Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvan reproaminen  (Luettu 43169 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 087
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #75 : 18.06.2017 klo 19:30:10 »
Näin 60-lukulaisesta painoteknologiasta tulee nykyhetken visuaalinen detalji.

Hyvin sanottu. Tämä on sitä entisöinnin filosofiaa.

Kyllä vain minustakin rasterit ovat osa alkuperäistä teosta.

Kun kyse on rasterikalvoista, niin kyse on tietenkin kynään tai siveltimeen verrattavasta kuvittajan valinnasta ts. se tulee rinnastaa tussiviivaan.

Kun kyse on väreistä, rasterien poistaminen muodostaa monesti "kontrastin" voimakkaammin käsitellyn osuuden ja muun kuvan välille.

Blur-toiminnon käyttäminen tai rasterien eliminoiminen tasaisiksi väripinnoiksi on yllättävän vaikea tehdä hyvin.

Kun kyse on väreistä, niin minua tietyllä tapaa myös vaivaa se, kuinka värittäjän – joka kiistatta on osa "tiimiä" – osuus poistetaan täysin kuvasta.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 047
  • <><
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #76 : 18.06.2017 klo 21:58:28 »
Mutta kyllähän noi vanhempien sarjakuvien värirasteritkin tuli kalvosta. Painossahan ne värierottelutädit niitä leikkeli värittäjän värimallien mukaisesti.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 087
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #77 : 18.06.2017 klo 22:18:38 »
Mutta kyllähän noi vanhempien sarjakuvien värirasteritkin tuli kalvosta.

Tarkoitin erottaa kuvittajan ja värittäjän osuudet toisistaan, mutta en ajatellut niin pitkälle, että eihän tuo(kaan) ole aina niin selvä juttu vrt. tussimusta ja CMYK-musta.

Petri Aarnio

  • Graafikko, toimittaja, entusiasti
  • Jäsen
  • Viestejä: 353
  • Waugh!!!
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #78 : 19.06.2017 klo 09:24:31 »
Netistä löytyi oikein ohje homman hoitamiseksi. Demonista puuhaa.
http://www.cs.huji.ac.il/labs/cglab/projects/comics/comics.pdf
"We also applied our method to a large number of scanned pages from a variety of comic books, including North American comic books: Batman (by DC Comics), Iron Man (by Marvel Comics), and Bone, as well as several famous Franco-Belgian comics: Tintin, Jeremiah, and Thorgal."
« Viimeksi muokattu: 19.06.2017 klo 09:27:15 kirjoittanut petriaarnio »
AKUT TAND BUNDOLO! TARZAN JEL <AKUT, EI TAPPAMISTA! TARZAN ON TÄSSÄ!>

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 881
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #79 : 19.06.2017 klo 23:08:17 »
Varmaankin ns. rasterinpoisto tulee ajankohtaiseksi nimen omaan digiuusintojen tekemisen yhteydessä. Sinne kun jättää sen vanhan "isopalloisen" rasterin, niin näytön huono tarkkuus tuottaa ikävän moire-efektin. Lopulta siis se "korjattu" digiversio on tavalla tai toisella paksa.

Painotöissä parempi uusi tekniikka ja paperi mahdollistavat vanhan rasterin uudelleenrasteroinnin niin että vanhat rasteripisteet säilyvät (kuten ainankin Timo edellisellä sivulla esitti).
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 087
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #80 : 20.06.2017 klo 03:05:09 »
Eipä tule mieleen esimerkkejä, mutta olen joskus ihmetellyt vastaavaa jälkeä, varmaankin tuontapaista muokkausta on ollut taustalla.

PDF-versiosta ei saa niin hyvin selvää, mutta tekstin abstract esittää  samat kuvat suuremmassa koossa. Siitä näkyy, kuinka tussiviivasta katoaa terävyys ja kulmat pyöristyvät.

Tuosta yksittäisestä kuvasta se ei käy niin ilmi, mutta kun koko sivu on vastaavalla tavalla käsitelty, kuvitukseen tulee sellainen omituinen keinotekoisen silkoisuuden, paremman sanan puutteessa muovisuuden, tunne.

Kyllähän lopputulos näyttää hyvältä ruudulla – tässä tavoite on sähköinen julkaiseminen ja painotetaan mm. skaalattavuutta – mutta kyllä kuvitus käy prosessin aikana lävitse hyvin radikaalin muutoksen.

Kaukana on tällainen "digitaalinen rekonstruktio", kuten kirjoittajat sitä nimittävät, alkuperäisteoksesta.

Tämä on ehkä jonkinlainen vaihtoehto uudelleenvärittämiselle.

Kirjoittajat toteavat monissa kohdin edenneen yrityksen ja erehdyksen kautta. Abstract kertoo tämän julkaistun 2012 eli massadigitoinnin alkuvuosina.

Petri Aarnio

  • Graafikko, toimittaja, entusiasti
  • Jäsen
  • Viestejä: 353
  • Waugh!!!
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #81 : 20.06.2017 klo 10:20:13 »
Hyvä pointti tuo että rasteripiste aiheuttaa moiretta näytöllä.

Tussiviivojen pyöreys häiritsee minuakin.

Vaikka, jos ja kun uudelleentehdään sarjakuvaa, tavoitellaan faximile - näköispainosta, eräs näkökulma erilaisiin modauksiin (uusi käännös, uusi väritys, sisällön editointi, jne.) on että kyseessä on eri julkaisu kuin mitä alkuperäinen oli. Ja että modausten myötä sisällöt esitellään uusille sukupolville hivenen eri painotuksin.

Tavallaanhan se rasteripistekin oli ensimmäisen julkaisupolven tekninen ratkaisu.

Itse kuitenkin pidän tärkeänä ohjenuorana erilaisten "virheiden" korjaamisessa, että kuvittelen miten alkuperäiset tekijät olisivat halunneet tehtävän. En usko että DH uudelleenväritetty versio Tarzanista olisi mennyt läpi Manningilla.

Manninghan nautti julkaisutekniikan kehittymisestä juurikin Tarzanin Eurooppaalbumeissa. Hän pääsi assistentien voimin maalaamaan tussiväripiirroksiin akvarelli ja guassi tausta.

AKUT TAND BUNDOLO! TARZAN JEL <AKUT, EI TAPPAMISTA! TARZAN ON TÄSSÄ!>

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 881
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #82 : 20.06.2017 klo 13:32:54 »
Kyllähän lopputulos näyttää hyvältä ruudulla – tässä tavoite on sähköinen julkaiseminen ja painotetaan mm. skaalattavuutta – mutta kyllä kuvitus käy prosessin aikana lävitse hyvin radikaalin muutoksen.
Vanha teknikka toistaa taiteilijan viivan ja kädenjäljen. Uusi tekniikka palvelee sitten muita tarkoituksia ja piirtäjä on vain yksi mitätön yksityiskohta siinä koneistossa. Kompromissiksi tätä väitetään, mutta todellisuudessa mennään tekniikan, ei taiteen ehdoilla.  :)
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 087
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #83 : 20.06.2017 klo 20:31:32 »
Kuten toisessa yhteydessä olen todennut, printtilaatu herättää selkeitä mielikuvia.

Sen sijaan digilaatu voi olla mitä tahansa. Ei ole kehitetty luokkia, mihin voisi liittää laatumääreitä.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 087
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #84 : 07.05.2018 klo 02:23:37 »
Ensimmäinen Simonsonin Thor Visionaries -kokoelmista on julkaistu alkuperäisillä väreillä 2009 ja uudelleenväritettynä Omnibus-julkaisuna 2011.

Sähköisenä ensimmäinen, ei siis Omnibus, on tarjolla vain uudelleenväritettynä versiona vuodesta 2012 lähtien.

Tästä ei ole mitään mainintaa missään. En jaksa tarkistaa, onko uusissa painoksissa alkuperäiset värit, todennäköisesti uudelleenväritettyä kauheutta on tarjolla myös paperiverioissa.

Tuli mieleen erään nettisivun läpiruotima Dark Horsen Conan-uudelleenjulkaisu, jossa Barry Windsor-Smithin barbaari oli väritetty uudelleen. Sen kirjoittaja huomautti värien olevan osa visuaalista kerrontaa.

Simonsonin tapauksessa asia on ihan sama. Thorin ottaessa osumaa Beta Ray-Billin aluksen torjuntatulesta leiskuivat iskun värit ulkoreunalla punaisina ja sisemmällä vaaleanpunaisena (täytyy olla kontrastia sankarin ja taustan välillä).

Tällä kuvattiin iskun voimaa, mutta sen voi lukea myös iskun tuottamana kipuna. Uudelleenväritettynä sama ruutu sisältää vähemmän kontrastia, isku on tasaisempi, enempi vaaleanpunainen ja keskustassa on kalvakasta flare-efektiä. Uudelleenväritetty versio on samantekevä pyllähdys, että hupsistakeikkaa, siristellään vähän silmiä.

Koko ruutu luetaan aivan eri tavoin!

Samalla sivulla ruutu, jossa vasara iskee sinivalkoista lentorataa pitkin kohden Beta Ray-Billin punaista alusta luetaan siten, että kylmä pohjan viima iskee vastoin kuumana käyviä tykkejä. Mystinen vs. tiede.

Uudelleenväritetty versio on oranssia liukuväriä niin vasaran lentoradan kuin aluksen osalta. Se ei välitä lukijalle mitään sen enempää kuin kuvittaja on piirtänyt.

Kuvitelkaa nyt, että tätä teurastusta on ollut suorittamassa ihan sellainen tuiki-tuntematon ja nimetön kaveri kuin Steve Oliff. Jos joku ei tunne nimeä, niin sanotaan että lause oli sarkasmia, eikä tuon klassisempaa värittäjää enää voisi iskeä pöytään. Fanitin miestä Otomo-jutuista lähtien, ja oli aikanaan ainoa värittäjä jonka tunsin nimeltä.

Oliff aivan satavarmasti käsittää mitä tekee, joten miksi miehestä on tullut superpahis?

Harrastajakunnasta on turha odottaa mitään, nämä kun laittavat alkuperäiset ja uudelleenväritetyt versiot rinnakkain ja toteavat: "Can anyone truly argue that the one on the right is not vastly superior?"

Olen ihan typertyt tällaisesta vääryyden ja hölmöyden yhdistelmästä.

Piraattien vanha puolustus-slogan "digital preservation" kuulostaa tämän jälkeen fiksulta. Harmi, että se oli pelkkää suunsoittoa, eikä todellista säilytysfilosofiaa.

Tänään tarvittaisiin oikeasti skannattuja versioita alkuperäisistä sarjakuvasivuista alkuperäisessä loistossaan.

Miten tulevat harrastajat oppivat arvostamaan vanhoja mestareita.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 047
  • <><
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #85 : 07.05.2018 klo 09:27:04 »
Harrastajakunnasta on turha odottaa mitään, nämä kun laittavat alkuperäiset ja uudelleenväritetyt versiot rinnakkain ja toteavat: "Can anyone truly argue that the one on the right is not vastly superior?"

Olen ihan typertyt tällaisesta vääryyden ja hölmöyden yhdistelmästä.
Joku aika sitten tajusin olevani vanha, kun jollakin sarjakuvasivustolla arvosteltiin vanha sarjakuva. Kyseinen lehti oli joku Byrnen 80-luvun Teräsmiehistä. Arvostelija hehkutti sarjakuvan vanhuutta, sitä, miten se on niin old schoolia ajatuskuplineen ja flättiväreineen ja marginaaleineen.
Silloin tajusin, että nykylukijat ovat ainakin osin sukupolvea, joka on yksinkertaisesti tottunut tietokoneväritykseen ja entinen väritystyyli on heille outoa ja jopa kökköä. Tämä sun esimerkki osoittaa oikeastaan sen, että kyse ei ole pelkästään makumieltymyksistä vaan on menetetty myös kyky lukea tuon ajan värejä. Eihän tosiaan nykyään tietokonevärityksessä, kuten aika hyvin osoitat, sen kummemmin kerrota tarinaa, vaan välillä tuntuu, että värittäjä jopa yrittää vähän ohittaa kuvittajan (hyvänä esimerkkinä esimerkiksi Dean White, joka aika ronskisti poistelee piirtäjän viivoja värityksensä alta).
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 087
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #86 : 07.05.2018 klo 18:21:28 »
Tämä sun esimerkki osoittaa oikeastaan sen, että kyse ei ole pelkästään makumieltymyksistä vaan on menetetty myös kyky lukea tuon ajan värejä.

Tämä varmaan osaltaan vaikuttaa vanhan sarjakuvan arvostukseen. Vanhan harrastajankaan on vaikea sanoa, miten hyvä sarjakuva on aikanaan ollut ellei sitä ole tarjolla kuin uudelleenväritetyssä muodossa.

Surullistahan tässä on se, että digitaalisena voisi yhtä hyvin olla tarjolla alkuperäinen ja uudelleenväritetty, mutta uudelleenväritetty tapaa korvata takautuvasti kaikki versiot.

Olisipa edes joku logiikka vaikka sitten niin, että vaikka lehdet olisivat alkuperäisissä väreissä ja kokoelmat uudelleenväritettyjä. Eihän sillä ole juuri merkitystä, että lukeeko striimattuna lehti kerrallaan vai kokoelmana.

Kun väritykseen on oikein paneuduttu, niin pitäisi uudelleenvärityksessä vaikka toistaa se alkuperäinen väripaletti vaikka kontrastia jne. säädettäisiin nykymakuun. Harmittaisi vähemmän sitten ne lens flare -efektitkään.

Kumma miten harrastajat hyväksyvät tällaisen, eihän elokuvia ja musiikkiakaan remasteroida tällä tavoin, luulisi että edes periaatteellisella tasolla tämä katsottaisiin vääräksi.

X-men

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 088
  • Comics costs too much, damned!!!
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #87 : 07.05.2018 klo 20:42:29 »
Kumma miten harrastajat hyväksyvät tällaisen, eihän elokuvia ja musiikkiakaan remasteroida tällä tavoin, luulisi että edes periaatteellisella tasolla tämä katsottaisiin vääräksi.

Hyvä kysymys sillä joskus/usein uudelleenvärjätyssä kasvojen ilmeestä jää jäljelle vain silmät ja suu kuvastamaan esim. suuttumusta.
There Are Too Many Comics Which Don't Get Published Here.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 047
  • <><
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #88 : 07.05.2018 klo 23:31:30 »
Olisipa edes joku logiikka vaikka sitten niin, että vaikka lehdet olisivat alkuperäisissä väreissä ja kokoelmat uudelleenväritettyjä. Eihän sillä ole juuri merkitystä, että lukeeko striimattuna lehti kerrallaan vai kokoelmana.
Niin, luulisi, että nykyään noi appit pystyis suunnitteleen niin, että käyttäjä vois itse valita onko alkuperäis- vai uudelleenväritys tai jopa mustavalkoinen (tätä viimeistä mahdollisuutta mietin ite pari päivää sitten). Tätähän vois sitten jatkojalostaa niin, että voisi jopa valita tekstityksen kielen mukaan.
Onhan sitten erityisesti DC:llä Comixologylla noita yksinkertaisia skannaukset, mutta ne on usein aika huonosti käsiteltyjä ja uudelleenvärityksen tullessa tarjolle (uuden paperijulkaisujen ohella) päivittyvät uudelleenväritetyiksi.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Petri Aarnio

  • Graafikko, toimittaja, entusiasti
  • Jäsen
  • Viestejä: 353
  • Waugh!!!
Vs: Sarjakuvan reproaminen
« Vastaus #89 : 24.06.2018 klo 11:21:24 »
Kiinnostavaa pohdintaa. Mä luulen, että syyt uudelleenvärityksen ja vanhan värityksen välillä ovat isoiten taloudellisia. Photarissa on yllättävänkin hidasta säätää skannatut värit prikuulleen samoiksi dokumentista toiseen ja jos pintaoriginaalit loistavat vielä poissaolollaan niin tulee helpommaksi simppelisti luoda uusi väripaletti.

Omaksi ilokseni säädin photarissa juuri seitsemän ekaa Markosia käyttäen hänen mekkoaan sekä henkilöiden ihoa "gaideina". En siis fillannut vaan käytin sävykorjasin alkuperäisiä pikseleitä. En kellottanut prosessia mutta kyllähän siinä aikaa kului. Enpä usko että jos tämä olisi palkkatyötä niin kannattaisi. Kerron tämän teknisen detaljin siksikin etten usko että kukaan kustannustoimittaja alkaa vahtiin sitä miten tietyt sävyt on saavutettu, vaan asia jää graafikon moraaliselle kontolle.

Tässä vaiheessahan se demoni saatta astua prosessiin mukaan ja sanoa että tehdään se paremmin! Värittääkö jokin "MattiMeikäläinen" sen paremmin vuonna 2018 photarilla kuin mitä "RussManning" teki sen 50 vuotta sitten ei ole makuasia mutta ennen kaikkea sopimusasia. Minusta alkupeäinen on alkuperäinen ja sen muuttaminen on kyseenalaista ja kertoo paljon vanhan sarjakuvan oikeuksien hallinnasta. Otetaan kirjahyllyn päältä jokin Tintti esim. Kuinka moni haluaisi nähdä alkuperäiset Castermanit uudelleen tuunattuina?
« Viimeksi muokattu: 24.06.2018 klo 11:51:25 kirjoittanut Petri Aarnio »
AKUT TAND BUNDOLO! TARZAN JEL <AKUT, EI TAPPAMISTA! TARZAN ON TÄSSÄ!>