Kirjoittaja Aihe: Suicide Squad - Iskuryhmä X  (Luettu 1344 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 16 719
Suicide Squad - Iskuryhmä X
« : 20.11.2016 klo 16:05:34 »
Suicide Squadin ensimmäinen kokooma, Isku vasten kasvoja, arvosteltu etusivulla.


Klovnin kyyneleet...

"Jos Iskuryhmän seikkailuista jotain sanomaa yrittää hakea, niin se voisi olla: pahin hirviö ei aina ole se, joka siltä näyttää. Amanda Wallerille tarkoitus pyhittää keinot, mutta onko hän lopulta kuitenkin 'kaikkien monsterien äiti'?

« Viimeksi muokattu: 20.11.2016 klo 16:07:43 kirjoittanut Lurker »

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 563
Vs: Suicide Squad - Iskuryhmä X
« Vastaus #1 : 20.11.2016 klo 17:18:38 »
Sekä tätä edeltäneissä ja seuranneissakin Suicide Squadin osissa monille lukijoile ongelman tuottaa sarjan syvänharmaa moraalinen ambivalenttius.
Hirviötä on kosolti, useimmat päähenkilöitä eivätkä läheskään aina parempia kuin vastustajansa. Ei motiiveissa eikä teoissa.
Pinnallisesti katsastettuna tämä tekee siitä monille kyynisen ja liki nihilistisenkin, mutta silloin jää huomaamatta moninaiset persoonat ja kohtalot iskuryhmän sisällä.
 
Amanda Wallerin suoraviivainen real politik suhtautuminen ongelmanratkaisuihin on sinänsä upea ja sarjan kantavia voimia.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 16 719
Vs: Suicide Squad - Iskuryhmä X
« Vastaus #2 : 20.11.2016 klo 17:30:55 »
Sekä tätä edeltäneissä ja seuranneissakin Suicide Squadin osissa monille lukijoile ongelman tuottaa sarjan syvänharmaa moraalinen ambivalenttius.
Hirviötä on kosolti, useimmat päähenkilöitä eivätkä läheskään aina parempia kuin vastustajansa. Ei motiiveissa eikä teoissa.
Pinnallisesti katsastettuna tämä tekee siitä monille kyynisen ja liki nihilistisenkin, mutta silloin jää huomaamatta moninaiset persoonat ja kohtalot iskuryhmän sisällä.
 
Amanda Wallerin suoraviivainen real politik suhtautuminen ongelmanratkaisuihin on sinänsä upea ja sarjan kantavia voimia.


Sarjassa on myös sentimentaalinen, lähes tunteellinen puolensa, mikä antaa mukavan vastavoiman ultraväkivallalla leikkimiselle. Hahmoilla on tunteet aika pinnassa, vaikka ovatkin välillä niin koviksia että.

Ruudut ovat väsyttävästi liiankin dynaamisia ja perspektiivileikeillä ylikorostetaan tapahtumia, kaiketi ihan tarkoituksella, koska tässä saa mennä överiksi ihan kunnolla. Voi sarjakuvalehtenä toimia paremmin kuin kokoomassa, jossa tykityksen välillä ei ole taukoa.

Amanda Waller on vain töissä ja tekee pragmaattisesti mitä on tarvis. Pelottavin hahmo, ehdottomasti.