, että olen paperilla luettua selannut uudestaan diginä ja ihmetellyt, että tämä olikin ihan persiistä vaikka muistin toista.

Koska en enää paljoa paperilta lue, en yhdistänyt asiaa digitaalisuuteen. Kymmeniä kertoja luetut Marvelit ovat kuitenkin diginä ihan yhtä hyviä kuin paperilla, ehkä parempiakin kun painomuste on sutannut sivut.

Mä olen huomannut, että etenkin vanhemmat sarjat ei oikein toimi diginä. Johtuu ehkä osin siitä, että luen sarjakuvat iPad minillä ja vanhemmissa sarjoissa on yleensä enemmän tekstiä, mikä pienessä koossa tekee lukukokemuksesta vähemmän mukavan, kun joutuu tihrustamaan.
Toisaalta etenkin DC:llä on toi digimatskun valmistelu välillä ala-arvoista, niin että vanhoista lehdistä on otettu vain skannaukset. Näytöllä näyttää sitten aika pahalta. Vaikka kyllähän ne niitä päivittää parempiin sitä mukaa kuin paperijulkaisujen vuoksi (?) niitä putsaavat parempaan kuosiin.