Olivatko Sax ja Cognac mielestäsi huippusarjakuvia edes jollakin mittarilla?
Edit
Lainasin kaikki Saxit ja Cognacit kirjastosta. Omasta mielestäni ne olivat niin keskinkertaisia ettei tullut mieleenikään ostaa niitä hyllyyn pölyyntymään. Kyse ei siis ollut siitä olivatko ne tuttuja vai ei, vaan siitä että ne olivat liian huonoja.
Mitä olen muutaman vuoden hieman sivusilmällä seuraillut ranskankielisiä julkaisuja, niin on sieltä kyllä aika vaikea löytää mitään laadukasta (käsikirjoituksiltaan tasokasta ja huolella piirrettyä), mutta silti nostalgisen oloista (koska nostalgia oletettavasti ainoastaan uppoaa) uutta sarjakuvaa. Pastissit ovat pastisseja, eikä uusia franquineja uderzoja, giraudeja ja hergéjä kasva joka oksalla. Bulkkia on niin paljon ja markkinat ankarat. Tykkäsin periaatteessa Siegfriedistä, mutta hieman outoja, kiireestä tai toimittamisen puutteesta johtuvia nikotuksia siinäkin oli ja lopulta homma näytti kääntyvän turhan höyryiseksi myös tarinan osalta.
Ei ole BD-aluellaakaan enää oikein pätkislehtiä, jotka tekisivät sarjoja tunnetuksi ja lukijakunta on sielläkin pirstaloitunut. Pakko myöntää, että itsekin olen alkanut suosia yhä enemmän omaan makuun ja kiinnostuksen kohteisiin sopivia juttuja "yleissarjisten" kustannuksella.
(Muutenkin varmaan lienen hieman poikkeus sillä piirrosjälki ja puhtaat kustantajan tuotannolliset valinnat kuten paperi, painojälki ja tekstaus vaikuttavat ostopäätöksiini enemmän kuin ne vaikuttavat sillä muutaman sadan kappaleen normikuluttajajoukolla joka nykyään vielä BD:n parissa viihtyy.)
Vaikka digiaika on tuonut parannuksia ja laskenut kustannuksia on se luonut tuotantoon myös sudenkuoppia. Tietokoneella on niin helppo turmellakin se sarjis, oli kyse sitten tekstauksesta, puhekuplista tai taittoasetuksista. Kun on nähnyt parempaa, on itselleni vaikea näissä teknisissä jutuissa hyväksyä mitään takapakkia.
Sitä vain olen jäänyt ihmettelemään, että eikö esimerkiksi Mustanaamion kakkossarjoina tutuksi tulleille Lauffrayn merirosvosarjikselle (Long John Silver) sekä Jerome k. Jerome Bloche löytyisi yleisöä? Tai Gibratin jutuille, hän on kuitenkin jollain tavalla tuttu jo täällä (Pinokkio)? Siitähän en mitään tiedä että saisiko noihin oikeuksia tai mitä ne maksaisivat.
Pitäisi varmaan aloittaa taas markkinan rakentaminen ihan alusta, eli perustaa joku lehti "rakkaudesta sarjakuvaan", kertomaan hyvistä sarjiksista ja sitä kautta luoda kiinnostusta. Toisaalta alkuperäiskielisten nettitilaaminen on muuttanut kotimaisenkin kustannusskenen koko lailla lopullisesti.
Ja nuorisolle elokuvien, kirjojen ja vähän pelienkin kautta tuttujen vampyyri- yms fantasiatrendien hyödyntäminen sarjakuvissa ei tunnu toimivan sekään. (paitsi ilmaisissa nettisarjakuvissa) Itteäni Saalistajien klubin ja Raatelijoiden tyyliset sarjikset ei vois aiheensa puolesta vähempää kiinnostaa.
Arvostan kyllä suunnattomasti sitä että Jysäyksen, Apollon, Zoom Teufelin ja Sinisen jäniksen kaltaiset nyrkkipajat ovat ainakin yrittäneet taistella tutkainta vastaan.