Rubiini on itselläkin ollut vähän sellainen "salainen pahe", ei nyt mitään maailman suurinta sarjakuvaa ja selvästi kakkonen Natashalle, mutta silti...
ikinä ymmärtänyt miksi jokin on pahe. Jos jostain edes tykkää siitä tykkää. Timo Ronkainen on l'himpänä omaa kokemusta:
Rubiinit oli vähän kuin keskiverto poliisi-TV-sarjoja. Semmosia ihan ok.
Keskivertopoliisisarja on jo paljon.
Monesta tämä on vähään tyytymistä, mutta he eivät ilmiselvästi ole sitten perehtyneet esim. poliisisarjojen maailmaan.
Ihan ok on jo paljon.
Itselläkään Rubiini ei ehkä ole se ensimmäinen sarjakuva jonka paluun oliisin itse valinnut ja alut ovat kovin usein vielä täynnä ns. lastentauteja, mutta mieluummin tätä kuin montaa muuta kadonnutta sarjaa.
Eli tuo sama: ennemmin keskiverto poliisisarjoja joilla on edes viihdearvo, kuin alle keksivertopoliisisarjoja tai mikä vierlä pahempaa: komedioita jotka eivät ole hauskoja tai mukasyvällistä draamaa jonka maailmankuvan syvällisyyteen täytyy olla jotenkin tunnevammainen tai debiili.
Kokonaisvaltaisesti Zoom Teufelilla on värikäs sekoitus tuoreempaa ja jo vanhoja faneja omaavaa.
Viihteellistä ja vakavampaa, mutta jotenkin niin ettei tule olo että yritetään pelata varman päällä tai miellyttää kaikkia.