Chilen sarjakuvahistoriaan voi tutustua viikonloppuna Lyonissa ja ensi viikolla Brysselissä.
Tämän linkin (sivu espanjaksi, näyttelymateriaali ranskaksi) takaa aukeava sivu kannattaa rullata alas saakka, koska siinä näkee kuinka diktatuurin loppuvuosina pahin pelko oli jo väistymässä.
Erityisesti tuo puun ja kuoren välissä -sanontaa mukaileva "miekan ja kieltäytymisen välissä" on kiintoisa, pilapiirtäjät kun monesti välttivät Pinochetin itsensä kuvaamista. Maan kuuluisin pilapiirtäjä Hervé ei sotilasdiktatuurin aikaan kuvannut tätä koskaan saappaita enempää.
Diktatuurin päättymisestä
kertova elokuva on suositeltava, vaikkei maan historia kiinnostaisikaan.
Kun Twitterissä kyseltiin kuvanäytteitä Cabrochico-lehdestä, niin jaetaan tämä
lehden historiaa ja tekijöitä käsittelevä blogi-teksti (espanjaksi).
Olennaisin tiivistettynä, hieman myös toisesta yhteydestä lukemaani yhdistellen, kuuluu seuraavasti.
Cabrochico sai alkunsa vasemmistohallituksen aikana. Siitä yhtäällä sanotaan, ettei se varsinaisesti ollut poliittinen julkaisu, mutta toisaalta sen sarjoissa nähdään varsin läpinäkyvää poliittista sanomaa.
Toisaalta sitäkin pohditaan, että fantasia- ja tieteissarjat ihan yleisemminkin tapaavat kritisoida omaa aikaansa, mikä on aikaa ja paikkaa vaihtamalla helpompaa.
Tätä samaa on sanottu myös maan rakastetuimmasta sarjasta, Mampatosta, jonka tekijä oikeistohallituksen aikaan kielsi sarjan olevan vasemmistolainen ja sittemmin kertoi sen olleen korostetun vasemmistolainen.
Itse näen tämän niin, että sarjoja voi lukea oikealta ja vasemmalta eri tavoin. Mampaton osalta sanoisin, että sotilasdiktatuurin aikana oli parempi myötäillä ja vanhoilla päivillään voi yhtä hyvin ottaa vastaan vähän suurempaa kunniaa kuin kuuluisikaan.
Joka tapauksessa Mampaton tavoin Cabrochico kustantajineen sai sotilashallinnon vihat niskoilleen. Kuitenkin juuri Cabrochico-lehteä hävitettiin enemmän vapaaehtoisesti ja varmuuden vuoksi kuin sitä valtion taholta tehtiin määrätietoisesti.
Vanhempien kerrotaan tuhonneen lastensa lehtiä 1973 siinä pelossa, ettei kotiin jäänyt mitään "marxistiseksi propagandaksi tulkittavaa kirjallisuutta", varmuuden vuoksi sanottua sanatarkasti lainaten.
Tätä pidän uskottavana, koska tuho oli aikanaan niin täydellinen, ettei lehtiä löydä edes halutessaan. Kansalliskirjastollakaan ei ollut sitä kokoelmissaan ennen kuin se sai ostettua täydellisen 70-numeroa kattavan kokoelman keräilijältä 2000-luvun puolella.
Mampaton avustajat pakenivat maasta, käsittääkseni kuka minnekin. Sen sijaan Cabrochicon tekijät ilmeisesti pakenivat joukolla Argentiinaan, koska heidän ansiostaan naapurivaltion kustantaja (Publisa) saattoi polkaista pystyyn uuden lastenlehden Pif-Paf (
täällä asiasta enemmän).
Tekijöiden pakeneminen oli kova isku maan sarjakuvakulttuurille, joka tänään on näivettynyttä ja espanjalaiskustantajien tuontisarjakuvan varjossa.
EDIT: Tämä kuuluu mielestäni propagandaketjun sijaan tänne, koska vaikka Cabrochicoa muistellaan erityisesti sen fantasia- ja tieteissarjojen ansiosta, oli se kuitenkin pääosin huumorijulkaisu.